On alettu laskeutua kohti vuoden suurinta juhlatapahtumaa. Mies itse, köyhä käsityöläinen, vihasi rahaa ja markkinoita ja niiden antamaa valtaa, jolla huijataan, petetään, riistetään ja alistetaan kansoja.
Vanhan tarinan mukaan hän – samanmielisten pieni joukko ympärillään ja solmuruoska kädessään – tunkeutui pääkaupungin kirkkoon, silloiseen pörssiin, alkoi vedellä meklareita ja pankinpitäjiä pitkin naamaa ja pistää pöytiä, kassalippaita ja helmitauluja ikkunasta pihalle.
No, kiinnihän hänet tietenkin otettiin – ja ei muuta kuin henki pois.
”Ostakaa, ostakaa…Ostakaa vaikkette tarvitsisikaan…
Nyt nuo, hänen murhaajansa, ovat sytyttäneet hänen kunniakseen kaupunkien valot ja kovaääniset kailottavat: ”Ostakaa, ostakaa… Ostakaa vaikkette tarvitsisikaan… Kaikki luottokortit kelpaavat… Ostakaa kaiken varalta, vaikka summassa…”
Paavit, piispat ja papit levittävät hänen sanomaansa, ja valtioiden hurskaat päämiehet ja tekohurskaat asekauppiaat ristivät kätensä ja painavat päänsä ”nöyrään” rukoukseen: ”Rauha maassa ja hyvä tahto ihmisten kesken, joita kohtaan Sinulla on mielisuosio!” Huomenna he sitten allekirjoittavat ensi vuoden talousarviot, missä sotamäärärahat ovat taas kaksin- ja kolminkertaiset – eikä asekauppa ole ollut koskaan suurempaa kuin tänään!
Kansat, joilla ei ole muuta toivetta kuin saada elää, antoivat Hänelle lempinimen Rauhan Ruhtinas. Mutta jos jollekin on tehty vääryyttä, niin sille miehelle on. Hän oli symppis kaveri, ja tällaisen pakanankin käy häntä sääliksi.
Tapani Elgland
Hämeenlinna