Uutuus ja tuoreus ovat keskeisiä journalistisia kriteereitä, kun arvioidaan, onko jokin asia uutinen. Esimerkiksi STT kertoo arvioivansa uutisarvoa merkityksen, yllättävyyden, kiinnostavuuden, ajankohtaisuuden ja läheisyyden perusteella. Uutinen kertoo siis ajankohtaisesta ja merkittävästä asiasta.
Joskus pieni ja merkityksetön asia kasvaa uutiseksi, jota useat tiedotusvälineet toistavat. Julkisuuden vakiokasvojen sanomiset ja tekemiset näyttävät kerta toisensa jälkeen nousevan uutisiksi, vaikkei sisältöä olisikaan. Myös some-kohuja uutisoidaan toisinaan vailla uutisarvoa.
Toisaalta joskus tärkeä ja iso asia jää ilman huomiota. Esimerkiksi köyhiltä leikkaaminen ei Suomessa ole ilmeisesti enää uutinen. Eduskunnassa päätettiin viime viikolla hallituspuolueiden äänin leikata kansaneläkeindeksejä ja niihin sidottuja etuuksia vuonna 2019. Kuinka moni näki tähän liittyviä uutisia muualla kuin Kansan Uutisissa?
Kuinka moni näki tähän liittyviä uutisia muualla kuin Kansan Uutisissa?
Kansaneläkeindeksien leikkaus tarkoittaa sosiaaliturvan perusetuuksien ja kansaneläkkeiden ostovoiman ja reaaliarvon leikkaamista. Hallitus on leikannut indeksisidonnaisia etuuksia nyt neljänä vuonna peräkkäin.
Vaikuttaakin siltä, että oikeistopuolueiden hallitsemassa Suomessa köyhimmiltä leikataan niin lasku- kuin noususuhdanteessakin, eikä se ylitä enää edes uutiskynnystä. Köyhille ei ikinä riitä rahaa, mutta hyväosaisten veronalennuksiin aina.
Asian uutisarvoa arvioivat toimitukset ja toimitusten esimiehet. Voi olla, että jotkin tärkeät asiat jäävät kiireessä vain huomaamatta. Mutta voi myös olla, että köyhille kipeä muutamankin euron leikkaus ei keskiluokkaisesta työntekijästä vaikuta niin merkittävältä asialta, että siitä kannattaisi uutisoida.
Kun eduskunta vuosi sitten päätti työttömyysturvan aktiivimallista, ei siitä uutisoinut juuri kukaan. Työttömien asia ei kiinnostanut suurten medioiden toimituksia, ennen kuin kansa raivostui ja polkaisi pystyyn aktiivimallia vastustavan kansalaisaloitteen.
On tärkeä pohtia, kenen ääni mediassa kuuluu, millaisia valtarakenteita median toiminta heijastelee ja kohteleeko uutiskriteerien soveltaminen ihmisiä tasapuolisesti. Joskus on hyvä miettiä, mitä uutisista puuttuu.
Eduskuntatyön näkökulmasta paljon mielenkiintoisia ja merkittäviä asioita jää uutispimentoon, kun taas turha poliittinen teatteri saa suhteettoman paljon näkyvyyttä. Politiikan vääristynyt julkisuus on omiaan heikentämään eduskunnan arvovaltaa ja ihmisten uskoa demokraattiseen prosessiin.
Kritiikkiä ei pidä kohdistaa vain parhaansa tekeviin toimittajiin ja toimituksiin, sillä mediamaisema heijastaa ympäröivää yhteiskuntaa. Olennaisempaa onkin kysyä, mitä yhteiskunnastamme kertoo se, että köyhiltä leikkaaminen ei ole enää edes uutinen.