Sairauslomalla pitää uskaltaa pyytää uutta lääkäriaikaa, jos siihen on vähäisintäkään tarvetta, todettiin Lääkäripäivillä. Varsin usein potilas odottaa sairausloman loppuun ja kertoo vasta tuolloin tilanteen pahentumisesta.
Kun sairaus pääse pitkittymään, riskit työttömyyteen kasvavat. Esimerkiksi selkäsairaus saattaa suistaa työkuntoisen työntekijän kahdessa vuodessa työkyvyttömäksi työttömäksi. Tämä voidaan välttää, jos hoitoketju pysyy ehyenä ja jos potilas saa riittävästi tietoa hänelle tarkoitetuista vaihtoehdoista.
Potilas pitäisi patistaa 30 sairauspäivän kohdalla työkykyarviointiin, sanoo kuntoutusylilääkäri Virpi Heikkinen TAYS:sta.
Tällöin arvioitaisiin potilaan mahdollisuudet siirtyä osasairauspäivärahalle. Osittainen työnteko kuntouttaa selvitysten mukaan paremmin takaisin töihin kuin pitkä sairausloma.
Heikkinen toteaa, että jo 4–5 kuukauden sairausloma lisää riskiä jäädä kokonaan pois työstä, usein työttömäksi.
– Mitä sirpaleisempi työura on, sitä helpommin sairauden myötä pyritään työelämästä pois. Tämä näkyy esimerkiksi nollatuntisopimuksilla olevilla. Ikääntyvämpi väki pelkää digitalisaatiota, Heikkinen sanoo UP-uutispalvelulle.
– Ihmisillä on kuitenkin työhaluja, mutta he eivät löydä sopivaan työhön oikeita väyliä. Ihmiset tarvitsevat muutakin kuin lääketieteellistä apua.
Työkykykoordinaattorit avuksi
Sairausloman pidentyminen vähentää tutkitusti mahdollisuutta palata takaisin töihin. Vain 1–2 henkilöä kymmenestä palaa työelämään, kun sairausloma on kestänyt yli vuoden.
Yksi syy sairausloman pidentymiseen ja työstä jättäytymiseen on tiedon puute. Heikkisen mukaan potilaiden passiivisuutta lisää, että tiedonhankinta mahdollisista tuista ja kuntoutuksesta on varsin työlästä.
Tampereella on kokeiltu kaikille avointa työkykyarviointia ja ohjausta. TAYS:n Toimintakykykeskuksen TOIKE-palvelussa ohjataan asiakkaat oikean palvelun piiriin.
Työelämässä oleville, työttömille, sairauslomalla oleville ja opiskelijoille tarkoitettu palvelussa mm. kartoitetaan asiakkaan työ- ja toimeentulotilanne. Apu on tarkoitettu niille, jotka ovat huolissaan jatkostaan työelämässä, tarvitsevat siihen ohjausta tai joilta sairaus tahi vamma on vienyt osan työkyvystä. Palvelun ovat löytäneet varsinkin työttömät. Heistä 15 prosenttia sai työpaikan palvelun myötä.
Lisäksi TOIKE on kouluttanut Pirkanmaalla työkykykoordinaattoreita. He etsivät potilaille väyliä työhön palaamiseksi tai tukien saamiseksi.
Työkykykoordinaattorit voivat toimia myös työterveyshuollon tukena. Heikkinen sanoo, että työterveyshuollon näkökulma on liian kapea. Sen tehtävänä on arvioida työntekijän kykyä kyseiseen työhön, mutta ei työntekijän jäljellä olevaa toimintakykyä ja mahdollisuutta muuhun työhön. Tässä työkykykoordinaattoreista on apua.
Vastuut ja tiedonkulku epäselviä
Erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon välistä tiedonkulkua tulee parantaa ja hoitovastuu tulee voida siirtää toimijalta toiselle, Työterveyslaitoksen ylilääkäri Kimmo Tarvainen esittää.
Ongelmana on, että hoitovastuu ei siirry julkiselta sektorilta työterveydenhuollolle. Kun potilas on leikattu erityissairaanhoidon puolella, työterveyshuolto arvioi edelleen tämän työkykyä eikä leikkauksen takia mahdollisesti tulleita toimintarajoitteita. Siksi potilaan tietojen siirron tulisi olla nykyistä helpompaa.
– Toimijoiden pitäisi sopia vastuista ja yhteisistä tavoitteista. Pitää uskaltaa ylittää omat rajat, sillä koordinaatiota tarvitaan, Tarvainen toteaa.