Jouko syntyi 18.5.1939 vasemmistolaiseen perheeseen. Joken vanhemmat olivat mukana SKP:n maanalaisessa toiminnassa 1930-luvulla. Isä Martti vangittiin vuonna 1940 ja tuomittiin maanpetoksesta, koska hän oli mukana Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seurassa. Äiti Sylvi otettiin myös turvasäilöön vuoden 1941 keväällä. Jokke vietti sotavuodet aluksi Orivedellä sukulaisten luona, mutta sairastuttuaan keuhkotautiin vuonna 1943 hänet toimitettiin Ruotsiin hoitoon, josta hän palasi vasta vuonna 1948.
Kansakoulun Jokke kävi Aleksis Kivenkadun kansakoulussa ja keskikoulun hän suoritti Vaasanrinteen yksityislyseossa. Lapsuutensa kesiä Jokke vietti Laajasalossa Kruunuvuorenlammen rannalla, jonka lähettyville Kaitalahteen asettui myöhemmin myös asumaan.
Koulun jälkeen Jokke meni töihin Konelaan keskusvarastonhoitajaksi, sittemmin hän työskenteli Kansan Uutisissa työväenlehtikampanjassa, SKDL:n Helsingin piirin kunnallissihteerinä ja piirisihteerinä. Ennen eläkkeelle siirtymistään Jokke oli Helsingin kaupungin henkilöstöasiainkeskuksen työvoimasuunnittelijana.
Monet tuntevat Joken aatteen ja järjestöjen miehenä. Hän liittyi pioneereihin vuoden 1948 jälkeen ja Toveriseuraan vuonna 1956. Sodan jälkeen järjestötoiminta kukoisti ja innostus oli valtavaa. Helsingissä elokuussa 1962 järjestetyn Maailman nuorisofestivaalin edellä Jokke opiskeli englannin kieltä Leningradissa ja toimi festivaalien ajan USA:n valtuuskunnan huoltajana. Sen jälkeen hän toimi useissa rauhankonferensseissa länsimaisten valtuuskuntien huoltajana.
Jokke toimi kaksi vaalikautta Helsingin kaupunginhallituksessa. Tätä hänen kokemustaan käytti hyväkseen koko poliittinen liike. Hän oli myös Kunnallisen eläkelaitoksen valtuuskunnan varapuheenjohtajana ja muutaman vuoden Helsingin Työväen Pursiseuran varapuheenjohtajana. Jokke oli perustamassa Helsinki-Tallinna-seuraa 1990-luvun alussa ja toimi siellä aktiivisesti kuolemaansa saakka.
Pitkäaikaisen elämänkumppaninsa Jokke tapasi vuonna 1965. Jokke ja Raili Inkeri Myllymäki olivat menossa Algeriaan nuorisofestivaaleille, mutta ne peruutettiin vallankaappauksen vuoksi. Festivaalireissu korvattiin Mustanmeren purjehduksella ja tuon kolmeviikkoisen tapahtuman aikana Jokke ja Inkku löysivät toisensa. He saivat pojan Jorin ja tyttären Johannan/Jonnan.
Inkku menehtyi syöpään vuonna 1996. Sittemmin Jokke löysi rinnalleen Päivin ja sai Päivin mukana toisen tyttären Katrin. Lapset muistavat Joken rauhallisena isänä, joka ei tuominnut tai vaatinut, mutta oli aina taustalla luotettavana tukena.
Jokke oli kova tekemään itse asioita. Hän rakensi talon ja pari kesämökkiä sekä mustan betoniveneen, Rudolfin. Kesämökki rakennettiin SKDL:n vuokraamaan Vasikkasaareen, josta mökit siirrettiin 60-luvulla talkoilla Hanskiseen, Sipoon saaristoon. Hanskinen on säilynyt perheen rakkaana kesänviettopaikkana yli 50 vuotta. Saaren iltanuotioiden yhteislauluissa kaikui usein Joken kaunis ääni ylitse muiden. Jokke rakasti laulamista ja ilonpitoa ystävien kanssa.
Jokke oli innokas kalastaja. Huippuaikoina Jokella oli Sipoon selällä 10 lohiverkkoa. Eläkepäivilläkin hänellä oli pari verkkoa Kaitalahdessa, joiden antia Jokke jakoi mielellään myös naapureille ja nälkäisille hylkeille.
Jokkella oli suuri sydän ja hänen ajattelussaan korostuivat arvot: rauha, ystävyys ja solidaarisuus. Häntä jäävät kaipaamaan perheen lisäksi laaja ystäväpiiri.
Joken toivomuksesta hänen tuhkansa on siroteltu mereen.
Merja Terävä
Johanna Helin