Muslim Hazem

Marzia Gholami

Marzia Gholami on 27-vuotias afgaaninainen, joka työskenteli vielä muutama vuosi sitten toimittajana ja uutistenlukijana televisiossa. Sen jälkeen hän meni naimisiin ja sai lapsen. Toissa vuonna hän erosi puolisostaan, ja paikallisen tavan mukaisesti isän vanhemmat huolehtivat tyttärestä. Marzia on kuitenkin saanut oikeuden tavata lastaan.

Keväällä Marzia sai uuden työpaikan insinööritoimistossa.

Parlamenttivaalit Afganistanissa myöhästyivät kolme vuotta, mutta lokakuussa ne saatiin pidettyä. Ehdokkaina oli monia nuoria ja koulutettuja ihmisiä, jotka puhuivat ihmisoikeuksien ja kansalaisoikeuksien puolesta, ja se antaa toivoa paremman tulevaisuuden mahdollisuudesta.

Paljon oli toisaalta myös niitä, jotka eivät äänestäneet viimeaikaisen turvattomuuden ja väkivaltaisuuksien vuoksi. Ja aina on niitäkin, jotka ajattelevat, että vaalit ovat vain näytelmää ja kulissien takaista vehkeilyä; on totta, että jotkut ehdokkaista ostivat itselleen ääniä ja toisilla paikkakunnilla äänestyslaatikoita oli käyty täyttämässä vaaleja edeltäneenä yönä. Esimerkiksi yksi kollegoistani sanoi, ettei hän äänestänyt, koska hänen äänellään ei kuitenkaan ole merkitystä.

Itse ajattelen, että äänestämättä jättäminen ei auta meitä. Äänestäminen on ainoa, mitä voimme tehdä, vaikka se itsessään olisikin vähäpätöinen teko. Ja vaikka vaalit olisivat epärehelliset, voin edes yrittää vaikuttaa asioihin. Jos äänestämme, emme menetä mitään, mutta jos emme äänestä, menetämme sen ainoankin mahdollisuuden, mikä meillä on. Siksi meidän pitäisi mielestäni äänestää.

ILMOITUS

Olin valinnut nuoren ja koulutetun ihmisen, jolle halusin antaa ääneni. Mutta vaikka yritin, en onnistunut äänestämään. Ensin töissä oli kiire enkä päässyt leimauttamaan syntymätodistustani ajoissa; leima olisi tarvittu äänestämiseen. Sitten kerrottiin, että ne, joiden syntymätodistuksessa ei vielä ollut leimaa, voisivat vielä äänestää. Menin paikalle, mutta kävi ilmi, että se oli vain huhu. Äänestäminen olisi ollut oikeuteni, mutta en saanut käyttää tätä oikeutta

Vaaleissa epäonnistuttiin monin tavoin: ensinnäkin ne myöhästyivät jo alun perin, sitten joillakin paikkakunnilla viranomaiset eivät lainkaan saapuneet avaamaan äänestyspaikkoja, koska turvallisuustilanne oli niin epävarma, ja joillakin äänestyspaikoilla taas vaalimateriaalit puuttuivat. Ja koska biometrinen tunnistusjärjestelmä ei toiminut, vaaleja jouduttiin jatkamaan niin, että äänestäminen kesti aiotun yhden päivän sijasta kaksi päivää.

Kaikista näistä ongelmista huolimatta monet miehet, naiset ja nuoret osallistuivat vaaleihin.

Haastattelin Mohammad Baqir Rezayi’a, joka on kirjailija sekä tutkija ja valtiotieteen professori Kabulin yliopistossa. Hän totesi, että poliittisen tiedostamisen taso afgaanien joukossa on noussut ja ihmiset ymmärtävät äänestämisen merkityksen entistä paremmin.

– Vain terveen poliittisen kilpailun – vaalien – kautta ihmiset voivat ajaa oikeutettuja vaatimuksiaan ja saada muutoksen aikaan yhteiskunnassa. Se mikä teki näistä vaaleista merkittävät, oli naisten ja nuorten sekä koulutettujen ihmisten laaja osuus sekä äänestäjien että ehdokkaiden joukossa. Tämä antaa aihetta toiveikkuuteen.

Joissakin maakunnissa parlamenttiin myös onnistuttiin valitsemaan uusia edustajia, jotka ovat nuoria ja koulutettuja.

Rezayi sanoi myös, että vaikka vaalit olivat välttämätön ja tärkeä saavutus sodan runtelemassa maassa ja kriisiytyneessä nykytilanteessa, ei ongelmiakaan pidä vähätellä.

– Vallitsevassa poliittisessa kulttuurissa jotkut äänestäjät perustavat äänestämiskäyttäytymisensä etnisiin, kielellisiin ja alueellisiin syihin eivätkä mieti asiaa edustajien ansioiden pohjalta tai sen pohjalta, kuka pystyisi parhaiten ajamaan heille tärkeitä asioita parlamentissa.

Toinen iso ongelma on se, että monet jättivät äänestämättä, koska katsoivat, ettei heidän äänellään ole kuitenkaan mitään merkitystä vaalien epärehellisyyden vuoksi. Vaaleja ei myöskään pystytty viemään läpi aikataulussa: ensin ne myöhästyivät kolme vuotta ja sitten vaalipäivänä ilmenneiden ongelmien vuoksi ne venyivät kaksipäiväisiksi. Jotkut ehdokkaat käyttivät vallitsevia epävakaita oloja hyväkseen ja syyllistyivät laajaan ja järjestäytyneeseen petokseen.

Ystäväni Hamida Haidari työskentelee vaalivalituksia käsittelevässä lautakunnassa. Hän kertoi minulle, että valituksia on tullut todella paljon. Usein tarvittavat asiakirjat ja todisteet kuitenkin puuttuvat.

Komissio ottaa silti kaikki valitukset vakavasti; se on jopa palkannut lisää tutkijoita käymään valituksia läpi mahdollisimman nopeasti. Haidarin mukaan äänten laskeminen on itsenäisen vaalikomitean vastuulla, mutta valituskomissio on päättänyt tarkastaa myös laskennan tuloksen.

Ystäväni sanoi myös, että hänen näkemyksensä mukaan vaaleihin liittyy paljon epäselvyyksiä eikä hän nuorena koulutettuna afgaaninaisena uskonut vaalien rehellisyyteen. Hän on vihainen, koska äänestäminen olisi ollut hänen oikeutensa, mutta koska hän ei voinut luottaa vaaliprosessiin, hän oli jättänyt äänestämättä.

Uutisissa on kerrottu, että monet äänet olisivat olleet väärennettyjä eikä esimerkiksi Kabulin vaalitulos pitäisi paikkaansa. Tiedot muuttuvat kuitenkin kaiken aikaa ja on mahdoton tietää, mitä tästä kaikesta epäselvyydestä lopulta seuraa. Tiedän vain, että ajattelen asioista toisin kuin Hamida-ystäväni, ja jos vaalit järjestettäisiin uudelleen, pitäisin varani, että ehtisin antaa ääneni.

Käännös: Kirsi Mattila

Marzia Gholami

Marzia Gholami on 27-vuotias afgaaninainen, joka työskenteli vielä muutama vuosi sitten toimittajana ja uutistenlukijana televisiossa. Sen jälkeen hän meni naimisiin ja sai lapsen. Toissa vuonna hän erosi puolisostaan, ja paikallisen tavan mukaisesti isän vanhemmat huolehtivat tyttärestä. Marzia on kuitenkin saanut oikeuden tavata lastaan.

Keväällä Marzia sai uuden työpaikan insinööritoimistossa.