Juice-elokuva ei ole varsinaisesti elokuva Juicesta, vaan teos, jonka pääosassa sattuvat olemaan Juice ja hänen kappaleensa. Pitkään työn alla ollutta elokuvaa alettiin valmistelemaan, kun Antti Heikkisen kirja Risainen elämä (Siltala 2014) julkaistiin.
Elokuvan ohjaaja Teppo Airaksinen kertoo, että prosessin alkuvaiheessa hän ja käsikirjoittaja Antti Heikki Pesonen kahlasivat läpi kaiken Juicesta löytämänsä materiaalin ja pyrkivät sitten unohtamaan sen kaiken.
– Meistä alkoi tuntua siltä, että se kaikki tieto raskautti projektia ja ikään kuin kahlitsi meidät, Airaksinen sanoo.
– Materiaalista nousi aika selkeästi esille se tarina, mikä me haluttiin kertoa ja se oli rakkaustarina.
Airaksisen mielestä valinta avasi sellaisen näkökulman Juicen elämään, joka ansaitsi tulla kerrotuksi.
– Elokuva ei voi olla kuin wikipedialuettelo, vaan sen pitää herättää katsojassa tunteita ja samaistumista, eikä se onnistu, jollei henkilöitä pysty tekemään eläviksi. Siksi me keskityttiin teemoina parisuhteeseen, avioliittoon ja vanhemmiksi tulemiseen. Ne ovat sellaisia aiheita, joista lähes jokaisella on jotain kokemusta.
Fiktiivinen näkemys
Elokuvassa tehdään ruokaa, podetaan epävarmuutta, luodaan taidetta ja rakastetaan – välillä raivoisasti ja välillä haikeasti.
Ennen elokuvan tekemistä Airaksisella ei varsinaisesti ollut suhdetta Juiceen. Tästä syystä elokuvaakin päästiin rakentamaan täysin puhtaalta pöydältä.
– Oli ehdoton helpotus lähteä liikkeelle sellaisesta ihmisestä, josta ei tiedä etukäteen yhtään mitään. Tässä mentiin elokuva edellä, eikä niin kuin tämä olisi joku fanivideo, Airaksinen sanoo.
Elokuva esittelee intohimoisen ja tinkimättömän taiteilijan, jonka elämässä onnellisuus on hyvin pienessä sivuroolissa.
”Lähti kerrostalon kokoinen oranki harteilta.”
– Juice oli sellainen henkilö, joka halusi vierelleen aina jonkun, mutta aika usein hän menetti ne henkilöt. Se varmasti johtui siitä, että hän oli niin tinkimätön oman tiensä kulkija.
Katsottujen haastatteluiden myötä tekijöille piirtyi kuva palvotusta ja jalustalle nostetusta Juicesta. Elokuvaan Airaksinen kuitenkin halusi ihmisen, jolle tapahtuu sellaisia asioita, joita ihmisille elämässä tapahtuu ja joista ei jää merkintöjä.
– Tämä on meidän fiktiivinen näkemys tästä henkilöstä ja hänen tavastaan olla, hän kiteyttää.
Kaiken sitoo yhteen Juicen musiikki.
– Korostan sitä, että musiikki tulee teokseen työn kautta. Elokuva on hyvä väline kuvata ihmistä, joka on hyvä työssään ja sitä on mielenkiintoista katsoa. Siksi tässä elokuvassa jotkut konserttiosuudet kestävät aika pitkään.
Ristiriitainen ja monipuolinen
Elokuvaa kannattelevat Juicea esittävä Riku Nieminen ja Iida-Maria Heinonen, jonka hahmo on koottu Juicen eri rakkauksista.
Niemisellä tarjottiin roolia jo kolme vuotta sitten.
– Oli tosi helppo lähteä mukaan, kun soitettiin ja pyydettiin. Rooli kiinnosti siksikin, että en ole koskaan ennen näytellyt henkilöä, joka on ollut elossa.
Ohjaajan tavoin Niemiselläkään ei ollut ennakkokäsitystä Juicesta, hänen musiikistaan tai ylipäätään merkityksestä suomalaiselle kulttuurihistorialle tai rockmusiikille.
– Otin bulimisesti ahmien haltuun kaiken mahdollisen materiaalin Juicesta. Sitten tuli semmoinen pieni pelko perseeseen, että mitä tulikaan luvattua, Nieminen nauraa.
– Onneksi kuvausten alkaminen siirtyi niin pitkälle, että käsikirjoitus ja suhtautuminen tähän kaikkeen materiaaliin kerkesi kypsyä.
Lopputulos miellyttää
Elokuvaan haettiin tunnetiloja, eikä pyritty dokumentaarisesti kuvaamaan Juicen elämää. Pyrkimyksenä oli tehdä hyvä elokuva ja hyvää draamaa.
– Tavallaan oli helpompaa valmistautua rooliin olemasta olleesta henkilöstä, koska on niin paljon materiaalia jota voi käyttää. Mutta myös vaikeampaa, kun ollaan lähihistoriassa menehtyneen henkilön saappaissa. Kuvaustilanteessa oli välillä hyvin epävarma olo siitä, meneekö tämä nyt oikein, vaikka yritettiinkin kynsin hampain eroon siitä, että tehtäisiin oikein niitä asioita, Nieminen kertoo.
Lopputulokseen Nieminen on tyytyväinen.
– Tästä tuli hyvä filmille kuvattu, elokuvalta tuntuva, kuulostava ja näyttävä teos. Olen todella tyytyväinen tähän. Silloin, kun näin elokuvan ensimmäisen kerran, niin lähti kerrostalon kokoinen oranki harteilta.
Airaksinen on valmiin elokuvan suhteen samoilla linjoilla.
– Me ollaan niin varmoja omasta näkökulmasta ja sen valinnasta, ettei yleisön reaktiot juuri jännitä. Jos oltaisiin jotenkin epävarmoja tästä elokuvasta, niin sitten varmaan puntti vähän tutisisi.
Juice (Suomi, 2018). Ohjaus Teppo Airaksinen. Käsikirjoitus Antti-Heikki Pesonen. Pääosissa Riku Nieminen ja Iida-Maria Heinonen. Ensi-ilta 26.12.