IPS/Souleymane Brah Oumarou

Ongelmamme ei ole siirtolaisuus, kirjoittaa IPS-uutistoimiston perustaja Roberto Savio.

Joulukuussa Marokossa pidetyssä YK-kokouksessa oli määrä päättää siirtolaisuuden yhteisistä periaatteista, mutta jokainen maa sai lopulta vapaat kädet. Se oli voitto maahanmuuton vastustajille, jotka korostavat vastakkainasettelua ja sulkevat silmänsä tosiasioilta.

Siirtolaisuudesta ei käydä asiallista keskustelua. Esimerkiksi joukkopako Syyriasta voimistui siksi, että ulkovallat hyökkäsivät sinne tarkoituksenaan vaihtaa maan johto. Kukaan ei miettinyt ennakkoon hyökkäyksen seurauksia.

Selkkausten ohella ihmisiä ajaa liikkeelle köyhyys. Maailmassa on siirtolaisia enemmän kuin koskaan: 68,5 miljoonaa, joukossa 24,5 miljoonaa pakolaista. YK:n pakolaisviraston UNHCR:n mukaan joka toinen sekunti joku lähtee pakoon konfliktia ja vainoa. Ilmastonmuutos ajaa kodeistaan satoja miljoonia lisää.

Voxia äänestävät espanjalaiset eivät suostu raatamaan tomaattiviljelmillä muutaman euron tuntipalkalla.

YK:n ennusteen mukaan Eurooppa tarvitsee vähintään 20 miljoonaa maahanmuuttajaa pitämään yllä eläkejärjestelmää ja kilpailukykyä.

Työteliästä väkeä

Yli 60 miljoonan asukkaan Italiassa on 5 miljoonaa siirtolaista, ja he tuottavat enemmän kuin osuutensa kansantuotteesta. Viiden vuoden aikana syntyneistä uusista yrityksistä 9,5 prosenttia on maahanmuuttajien perustamia. Italialaiset maataloustuottajat ovat jo pitkään sanoneet, ettei tiloille löydy kotimaista työvoimaa.

ILMOITUS

Kansalaiset eivät ole perillä faktoista. Italialaiset uskovat, että maassa on siirtolaisia tuplasti todelliseen verrattuna ja näistä puolet on muslimeja, joiden osuus on oikeasti 30 prosenttia. Työttömiksi italialaiset veikkaavat 30:tä prosenttia siirtolaisista, vaikka osuus on 10 prosenttia eli lähellä kansallista keskiarvoa.

Etelä-Espanjassa äärioikeiston uusi Vox-puolue otti murskavoiton Andalusian aluevaaleissa joulukuun alussa. Voxia äänestävät espanjalaiset eivät kuitenkaan suostu raatamaan tomaattiviljelmillä muutaman euron tuntipalkalla.

Globaalisti siirtolaiset muodostavat noin 3,5 prosenttia väestöstä mutta tuottavat 9 prosenttia kansantuotteesta.

Vihan juuret ovat syvällä

Äärioikeiston kannatus nojaa kolmen vuosikymmenen aikana kasvaneeseen vihaan. Kun Berliinin muuri murtui, kommunismin uhka katosi ja sosiaalinen turvallisuus korvattiin lännessäkin markkinoilla. Globalisaatio rikastutti rikkaita ja köyhdytti köyhiä. Keskiluokan ostovoima heikkeni, ja rahoitusmarkkinat alkoivat elää omaa elämäänsä.

Käsityöammatit ja pienkauppa katoavat huonekaluhallien ja markettien tieltä. Kaupunkien merkitys kasvaa, maaseutu tyhjenee ja köyhtyy. Maataloustuottajalle maksetaan usein vain neljännes tuotteen loppuhinnasta.

Aiemmin äänestäjät mielsivät itsensä osaksi vertaistensa yhteisöä, tehdasta tai ammattijärjestöä, mutta nyt jokainen on irrallaan tyhjiössä. Etusijalla ovat rikkauksien kahmiminen ja keskinäinen kilpailu, mikä lisää häviäjien turhautuneisuutta. Lopullinen isku monille oli vuonna 2008 alkanut rahoituskriisi.

Teknologinen vallankumous synnyttää lisää pelkoa ja turvattomuutta. Robotit ja keinoäly uhkaavatkin paljon useampien työpaikkoja kuin maahanmuuttajat.

Elämme velaksi

Globalisaation häviäjät vieraantuvat politiikasta, joka nähdään korruptoituneena ja itseään ruokkivana järjestelmänä. Samaan kastiin tuomitaan kansainväliset järjestöt, kuten Euroopan unioni ja YK. Uusi ”antipolitiikka” eroaa politiikasta jyrkemmin kuin perinteinen oikeisto vasemmistosta.

Pieni Montaubanin kaupunki on ollut aktiivinen Ranskan keltaliivien kapinassa. Ennen Carrefourin marketin tuloa kaupungissa toimi 27 lihakauppaa, mutta jäljellä on enää 4. Kaikkiaan Montaubanissa on suljettu noin 900 liikettä. Moni kunnioitettu keskiluokan jäsen on pudonnut tyhjän päälle.

Tuloerojen kasvusta ja vähäosaisten aseman heikkenemisestä kertoo sekin, että keltaliivien kapinan sytykkeenä toimi kymmenen sentin korotus dieselin litrahintaan. Erään mielenosoittajan kyltti tiivisti tilanteen: ”Macron pelkää maailmanloppua, me pelkäämme kuukauden loppua”.

Tarvitaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta, mutta sen toteuttaminen törmää rahapulaan. Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) mukaan maailman yhteenlaskettu velka on liki 160 000 miljardia euroa. Elämme kaikki luotolla.

Rahaa on kuitenkin jossain. Veroparatiiseihin katoaa vuosittain maltillisen arvion mukaan 130 miljardia euroa verovaroja, ja maailman asevarustelumenot nousivat vuonna 2017 uuteen ennätykseen, lähes 1 500 miljardiin euroon.

* Roberto Savio on IPS-uutistoimiston perustaja ja kunniapuheenjohtaja.

Englanninkielinen versio