Syyrian kansannousun alkuperäinen demokratia- ja oikeusvaltiohenkinen eetos sai jo vuonna 2011 valtiosorron lisäksi vastaansa Bashar al-Assadin diktatuurin ohella myös toisen uhan: demokratiavastaiset ja teokratiamieliset sunni-islamistiset sotilasorganisaatiot.
Pitkäjänteiselle poliittiselle toiminnalle omistautuneet ja demokratia-aktivisteja tehokkaammin järjestäytyneet sunni-islamistit lopulta syrjäyttivät demokratiamieliset ja nousivat al-Assadin vastaisen kumouksellisuuden johtoon.
Vuoden 2011 alkupuolella, liki kahdeksan vuotta sitten, sadattuhannet syyrialaiset osoittivat mykistävää sisua ja rohkeutta lähtemällä Syyrian diktatuuria arvosteleviin mielenosoituksiin. Protestit levisivät kaikkiin Syyrian suurimpiin kaupunkeihin. Mielenosoituksissa vaadittiin korruptioon puuttumista, uudistuksia, loppua turvallisuuskoneiston väkivallalle – ja yhä enenevässä määrin määrin Syyrian valtiojohdon eroa. Syyrian kansannousu oli käynnistynyt.
Valtataistelu on tuhonnut Syyrian yhteiskunnan.
Nyt vuoden 2019 tammikuussa sota Syyrian hallinnasta on saanut ratkaisunsa: keskushallinto liittolaisineen on voittanut sodan vallankumouksellisia kapinallisjärjestöjä vastaan.
Hallinnon ja sunni-islamististen kapinallisten välinen valtataistelu on tuhonnut Syyrian yhteiskunnan. Jo vuonna 2016 yli puolet Syyrian 23-miljoonasta kansalaisesta oli joutunut pakenemaan sotaa ja 11,5 prosenttia maan väestöstä oli haavoittunut tai menehtynyt sodan seurauksena.
Itä-Saksan turvallisuuspalvelu Stasin rakentama Syyrian turvallisuuspalvelun, Syyrian poliisin sekä Syyrian johdolle uskollisten shabiha-verkostojen muodostama valtiosorron kokonaisuus on poikkeuksellinen paitsi Lähi-idän myös koko maailman mitassa. Laimeallakin valtiovallan arvostelulla on ollut vuosikymmenten ajan Syyriassa vakavia seurauksia. Kansannousua edeltäneenä vuonna 2010 Toimittajat ilman rajoja -järjestö sijoitti Syyrian lehdistönvapausindeksissään 178:sta valtiosta sijalle 173.
Huomattava syyrialainen vasemmistolainen poliitikko ja intellektuelli Riad al-Turk onkin luonnehtinut Syyriaa “hiljaisuuden kuningaskunnaksi”. Hiljaisuudella al-Turk viittaa valtiorepressiolla ylläpidettyyn julkisen arvostelun niukkuuteen ja kuningaskunnalla vuorostaan siihen, että Bashar al-Assad peri vallan suoraan isältään Hafez al-Assadilta.
Islamistit murskasivat demokratiamieliset
Yleisessä Syyrian sodan tulkinnassa syyrialaisten kansannousun alkuvaiheen demokratiamielisyyden tukahduttamisesta on vastuussa yksinomaan Syyrian hallinnon johtama koalitio. Käsityksen vallitsevuus ei ole yllättävää, sillä suuri osa Syyrian sodan uhreista on menehtynyt, haavoittunut tai joutunut pakolaiseksi Syyrian hallinnon johtaman koalition sotatoimien seurauksena.
Tällainen tulkinta on kuitenkin puutteellinen. Tosiasiassa al-Assadin valtiokoneisto ei ole ollut ainoa Syyrian kansannousun demokraattisen eetoksen tukahduttanut osapuoli. Al-Assadin hallinnon harjoittaman valtiosorron lisäksi Syyriassa organisoituneet sunni-islamistiset sotilasorganisaatiot ottivat kansannousun sisältä käsin yliotteen demokratiamielisistä syyrialaisista. Kumouksellinen sunni-islamismi on marginalisoinut demokratiahenkiset syyrialaiset sotilaallisella voimankäytöllä ja demokratia-aktivistien vainoamisella.
