Markku Ojanen
Syntynyt vuonna 1944 Laihialla.
Tohtoriksi vuonna 1975. Tampereen yliopiston psykologian emeritusprofessori. Toimi vuoteen 2008 asti yliopiston psykologian laitoksen johtajana.
Keskeisiä tutkimusalueita mielenterveys, erityisesti skitsofrenian kuntoutus, terveyspsykologia, erityisesti liikunta ja hyvinvointi sekä positiivinen psykologia, toisin sanoen onnellisuus. Kotisivuillaan ja kirjoissaan hän kutsuukin itseään ”onnellisuusprofessoriksi”.
Uusin kirja Tunne vai järki. Polkuja viisaisiin valintoihin ilmestyi vuonna 2014.
Pohjoismaalaiset ovat tutkimusten mukaan maailman onnellisimpia. Onnellisuusprofessorin mukaan siihen merkittävänä tekijänä vaikuttaa hyvinvointivaltio. Oikeiston vaatimusta, että veroja ei saa korottaa, hän pitää järjettömänä. Progressiivista verotusta pitäisi ehdottomasti korottaa, jotta saataisiin torjuttua köyhyyttä ja leipäjonoja.
Tuntuu ehkä hieman naiivilta puhua onnellisuudesta näinä monin tavoin ankeina aikoina. Onnellisuutta tutkinut Tampereen yliopiston emeritus, psykologian professori Markku Ojanen on eri mieltä.
– YK julkaiseman tuoreen The World Happiness Report -tutkimuksen mukaankin Suomi on maailman onnellisin maa, hän huomauttaa.
Tutkimuksessa 156 maan onnellisuutta mitattiin muun muassa bruttokansantuotteella, odotettavissa olevalla eliniällä ja vapauden kokemuksella sekä kyselyllä. Tänä vuonna raportissa arvioitiin ensimmäistä kertaa myös maahanmuuttajien onnellisuutta, joka Suomessa oli niin ikään parasta maailmassa.
Ojanen kuitenkin muistuttaa, että tämän onnenhuuman ohella suomalaisten syrjäytymisvaara näyttää lisääntyvän.
– On syytä ottaa huomioon, onko syrjäytyneet unohdettu näissä tutkimuksissa, mikä osaltaan voi vääristää tuloksia. Heitä ei välttämättä saada mukaan tutkimuksiin. Saattaa myös olla, että onnellisuustutkimuksessa on hujahtanut mukaan onnellisuuskuplaakin. Todellinen onnellisuuden taso ei välttämättä ole niin korkea kuin mitä tutkimukset osoittavat, sillä ihmisten on vaikea myöntää itselleenkin saatikka tutkijoille, että asiat eivät ole aivan niin hyvin, kuin he vastaavat.
Tulee muistaa myös Hans Röslingin keräämät tiedot kirjassa Faktojen maailma, toteaa Ojanen. Kun otetaan riittävästi perspektiiviä tarkasteluun, monet tärkeät asiat, kuten eliniän pituus, lukutaito ja syntyvyyden väheneminen, ovat menneet aivan viime vuosikymmeninä parempaan suuntaan.
– Kohtuullinen elintaso ja terveys ovat onnellisuuden kannalta merkitseviä. Vaikeat sairaudet tai suuret menetykset ja kielteisten asioiden kasautuminen ovat onnellisuusvarkaita. Häijyjä onnellisuusvarkaita ovat erityisesti toinen toisillemme tekemämme pahat teot. Syrjintää, torjuntaa, ilkeyttä ja hyväksikäyttöä on Suomessakin aivan liian paljon. Siitä olemme kaikki yhdessä vastuussa.
Suomalaisia vaivaa kehumisvaje
33 kirjaa, joista puoli tusinaa onnellisuudesta, kirjoittanut Ojanen väittää, että suomalaisia vaivaa kehumisvajaus suhteessa vaikkapa tanskalaisiin. Tanskalaiset kun pitävät lähes itsestään selvänä, että he ovat maailman onnellisin kansa.
– Olen itse yksinhuoltajaäidin kasvattamana sotaorpona vaatimattomista oloista akateemiselle uralle ponnistaneena hyvä esimerkki kehumisvajauden suhteen. Äitini piti minua hyvänä ja varmaan kehuikin, mutta eihän lasten kannustaminen ja kehuminen kuulunut tuon ajan kulttuurin tapoihin.
– Kotikylälläni lapsiaan kehuvaa emäntää paheksuttiin julkisesti, koska vaatimattomuus oli tuolloin hyve. Oppikoulussa minua kehuttiin vain yhden kerran, vaikka työnsin kuulaakin lähes kolme metriä pidemmälle kuin muut, pitkäksi hujopiksi jo teini-iässä hujahtanut, vuonna 1944 syntynyt Ojanen naureskelee.
Ne ainoat kehut hän sai hyvästä yleistietoudestaan.
