Suomen ympäristöministerin Kimmo Tiilikaisen mukaan sunnuntain vastaisena yönä Katowicessa päättyneen YK:n ilmastokokouksen lopputulos oli parempi kuin mitä ennakkoon uskallettiin odottaa.
Tällainen johtopäätös vaatii aika paljon niin sanottua virallista optimismia. Tiilikainen viittasi erityisesti siihen, että nyt saatiin sovittua sääntökirja siitä, millä tavalla valtiot mittaavat ja raportoivat päästöjään.
On sinänsä ihan kiva, että sääntökirja saatiin aikaan. Olihan se eräänlainen minimitavoite Katowicen kokoukselle.
Trumpin politiikka on rohkaissut myös muita ilmastohäiriköitä.
Sääntökirja on tarpeellinen työkalu. Valitettavasti se ei vielä itsessään vähennä hiilidioksidipäästöjä gramman vertaa. Tämä ei olisi kovin haitallista, jos ei olisi kiire.
Mutta nyt on kiire. Nykymenolla ilmasto on lämpenemässä 3–4 astetta, vaikka kansainvälisen ilmastopaneelin lokakuussa julkaiseman raportin mukaan 1,5 astetta olisi hädin tuskin siedettävissä oleva määrä.
Se 3–4 astettakin on parhaan nykyisen tiedon valossa tehty arvio. Joittenkin kriittisten kynnysarvojen ylittymisestä seuraavat takaisinkytkennät voivat nostaa lämpötilaa enemmänkin. Nähtäväksi jää, ja ilmeisesti maailman päättäjät haluavat tosiaan sen nähdä.
Hukkaan heitetyt vuodet
Monella taholla on korostettu, että meillä on vuoteen 2030 saakka aikaa kääntää kehitys perinpohjaisesti toiselle uralle. Kyse ei tietenkään ole siitä, että kaikki muuttuisi 1.1.2030, vaan sekin on arvio.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella vuodella on nyt merkitystä. Mitä aikaisemmin aloitetaan tositoimet, sitä vähemmän jää kirittävää lopussa. Jos nyt tositoimiin jossain vaiheessa edes päästään.
Nyt siis saatiin aikaan sääntökirja. Turhaksi optimismiksi jäi odotus, että valtiot olisivat jo nyt kiristäneet Pariisissa 2015 esittämiään lupauksia.
Vuoden kuluttua YK:n ilmastokokous pidetään Chilessä. Sitä on jo etukäteen luonnehdittu lähinnä teknisiin asioihin keskittyväksi kokoukseksi.
Päästölupauksista on tarkoitus keskustella seuraavan kerran perusteellisemmin vuoden 2020 kokouksessa, joka pidettäneen Britanniassa tai Italiassa.
Mitä suurimmalla todennäköisyydellä edessä on siis jälleen kaksi menetettyä vuotta. Se on kuudesosa vuoteen 2030 jäljellä olevasta ajasta.
Mutta kokousprosessi sentään saatiin pelastettua. Katowicen kokous ei päättynyt tuloksettomana suureen erimielisyyteen.
Trumpin rohkaisemat
Ei ole myöskään mitään takeita siitä, että tilanne valtiotasolla olisi lähivuosina parempi kuin nyt.
Presidentti Donald Trumpin päätös irrottaa Yhdysvallat Pariisin sopimuksesta astuu voimaan aikaisintaan marraskuussa 2020. Monien arvioiden mukaan Trumpin ilmoitus vaikutti kuitenkin jo Katowicessa siten, että se rohkaisi myös muita ilmastotoimiin nihkeästi suhtautuvia.
Yhdysvallat astui Katowicessa vakituisen ilmastohäirikön Saudi-Arabian rinnalle saaden myös Venäjän mukaansa. Yhdessä Kuwaitin kanssa nämä vesittivät IPCC:n raporttia koskevan kohdan päätöksistä, vaikka siitä lopulta tehtiinkin laiha kompromissi.
Yhdysvallat, Puola ja Australia markkinoivat kokouksessa ”puhdasta kivihiiltä”.
Uudeksi häiriköksi ryhtyi Brasilia, joka sai viivytettyä kokousta vuorokaudella ja sitten lykättyä päästövähennysten laskentatapaa koskevan päätöksen ensi vuoteen.
On sinänsä hyvä, että mieluummin lykättiin päätös kuin tehtiin huono päätös. Brasiliasta voi kuitenkin odottaa tulevan tammikuussa virkaansa astuvan äärioikeistolaisen presidentin Jair Bolsonaron johdolla todellisen murheenkryynin. Amazonasin sademetsien tehostettu hävitys on Bolsonaron julkilausuttua politiikkaa.
Positiivisiakin merkkejä
Maailman hiilipäästöt eivät toistaiseksi ole edes kääntyneet laskuun, vaan pienen tasaantumisvaiheen jälkeen ne viime vuonna lähtivät taas nousuun.
Kaikkea ei kuitenkaan ole menetetty. Vaikka valtioiden väliseltä prosessilta ei kannata odottaa liikoja lähivuosinakaan, valtiotason alapuolella tapahtuu.
Lukuisat kaupungit, kunnat ja osavaltiot tähtäävät maidensa virallista politiikkaa tehokkaampiin toimiin. Yhä useampi fiksu yhtiö ymmärtää, että tulevaisuudessa etulyöntiasemassa ovat ne, jotka ryhtyvät sopeutumaan ilmastonmuutokseen nyt viime tingassa.
Uusiutuvan energian kustannukset ovat painuneet alaspäin nopeammin kuin mitä kukaan uskalsi odottaa.
EU ja monet kehitysmaat lupasivat Katowicessa pyrkiä IPCC:n 1,5 asteen tavoitteen mukaisiin ilmastotoimiin.
Enää ei EU:nkaan osalta puutu muuta kuin ryhtyä sanoista tekoihin.