Taistelukentillä kumouksellisten sunni-islamistien esiinmarssi on ollut pysäyttämätöntä. He ovat kiihtyvällä tahdilla joko murskanneet tai sulauttaneet itseensä ei-islamistisia vallankumouksellisia kapinallisjärjestöjä.
Kaksi vuotta sitten Yhdysvaltain tukema Fastaqim-kapinallisryhmä puhui samasta kehityssuunnasta kuin muutkin ei-islamistiset kumoukselliset järjestöt. Ryhmän edustaja Zakaria Malahifji ilmaisi kaunistelematta, että ”al-Qaida syö meidät elävältä” ja selviytyäkseen Pohjois-Syyriassa meneillään olleesta Hay’at Tahrir al-Shamin (entinen Syyrian al-Qaida) vallankaappauksesta Fastaqim joutui siirtymään Ahrar al-Shamin alaisuuteen.
Syyrian armeijasta kapinallisiin loikannut Ahmed Saoud, joka komentaa Yhdysvaltain tukemaa kumouksellista ryhmää, kuvaili tilannetta seuraavasti: ”[teokraattista Syyriaa ajavat islamistit] kontrolloivat elämän jokaista osa-aluetta, moskeijoita ja kouluja” sekä ”radikalisoivat 14-vuotiaita poikia”. Saoud lisäsi, että ”al-Qaidan ideologia leviää paraikaa kaikkialle ja meidät on jätetty omillemme”.
Arvostelijoita vangitaan ja kidutetaan
Ei-islamistisiin kapinallisryhmiin kohdistetun paineen ohella Syyriassa järjestäytyneet sunni-islamistiset poliittis-sotilaalliset verkostot ovat kohdistaneet demokratia-aktivisteihin laajamittaista vainoa pidättämällä ja kiduttamalla heitä sekä pitämällä heitä pitkiä aikoja vangittuina.
Haastattelin syyrialaisten sunni-islamististen liikkeiden toimintaan perehtynyttä, Amnesty Internationalin tutkijaa Diana Semaania. Semaan on tutkinut muun muassa kolmen vaikutusvaltaisen sunni-islamistiryhmittymän, Hay’at Tahrir al-Shamin, Nour al-Din al-Zenkin ja Ahrar al-Shamin, toimintatapoja. Kysyin Semaanilta mainittujen sotilasjärjestöjen hallintatavoista ja siitä, miten nuo järjestöt suhtautuvat ei-islamististen syyrialaisten niihin kohdistamaan arvosteluun.
Islamistit syyttävät arvostelijoita sharian loukkaamisesta.
– Amnesty Internationalin Kidutus oli rangaistukseni -raporttia varten tekemässäni tutkimuksessa ja raportin julkaisemisen jälkeen tekemissäni syyrialaisten haastatteluissa on käynyt ilmi [useita seikkoja] aseellisten järjestöjen, kuten Hay’at Tahrir al-Shamin, Nour al-Din al-Zenkin ja Ahrar al-Shamin, toiminnasta Idlibissä, Aleppon maaseudulla ja muilla ryhmien hallussa olevilla alueilla. Näillä alueilla on järjestetty mielenosoituksia, joissa on vastustettu kyseisten organisaatioiden ilmaisunvapautta rajoittavia toimia ja niiden ankaraa sharia-tulkintaa. Aseelliset järjestöt ovat vanginneet ihmisoikeusaktivisteja, lakimiehiä ja avustustyöntekijöitä sekä rauhanomaisiin mielenosoituksiin osallistuneita ja sosiaalisessa mediassa tai internet-julkaisuissa ryhmien politiikkaa ja toimintaa arvostelleita syyrialaisia.