Kehumisvajeen lisäksi suomalaiset hänen mielestään aivan aivan suotta väheksyvät itseään.
– Hyvä elämä ja onnellisuuden lähteet karkaavat saavuttamattomiin, koska meihin on istutettu turhaakin vaatimattomuutta. Tosin nykyään monet nuoret kehuvat muun muassa portfolioissaan itseään häpeilemättä kiusallisuuteen asti, mutta voivat silti olla toisiaan kohtaan julmia. Minulta on vaatinut melkein seitsemänkymmentä vuotta, että rohkenen kehaista tietäväni onnellisuudesta, lentopallosta ja vaikkapa elokuvista aika paljon.
Ihmissuhteet ja työ avaintekijät
Markku Ojanen luennoi edelleen muun muassa hyvinvoinnista ja onnellisuudesta työssä.
– Vanha viisas kansa jo tiesi, että jos työ herkkua olisi, niin herrathan sen tekisi. Työn merkitys ihmisen tyytyväisyydessä ja onnellisuudessa on tärkeintä heti ihmissuhteiden jälkeen. Työelämän vaatimukset ovat nykyään usein kovia, jopa ahdistavia. Mielekkään työn merkitystä hyvän elämän tavoittelussa ei voi liikaa korostaa. Ainakin työssä pitäisi olla jotakin tolkkua ja sellaista arvokkuutta, jota itsekin arvostaa. Myös hyvät työtoverit ja palkka ovat tärkeitä.
Riskitekijöitä onnellisuuden tiellä kulttuurissamme Ojasen mukaan kuitenkin valitettavasti riittää, kuten korostunut yksilökeskeisyys, materialismi ja hallituksenkin usuttama kuluttamisen pakko.
– Onnellisuus ilman mitään kytkentöjä tuottavuuteen on arvokasta. Ei onnea voi hartiavoimin itselleen ja toisilleen tienata. Itsensä onnelliseksi tuntevat ihmiset ovat onnellisia, koska ymmärtävät olla kohtuullisia odotuksissaan ja tajuavat, että kyse on yhteisestä onnesta. Sisukkuus on edelleen hyvä ominaisuus varsinkin silloin, kun elämä koettelee.
Onnellisuus on sitä, ettei tarvitse haikailla menneisyyttä eikä tulevaisuutta. Ei tarvitse ajatella, että ennen kaikki oli paremmin tai että vasta tulevaisuudessa on mahdollista olla onnellinen. Parasta on nauttia elämästä ja onnellisuudesta silloin, kun se on mahdollista, tarttua hetkeen, Ojanen vihjaa.
”Itsensä onnelliseksi tuntevat ihmiset ovat onnellisia, koska ymmärtävät olla kohtuullisia odotuksissaan ja tajuavat, että kyse on yhteisestä onnesta.”
Oman onnensa tiellä onnellisuusprofessori arvostaa mielikuvitusta, innostusta, hulluttelua ja lämminhenkistä huumoria.
– Nautin Buster Keatonista, Ohukaisesta ja Paksukaisesta ja monista muista hulluttelijoista. Elämän traagisuudesta ei selviä ilman lapsenomaista huumoria, se on hyvä ryyti, jos ihmissuhteet ja muut oleelliset asiat ovat kunnossa.
– Huumorin on kuitenkin oltava sellaista, että sillä ei lyödä toista ihmistä entistä syvemmälle traagisuuteen. Kuten pakinoitsija Aapeli aikoinaan hauskasti totesi, on pipanaonnea, jota päivittäiset hyvät asiat tuovat ja pätkäonnea, jota voimme kokea, kun perusteellisemmin ja vakavammin pyrimme tekemään hyvää toinen toisillemme ja toki itsellemmekin. Teemme hyviä asioita ja tekoja niiden itsensä – ei onnellisuuden vuoksi. Ne kuuluvat ihmisyyteen, siihen että jotenkin pärjäisimme tässä maailmassa.
Onnellisuusbisnes harmittaa
Ojanen on harmissaan siitä, että onnellisuuden ympärille on muodostunut laajaa, pinnallistavaa bisnestä.
– Minua ärsyttävät pahan kerran katteettomat kehotukset ”ole optimisti” tai ”ole positiivinen”. Totta kai hetken ilon tuoma tunneonnikin on tärkeää, mutta pitkäkestoisemman tyytyväisyysonnellisuuden kohtaaminen on aina vaikeampaa, ei sitä tyhjillä hokemilla voi saavuttaa.
– Aikaamme vaivaa myös asioiden ylipsykologisointi, kaikenmaailman onnenkauppiaiden, konsulttien ja ohjaajien esiinmarssi. Alkaa näyttää siltä, että ihmiset eivät kohta pärjää lainkaan ilman tällaista armeijakuntaa. Tämä on erittäin pelottavaa ja paradoksaalista. Elämme psykologista aikaa ymmärtämättä sitä, että tietyt koettelemukset lujittavatkin ihmistä. Puhutaan paljon esimerkiksi läheisriippuvuudesta, joka käsitteenä on populääripsykologiaa, jota tieteellinen psykologia ei käsittele. Kaksi hyvää sanaa on lyöty yhteen ja tuloksena on jotakin kielteistä. Sana kuvastaa lännen yksilökeskeistä kulttuuria.
