Lehtikuva/Emmi Korhonen

Amnestyn mukaan Suomen turvapaikkapolitiikka ei kunnioita ihmisoikeuksia.

YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus täyttää 70 vuotta maanantaina 10.12. Suomessa ei ole syytä juhlaan, väittää ihmisoikeusjärjestö Amnestyn Suomen osasto. Sen mukaan ihmisoikeuksien juhlapäivää varjostavat turvapaikkamenettelyyn tehdyt heikennykset, joiden myötä turvaa hakevien ihmisoikeudet ovat unohtuneet.

Entinen turvapaikanhakija kertoo, kuinka heikennykset vaikuttavat turvaa hakevien ihmisten tilanteisiin.

Amnestyn oikeudellisen asiantuntijan Kaisa Korhosen mukaan turvaa hakevien ihmisten oikeusturva on heikentynyt muutaman viime vuoden aikana merkittävästi. Esimerkiksi vuonna 2016 turvapaikanhakijoilta poistettiin automaattinen oikeus avustajaan turvapaikkapuhutteluissa.

Heikennykset eivät kuitenkaan jää vain siihen.

– Viime vuosien aikana turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa on heikennetty useilla eri lainmuutoksilla: valitusaikoja on lyhennetty ja valituslupaperusteita tiukennettu sekä avustajan käyttöä on rajoitettu ja heidän palkkioitaan leikattu. Myös maahanmuuttoviraston linjaukset ovat tiukentuneet.

ILMOITUS

– Muutosten yhteisvaikutukset ovat johtaneet yksilöiden kannalta suhteettomiin seurauksiin ja turvapaikanhakijoiden oikeusturva on huomattavasti heikompi kuin muiden ihmisten. Ihmisoikeudet kuuluvat yhtäläisesti kaikille, ja oikeusturvan heikennykset tulee perua välittömästi, Korhonen sanoo.

Suomessa asenteet muualta tulevia kohtaan ovat kovat, mistä kertoo esimerkiksi Euroopan Unionin perusoikeusvirasto FRA:n tutkimus, jossa Suomi arvioitiin 12 tutkitusta EU-maasta rasistisimmaksi.

“Oma prosessi raskas, tähän päivään verrattuna helppo”

Masomeh Nazari on entinen turvapaikanhakija, nykyinen Suomen kansalainen. Nazari asuu Joensuussa perheensä kanssa. Hän saapui yhdeksän vuotta sitten Afganistanista Suomeen turvapaikanhakijana. Tällä hetkellä hän auttaa turvapaikanhakijoita työnsä ohella ja toimii myös yhtenä Amnestyn Unhappy Birthday -kampanjan kasvoista.

Turvapaikanhakijoiden rinnalla eläessään hän on huomannut, että turvapaikkamenettelyt ovat vuosien varrella tiukentuneet.

– Oma turvapaikkaprosessini oli raskas, mutta tähän päivään verrattuna minulla oli helppoa. Minulla kesti 1,5 vuotta saada turvapaikka. Odottaminen vastaanottokeskuksessa oli vaikeaa. Se oli pieni tila, ihmiset olivat toivottomia, lapset voivat huonosti. Mutta nyt tapaan ihmisiä, joilla on yksi kielteinen päätös alla, ja jotka ovat joutuneet odottamaan kolme tai neljä vuotta, eikä prosessi etene. Se on pitkä aika, Nazari kuvailee.

”Kabulissa ei ole turvaa”

Hänestä tuntuu käsittämättömältä, että ihmisiä palautetaan hänen entiseen kotimaahansa Afganistaniin.

– Sanotaan, että Kabulissa voi asua. Silti siellä kuolee päivittäin ihmisiä väkivaltaisesti. Ei se ole turvallinen kaupunki.

Nazari tuntee myös itse ihmisiä, jotka on palautettu Afganistaniin. Heidän tarinansa ovat synkkiä.

– Harvalla palautetulla on Afganistanissa paikkaa mihin mennä. Perhe on lähtenyt maasta tai kuollut. Ongelmat kasautuvat nopeasti, kun ei tunne ketään eikä ole rahaa. Moni kuolee ennen kuin keksii miten selvitä.

Kaisa Korhosen mukaan riski vaarallisiin olosuhteisiin palauttamisesta kasvaa heikennysten myötä. Erityisen haavoittuvassa asemassa olevia ei tunnisteta yhtälailla, eivätkä kaikki asiaan yksilön kannalta vaikuttavat seikat tule välttämättä haastatteluissa ilmi, kun avustaja puuttuu.

Berliiniläinen mainostoimisto Foundry halusi nostaa esille turvapaikanhakijoiden oikeudet ja toteutti pro bonona Amnestyn Suomen osaston kanssa “Unhappy Birthday – no reason to celebrate” -kampanjan. Kampanjalle kasvonsa ovat antaneet ihmiset – kuten Masomeh Nazari – joihin Suomen turvapaikkapolitiikka on vaikuttanut tavalla tai toisella. Osa heistä on hakenut Suomesta turvaa, osa on tukenut turvapaikanhakijoita heidän turvapaikkamenettelyissään.