Tiedustelin Semaanilta, millaisiin konkreettisiin vastatoimiin mainitut kumoukselliset sotilaalliset organisaatiot ovat ryhtyneet maallista ja demokratiamielistä väestöä kohtaan. Mitä muodollisia verukkeita syyrialaiset islamistit ovat käyttäneet demokratia-aktivisteihin suunnatuissa vastatoimissaan?
– Kyseiset aseelliset ryhmät, hiljattain erityisesti Hay’at Tahrir al-Sham, ovat alkaneet sortaa niitä syyrialaisia, joita on syytetty shariaa loukkaavasta toiminnasta. Pidätettyjen joukossa on monia Idlibiin muualta Syyriasta tulleita maansisäisiä pakolaisia, jotka ovat turhautuneet Idlibin vaikeaan humanitaariseen tilanteeseen ja ovat siksi aikoneet palata nyt Syyrian valtion hallussa oleville kotiseuduilleen.
– Sortotoimet ovat yleistyneet kuluneiden kahden vuoden aikana. Mainitut aseelliset ryhmät ovat rikkoneet kansainvälistä humanitaarista oikeutta vangitsemalla ja kiduttamalla siviilejä, piirittämällä siviilejä Kefrayassa ja Fouassa ja tekemällä umpimähkäisiä sotilaallisia hyökkäyksiä Syyrian valtion hallitsemien alueiden siviilejä ja siviilikohteita vastaan.
Silmät sidottuina kidutuskeskukseen
Syyrialaiset demokratia- ja media-aktivistit ovat antaneet yksityiskohtaisia kuvauksia sunni-islamistien heihin kohdistamasta vainosta. Idlibiläinen lakimies Bassel kertoo tapahtumasarjasta, joka käynnistyi hänen kritisoituaan Syyriassa sotivia islamistijärjestöjä sosiaalisessa mediassa.
– Olin onnellinen siitä, että olin vihdoin vapautunut Syyrian hallituksen epäoikeudenmukaisesta vallasta, mutta nyt tilanne oli vielä huonompi. Arvostelin Jabhat al-Nusraa Facebookissa, syytin sitä siitä, että se syyllistyy vielä räikeämpiin ihmisoikeusloukkauksiin kuin Syyrian hallitus.
– Seuraavana aamuna Jabhat al-Nusran sotilaallisen siiven jäsenet ottivat minut kiinni omasta kodistani. Heitä oli enemmän kuin viisi miestä. He raahasivat minut autolle ja kertoivat, keitä he ovat. Silmäni sidottiin puoleksi tunniksi, sitten saavuimme hylätyn talon luo. Minua pidettiin huoneessa kymmenen päivän ajan. Paikka ei vaikuttanut oikealta pidätyskeskukselta.
– Jabhat al-Nusran kuulustelija sanoi minulle, etten ole lakimies enkä tunne shariaa – –. Kuulustelija teki selväksi, että joko minä luovun kokonaan ammatistani tai perheeni ei näkisi minua enää koskaan. Aluksi kieltäydyin. Kymmenen päivän jälkeen hyväksyin heidän vaatimuksensa, sillä kuulin, miten muut vangit huusivat. Lähdin Syyriasta heti vapautumiseni jälkeen.
Hazem, kansainväliselle medialle työskentelevä syyrialainen journalisti, kertoo kokemuksistaan Idlibissä vuoden 2014 kesällä.
– Minut pidätettiin [vuoden 2014 kesäkuussa] aamulla kävellessäni kadulla Maarrat an-Numanissa. Minut pidättäneet miehet olivat peittäneet kasvonsa. Aluksi en tiennyt, keitä he olivat tai mitä he halusivat. Minut vietiin Aleppon kaupungissa sijaitsevaan lääketehtaaseen, jossa minulle kerrottiin, että paikka oli Jabhat al-Nusran hallinnoima pidätyskeskus.
