Tunisian faktat
Valtio Pohjois-Afrikassa
Asukkaita 11,7 miljoonaa
Kansallisen köyhyysrajan alla 15,2 % (2015)
Yli 15-vuotiaista lukutaitoisia 81,1 %
Sijoitus Inhimillisen kehityksen indeksissä 95/188
(Lähde: YK)
Kapina, jota kutsuttiin arabikevääksi, sai alkunsa Tunisiassa joulukuussa 2010, kun vihanneskauppias Mohamed Bouazizi sytytti itsensä tuleen. Tapahtumien seurauksena Tunisian demokratia vahvistui, mutta nuorten tulevaisuus on yhä epävarma.
Polttoitsemurhia oli tapahtunut aiemminkin, mutta vasta Bouazizin tapaus sai laajan huomion tiedostusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa. Tunisiassa ja muissa arabimaissa moni koki sen reaktioksi näköalattomuutta, köyhyyttä ja korruptiota vastaan.
Tunisian keskusammattijärjestö UGTT kutsui väkeä koolle seuraavana päivänä ja mielenosoitukset alkoivat. Mukaan lähti niin yrittäjiä kuin tavallista kansaakin.
Tunisian itsevaltainen presidentti Zine el-Abidine Ben Ali lähetti kaduille tuhansittain poliiseja, mutta se vain villitsi kansaa. Päivisin nähtiin keskiluokan rauhanomaisia protesteja, öisin nuoriso tappeli poliisien kanssa kaduilla.
Demokratiaa ja islamisteja
Liikehdintä levisi Egyptiin, Marokkoon, Algeriaan, Libyaan, Syyriaan, Jemeniin ja Bahrainiin, mutta vähin erin se tukahdutettiin kaikkialla paitsi Tunisiassa, josta Ben Al pakeni 2011.
Maltillinen islamistipuolue Ennahda voitti vaalit, ja kuin ihmeen kaupalla demokratia vahvistui sotilaiden hallitseman Algerian ja sekasortoisen Libyan välissä sijaitsevassa vajaan 12 miljoonan asukkaan Tunisiassa.
Kahdeksan vuotta myöhemmin poliisien läsnäolo on Tunisiassa vahvaa, ja maahan on palannut arviolta 6 000 Isisin riveissä sotinutta islamistia. Lokakuun lopulla naispuolinen itsemurhapommittaja haavoitti noin 20:tä ihmistä pääkaupungin Tunisin keskustassa.
Naiset kuitenkin kulkevat paljain päin, ja Tunis sai keväällä historiansa ensimmäisen naispormestarin. Tunisian matkailuministeri on juutalainen ja parlamentti keskustelee kymmenen päivän isyyslomasta.
”Tarvitaan uusi kumous”
Lazhar Gharbi UGTT:n aluetoimistosta sanoo, että työttömyysongelma vain paheni vallankumouksen jälkeen.
– Nuorisotyöttömyys kasvoi, ja hinnat nousivat. Nuoriso alkoi juoda ja käyttää huumeita.
Hänen mielestään tilanne ei kuitenkaan ole sysipimeä vaan sumuinen.
Politiikka muuttui, mutta ei talous, joka on yhä samalla mallilla kuin diktatuurin aikana.
– Voitimme ensimmäisen vallankumouksen, mutta tarvitaan vielä toinen. Muutimme politiikkaa, mutta emme taloutta, joka on yhä samalla mallilla kuin diktatuurin aikana.
Issaouis Bilel, 28, Side Bouzidin pikkukaupungista on ollut kolme viime vuotta vailla työtä. Hän asuu yhä vanhempiensa ja kuuden sisaruksensa kanssa, vaikka monella ikätoverilla on jo oma perhe.
– Miten minä voisin perustaa perheen? Minulla ei ole mitään, ei työtä eikä turvaa, Bilel ihmettelee.
Kumiveneellä Espanjaan
Bilel oli jo päättänyt lähteä Marokkoon ja ostaa tuhannella eurolla kumivenematkan Espanjaan, josta kaveri oli luvannut järjestää hänelle työpaikan. Suunnitelma kaatui siihen, että kaveri sai työtarjouksen Kuubasta ja lähti sinne.
Bilel lykkäsi lähtöään, koska ei halua saapua Espanjaan tyhjän päälle. Hän kiistää pelkäävänsä venematkaa.
– Minua pelottaa jäädä tänne ilman tulevaisuutta.
Tunisian virallinen työttömyysprosentti on ollut viime vuodet 13–15, mutta sen lisäksi moni elää tilapäistöiden varassa.
Tunisian faktat
Valtio Pohjois-Afrikassa
Asukkaita 11,7 miljoonaa
Kansallisen köyhyysrajan alla 15,2 % (2015)
Yli 15-vuotiaista lukutaitoisia 81,1 %
Sijoitus Inhimillisen kehityksen indeksissä 95/188
(Lähde: YK)