Yli 50 afrosuomalaista eri ikäluokista, koulutustaustoista ja ammattikunnista julkaisi maanantaina kannanoton rasismista Suomessa. He kokevat, etteivät ole päässeet osallistumaan itseään koskevaan julkiseen keskusteluun, vaikka viime viikolla julkaistussa tutkimuksessaSuomen todettiin olevan rasistisen maa tutkituista 12 valtiosta.
Kannanoton aakkosjärjestyksessä ensimmäinen allekirjoittaja on lääkäri Hibo Abdulkarim ja viimeinen sosionomi Yasmin Yusuf. Heidän mukaansa keskustelu rasismista Suomessa on kiertänyt kehää vuosikymmeniä.
”Meidän sukupolvemme kohtaama syrjintä heijastelee vanhempiemme kokemuksia ja kuten silloin, myös nyt energiaa ja resursseja käytetään enemmän ongelman selittämiseen ja kieltämiseen kuin konkreettiseen muutokseen”, he kirjoittavat, ja jatkavat, että on aika siirtyä kysymyksestä onko rasismia siihen, mitä aiomme tehdä asialle.
Suomi rasistisin maa
Afrosuomalaiset, joilla on juuria Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa, ovat yksi niistä ryhmistä, joihin rasismi kohdistuu raskaimmin. Being Black in the EU -tutkimuksessa 63 prosenttia Suomen vastaajista katsoi joutuneensa rasistisen häirinnän kohteeksi. Luku on korkein tutkittujen maiden joukossa. Pohjoismaista Ruotsissa ja Tanskassa vastaajista 41 prosenttia ilmoitti rasistisesta syrjinnästä.
Suomesta kyselyssä oli mukana noin 500 vastaajaa.
Myös rasistista väkivaltaa koettiin Suomessa eniten tutkituista maista.
Rasismi vaikuttaa kaikkeen elämässä
Afrosuomalaiset kertovat kannanotossaan rasismin vaikutuksista näin:
”Rasismin vaikutukset ovat moninaisia ja ulottuvat elämän kaikille osa-alueille arkisista kohtaamisista rakenteissa tapahtuvaan syrjintään niin työelämässä, asuntomarkkinoilla kuin koulutuksessakin.
”Yksilön tasolla kasautuneet rasismin kokemukset traumatisoivat ja luovat turvattomuuden ja ulkopuolisuuden tunnetta. Rakenteellinen rasismi taas estää kokonaisen ihmisryhmän yhdenvertaisen etenemisen yhteiskunnassa. Pitkällä aikavälillä näillä kokemuksilla on osoitettu olevan yhteys syrjäytymiseen ja mielenterveysongelmiin.”
”Yhteiskunnallisella tasolla ongelmat kasautuvat ja aiheuttavat kansantaloudellista kuormaa. Lisäksi Suomen maine EU:n rasistisimpana maana vähentää maan houkuttelevuutta ulkomaisille osaajille. Rasismi syö resursseja ja aiheuttaa inhimillistä kärsimystä, jonka hinnan maksaa lopulta Suomi.”
Vihanlietsontaa ja uhkakuvia
Kannanoton mukaan poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelu maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä on usein aggressiivista. Faktojen puute, populistinen puhe ja totuuden muunteleminen luovat väärinymmärrystä ja pelkoa kaikille osapuolille.
”Vihanlietsonta ja uhkakuvien maalailu vaikuttavat suoraan Suomessa asuvien afrosuomalaisten ja muiden ei-valkoisten elämään. Termi maahanmuuttaja onkin muodostunut lähes synonyymiksi ei-valkoiselle ihmiselle ja samaan aikaan länsimaista muuttaneita valkoisia ei lasketa samaan kategoriaan.”
”Me olemme suomalaisia”
Allekirjoittajat huomauttavat, että maahanmuuttajista keskusteltaessa puhutaankin usein ”kaikista meistä”, vaikka vain osa on maahanmuuttajia.
”Me olemme suomalaisia, kansalaisia, äänestäjiä ja veronmaksajia mutta meistä keskustellaan harvoin muulloin, kuin maahanmuuton yhteydessä. Meidän olemassaoloamme käytetään lyömäaseena poliittisessa pelissä, johon poliitikot yli puoluerajojen ovat osallistuneet.”
Kannanotto päättyy toteamukseen, että ”on valtion tehtävä muokata rakenteita ja yhteiskuntaa, jotta kaikilla yhteisöillä ja yksilöillä olisi mahdollisuus turvalliseen elinympäristöön. On myös valtion edun mukaista luoda olosuhteet, joissa meillä kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet kasvaa, elää ja olla aktiivinen osa yhteiskuntaa”.