– Minut pantiin pieneen huoneeseen, joka oli pinta-alaltaan noin neljä neliömetriä. – – Vankien ei annettu puhua toisilleen, mutta rukousten aikana meidät koottiin yhteen ja silloin kävi ilmi, että muita vankeja syytettiin kuulumisesta Islamilainen valtio -järjestöön. Kuulusteluissa minua syytettiin jihadin ja pyhien taistelijoiden loukkaamisesta sekä siitä, että työskentelin al-Qaidaa vastustavalle tiedotusvälineelle.
– Minua kidutettiin aina kolmesti jokaisen kuulustelukerran jälkeen. Minua hakattiin rautatangolla selkään, polviin ja jalkapohjiin. Minusta tuntui, että minua kidutettiin tunteja, mutta kyse saattoi myös olla minuuteista. En osaa sanoa, sillä kipu sekoittaa ajantajun. He väänsivät kaikkia sormiani rautapihdeillä. Onneksi minua pidettiin vankina vain kolme päivää. En olisi selvinnyt pidempään. Minut päästettiin lopulta vapaaksi kansalaisten painostuksen ansiosta, minua ei viety tuomarin eteen. Kuulustelija kertoi minulle, että kidutus oli rangaistukseni.
Sunni-islamisteilla kaikki lähtee uskonnosta
Syyrian kumouksellisten sunni-islamistien demokratia-aktivisteihin kohdistaman sorron taustalla on vahvoja ideologisia erimielisyyksiä. Uskonnon yhteiskunnallista ensisijaisuutta ajavat islamistit hylkäävät ajatuksen maallisen kansanvallan oikeutuksesta, sillä heidän mukaansa poliittisen vallan tulee juontua uskonnollisesta doktriinista.
Sen sijaan edustuksellisen kansanvallan puolestapuhujien näkökulmasta yhteiskuntajärjestyksen legitimiteetti perustuu kansalaisten laaja-alaiseen osallistumiseen ja siihen, että keskenään yhdenvertaiset kansalaiset valitsevat poliittisen johdon vapaissa vaaleissa. Vuonna 2018 julkaistusta kyselytutkimuksesta käy ilmi, että 20 syyrialaisesta noin 17 kannattaa vapaiden ja rehellisten vaalien järjestämistä.
Ristiriita maallisen demokratian ja uskonnon yhteiskunnallista ensisijaisuutta ajavan islamismin välillä on nähtävissä merkittävän syyrialaisen islamistiorganisaation Ahrar al-Shamin poliittisissa tavoitteissa. Järjestö on ilmoittanut, että sen ”tavoitteena on syöstä al-Assadin hallinto vallasta ja pystyttää sen tilalle islamilainen valtio, jonka ainoa valtias, viitekehys, hallitsija, suunta sekä yksilöllinen, yhteiskunnallinen ja kansallinen yhdistäjä on kaikkivaltiaan Allahin sharia”.
Syyrian sodan traagisuus on täten syvempää kuin yleisesti ymmärretään. Kansannousun alkuaikojen demokratiamielisyys, joka heijastaa syyrialaisten enemmistön kantoja, joutui sekä kansannousun ulkopuolisen – al-Assadin hallinnon – että kansannousun sisäisen vainon kohteeksi.
Kumouksellisen islamismin demokratialle vihamielisellä kannalla ja islamistien demokratia-aktivisteihin kohdistamalla vainolla on ollut raskas merkitys, joka yhä vaatii arviointia.
Islamistien ja maallisen demokratian kannattajien välinen vastakkainasettelu Syyriassa jatkuu, vaikka sota onkin tulossa päätökseen.
Bruno Jäntti on yhteiskuntatieteilijä ja tietokirjailija. Hänen yhdessä Airin Bahmanin kanssa kirjoittamansa kirja Syyrian sota – Demokratiatoiveet diktatuurin ja islamismin ristitulessa ilmestyi Tammen kustantamana viime syyskuussa.