Monet maat eivät ole toimeenpanneet kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, vaikka tieteellistä tietoa on saatavilla. Merkittävän esteen ilmastopolitiikalle muodostavat poliittisten toimijoiden erilaiset uskomukset ja arvot kuten käsitykset arvoprioriteeteista ja valtion sääntelyn roolista. Tiedot ilmenevät Helsingin yliopiston väitöstutkimuksesta.
Väitöskirjassa tarkastellaan diskurssiverkostojen roolia Kanadan, Yhdysvaltojen, Suomen, Ranskan, Brasilian ja Intian ilmastopolitiikassa. Tutkimusaineisto koostuu poliittisten toimijoiden lausunnoista yli 2700 artikkelista 14 sanomalehdessä.
Tutkimuksen mukaan julkisessa keskustelussa tieteellinen tieto usein politisoituu, eli joutuu yleisten arvokamppailujen kohteeksi. Näin on käynyt erityisesti ilmastotieteen- ja politiikan tapauksessa. Ilmastopolitiikasta käydyt keskustelut kytkeytyvät poliittisten toimijoiden erilaisiin käsityksiin esimerkiksi talous- ja ympäristöarvojen välisestä suhteesta, valtion roolista verrattuna markkinoihin sekä tieteellisen tiedon luotettavuudesta.
– Esimerkiksi teollistuneissa maissa ilmastopolitiikan nähdään usein haittaavan talouskasvua ja häiritsevän markkinoiden vapaata toimintaa, jolloin ilmastotieteen viestiä ei oteta huomioon, sanoo väitöskirjatutkija VTM Anna Kukkonen Helsingin yliopistosta.
Tieteellisen tiedon roolia tulisi vahvistaa
Väitöksen mukaan ilmastonmuutos onkin vahvasti yhteydessä nykyiseen talousjärjestelmään, jossa talousarvoilla ja niihin pohjautuvilla argumenteilla on vahva asema julkisessa keskustelussa.
– Talouteen vetoavat argumentit ovat kuitenkin samalla tavoin arvolatautuneita kuin ympäristönsuojeluun pohjautuvat, Kukkonen korostaa.
Ympäristönsuojelun ja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta olisikin tärkeää, että tieteellisen tiedon asemaa saataisiin vahvistettua poliittisessa päätöksenteossa.
Päästökauppa, kohtuullinen hiilivero ja uusiutuva energia käyttökelpoisia
Väitöskirjatutkijan mielestä olisikin tärkeää, että julkinen keskustelu ilmastopolitiikasta ei jäisi yleisten arvokamppailujen hampaisiin. Pahimmillaan tämä voi jumiuttaa koko ilmastopoliittisen päätöksenteon prosessin, kuten on käynyt monissa maissa.
– Ilmastotutkijat ovat yksimielisiä siitä, että kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä nopeasti ilmastonmuutoksen hidastamiseksi.
Avainasemassa on keskittyä edistämään sellaisia ilmastopolitiikan välineitä, jotka ottavat huomioon poliittisten toimijoiden erilaiset arvot ja uskomukset.
– Päästökauppa, kohtuullinen hiilivero ja uusiutuva energia edustavat sellaisia ilmastopolitiikan välineitä, joita eri poliittiset toimijat voivat kannattaa. Oikein toteutettuna nämä välineet voivat tuoda yhteen talous- ja ympäristöarvot, Kukkonen toteaa. Hän väittelee aiheesta lauantaina 24.11. Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.