Ojanen kertoo, että haurauden idea, jolloin vaikkapa keskitysleireistä tai muista kauhistuttavista asioista ei saa puhua mitään, on vallannut sijaa Yhdysvalloissa. Myös medikalisaatio, jolloin pienimpiäkin murheita kokeneita lääkitään, on hänen mielestään huolestuttava tapa lykätä normaalia asioiden käsittelyä ja surua. Tutkimuksissa on todettu, että suurin osa ihmisistä selviää kriiseistä suremisella ja arkijärjellä, sillä eihän kaikki voi aina olla hyvin.
Oikeiston järjetön verolinja
Nykyisten vallanpitäjien suhtautumisen arvokkaaseen ja hyvän elämään ja sen tuomaan onnellisuuteen Ojanen kyseenalaistaa.
– Tämä unohtuu, kun pelataan suurilla rahasummilla kilpailun ja kaupallisuuden ehdoilla. Toisesta suupielestä tulee kehotuksia lisätä kuluttamista, toisesta säästämiskehotuksia. Kyllä olisi nuijalla töitä!
”Ei pidä myöskään unohtaa taiteen vaikutusta onnellisuuteen ja hyvinvointiin.”
– Oikeiston vaatimus siitä, ettei veroja saisi korottaa on järjetön. Progressiivista verotusta pitäisi ehdottomasti korottaa, jotta saataisiin torjuttua köyhyyttä ja leipäjonoja. On raastavaa, että ihmiset joutuvat kituuttamaan pienillä eläkkeillä tai muuten köyhyysrajan alapuolella usein vailla omaa syytään. Tavalla tai toisella näihin ongelmiin pitäisi puuttua. Toitotetaan, että pitäisi lisätä kilpailukykyä, jolloin voitaisiin jakaa ropoja köyhille.
– Maallinen hyvä ei ole ihmisten onnellisuuden kannalta merkityksetöntä, päinvastoin. Pohjoismaalaisten korkeisiin onnellisuuslukemiin vaikuttaa merkittävänä tekijänä hyvinvointivaltio. On selvää, että tasa-arvoinen, demokraattinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta nostaa ihmisten onnellisuustasoa. Ei sitä pidä tärvätä. Yhteisen onnellisuuden vaaliminen on tärkeää. Onnellisuus nimittäin tarttuu. Elämän mielekkyys on aivan yhtä tärkeää kuin onnellisuus, ellei tärkeämpääkin, kuten itsekunnioituskin. Ei onnea voi ostaa. Se vaatii tekoja.
Ojanen haluaa muistuttaa, että Suomi kuuluu valioluokkaan mitattaessa ympäristön hyvinvointitekijöitä.
– Ei pidä myöskään unohtaa taiteen vaikutusta onnellisuuteen ja hyvinvointiin. Taiteen tuottamat intohimot ja innostus edistävät ilman muuta onnellisuuttamme. Mutta taide on itseisarvoista, eikä sitä tarvitse perustella hyötyajattelulla, Ojanen korostaa ja yltyy miltei ylisanoihin ylistäessään keskiajan adventtimusiikin konserttia Tampere-talossa.
– Sitä kuunnellessa tuli tippa silmään. Se oli onnellisuutta, jopa elevaatiota, ihmistä arvokkaampaa ylevyyden tunnetta.
Linkki Markku Ojasen kotisivuille.
Oikaisu 2.1.2019 klo 15.17. Toisin kuin jutussa mainitaan, The World Happiness Report 2018 -tutkimuksessa ei mitattu onnellisuutta bkt:llä, eliniän odotteella eikä vapauden kokemuksella. Onnellisuutta mitattiin pelkästään kyselyillä, jotka toteutettiin jokaisessa tutkitussa maassa täsmälleen samalla tavalla vuosina 2015–2017.
Markku Ojanen
Syntynyt vuonna 1944 Laihialla.
Tohtoriksi vuonna 1975. Tampereen yliopiston psykologian emeritusprofessori. Toimi vuoteen 2008 asti yliopiston psykologian laitoksen johtajana.
Keskeisiä tutkimusalueita mielenterveys, erityisesti skitsofrenian kuntoutus, terveyspsykologia, erityisesti liikunta ja hyvinvointi sekä positiivinen psykologia, toisin sanoen onnellisuus. Kotisivuillaan ja kirjoissaan hän kutsuukin itseään ”onnellisuusprofessoriksi”.
Uusin kirja Tunne vai järki. Polkuja viisaisiin valintoihin ilmestyi vuonna 2014.