Tässä on jotain hyvin tuttua: populistipuolueen johtaja kohtaa puoluekokouksessa äärioikeistoa ja vihaisia nuoria miehiä, joille islam on pakkomielle. Hän on itse lietsonut ne vihaiset miehet puolueeseensa omaa valtaansa pönkittääkseen. Kun heistä tulee ongelma, populistijohtaja luikkii pakoon ja eroaa itse perustamastaan puolueesta.
Ei, nyt ei muistella taas kerran perussuomalaisten kesän 2017 laillista ja täysin puolueen sääntöjen mukaan kokoon kutsuttua ja järjestettyä puoluekokousta, jossa vallan ottivat Jussi Halla-ahon kannattajat. Tällä kertaa on kysymys brexitiä lietsoneen Ukip-puolueen puheenjohtajasta Nigel Faragesta. Hän teki soinit. Huomasi puolueensa muuttuneen ja ilmoitti eroavansa siitä.
Timo Soini ja Farage olivat ystäviä ja liittolaisia ainakin siihen asti, kun Soini petti ja vei perussuomalaiset europarlamentissa EU-kriittisestä EFD-ryhmästä brittikonservatiivien johtamaan ECR-ryhmään vuonna 2014.
Kumpikin antoi puolueissaan tilaa äärioikeistolaisille voimille, kun niiden kasvu edellytti sitä. Vastuu ei kuitenkaan kiinnosta, kun heidän poliittiseksi voimaksi nostamansa äärioikeisto vahvistui ja syrjäytti vanhan johdon. Populistia kiinnostaa vain oma valta ja asema. Jälkien paikkailu jätetään toisten huoleksi.