Viime kesän kuuma viikonloppu. Kuumista kuumin, ja oivallinen päivä viedä auto pesuun. Ajoin lähistön tuttuun automaattipesuun. Ei jonotusta kassalla. Lykkäsin luottokortin koneeseen, näppäilin koodin, ja ajoin sisään.
Odotin punaista seis-merkkivaloa. Odotin aikani, ja ajoin hiukan eteenpäin. Seis-valo syttyi, ja pesulaite ryhtyi liikkumaan kylväen autoni päälle vettä ja vaahtoa. Auton etuovien kohdalla kone pysähtyi, eikä mitään tapahtunut. Sisällä autossa oli kuumaa ja kosteaa.
Odottelin aikani silmäillen seiniä löytääkseni ongelmatilanneohjeistuksen. Löytyihän se, mutta tietenkin vasemman puoleiselta sivuseinältä juuri niin, että pesulaitteen pylväs peitti näkyvyyden. Edessä ulko-oven oikeassa reunassa näin punaisen hätänappulan. Arvelin sitä painamalla ulko-ovien avautuvan.
En kuitenkaan uskaltanut poistua autostani. Mistä sen saattoi tietää, käynnistyisikö kone uudelleen ja saisin kylmän kemikaalisuihkun tai vähintään kastuisin perusteellisesti? Pahinta tietysti olisi, jos jäisin pesulaitteen ja auton väliin.
Luikertelin takapenkille, ja sain paremman näkymän ohjetauluun. Soitin annettuun puhelinnumeroon. Jonotin kymmenisen pitkää minuuttia, kunnes vastattiin.
Kerroin ongelmani. Naisääni sanoi ohjaavansa puheluni jonnekin itä-Suomeen, jossa oli valvontakeskus tällaisia tapauksia varten. Kuuntelin uutta jonotusääntä. Hikinorot valuivat, silmiä kirveli ja paita oli likomärkä. Sitten miesääni vastasi siellä jossain.
Kerroin uudelleen ongelmani ja sijaintini. Mies kertoi näkevänsä tilanteeni ruudulta. Hän sanoi, että olin ajanut puoli metriä liian pitkälle. Siinä syy pesulaitteen pysähtymiseen. Asia selvä, mutta tapanani on ajaa ohjeen mukaan merkkivalon syttymiseen saakka, eikä kyseessä ollut ensimmäinen automaattipesukertani.
Mies lupasi soittaa huoltomiehelle, joka ei onneksi ollut kovinkaan kaukana , ja tulikin noin kymmenen minuutin kuluttua.
Seesam, ovet avautuivat. Ajoin helpottuneena ulos, ja sain lipukkeen uuteen veloituksettomaan pesuun (arvatkaa, käytinkö koskaan).
Vapauteni riisto kesti melkein tunnin. Sitä en saa enää koskaan takaisin. Hullumminkin olisi voinut käydä, jos ei olisi ollut kännykkä mukanani. Ehkä koko viikonloppu olisi kulunut loukutettuna.
Eläköön pesuautomaatit, mutta ei miehittämättömillä asemilla.
Otto Favén
Vantaa