Hachiko – tarina uskollisuudesta (Hachiko: A Dog’s Tale, 2010) on amerikkalainen versio japanilaisfilmistä, jonka perusta on tosipohjainen.

Leffa on tarinaltaan ja tunnelmaltaan melkoinen halipaukku. Se ei tarkoita lemmenleikkien parissa säpinöintiä, vaikka miespääosassa onkin Richard Gere. Toisaalta juuri Geren romanttinen tähti-imago on ihanteellinen tällaisiin draamakehiin, ja sen on mies itsekin varmasti tiedostanut, onhan hän myös yksi tuottajista.

Elokuvan toinen dynamo on Lasse Hallström. Hänen ohjaustöissään näyttelijätyöskentely on erityisen hyvällä mallilla, kuten nytkin nähdään. Gere ja vaimon roolissa oleva Joan Allen ovat sympaattisia kuin pikku oravat.

Hyvin on hoidettu myös leffan varsinaisen merkkihahmon eli akita-koiran osuus. Hachiko on löytökoira, jonka suhteesta isäntäänsä muotoutuu veikeä ja hellyttävä ”kulttuurinen kohtaaminen”.

Tarinan yksinkertainen, moniulotteinen ja ajaton käytäntö sekä vertauskuvallisuus kestävät empaattisessa katsannossa hyvin. Aikanaan ilmassa väreilee melkoista nyyhkettä, mutta imeläksi nenäliinafilmiksi leffa ei latistu. Elokuvan hengen voi aistia jo alkuhetkillä Jan A.P. Kaczmarekin tyylikkäästi tunteikkaalta musiikkiraidalta.

Hachiko – tarina uskollisuudesta. Nelonen keskiviikkona 26.12. klo 19.00.