Brittitoimittaja Louis Theroux’n asiallinen, välitön lähestysmistapa ja empaattinen asenne ovat varma tavaramerkki myös uusintana esitettävässä dokumentissa Theroux ja alkoholin kirous (Drinking to Oblivion, 2016).
Keskeisenä tapahtumapaikkana on lontoolaisen King’s College -sairaalan ensiapuasema. Sieltä käsin Theroux tutustuu ja tutustuttaa muutamaan lähinnä keski-ikäiseen alkoholin suurkuluttajaan.
Kohtaamisista ja juttutuokioista välittyy olennaisen äärelle vievä esitys siitä, miksi viina vie jotkut niin perusteellisesti mukanaan. Ongelmistaan kertovien avoimuus on ihailtavaa.
On ihan ok, kun läheiset ovat ottaneet etäisyyttä.
Elämä on tässä ja nyt, mutta holtittomalla juopottelulla ei välttämättä kovin kauaa. Hoitohenkilökunta tekee asian selväksi parillekin maksansa kriisitilaan juoneelle.
45-vuotias Aurelie on juonut 15-vuotiaasta lähtien. Hän tuo esiin erään näkökulman kertoessaan pelkäävänsä kuolemaa enemmän lopettamista: ”Se olisi sama kuin repisi puulta juuret”, hän kiteyttää.
Joukon toiveikkain on 32-vuotias Joe, jonka mielestä on ihan ok, kun läheiset ovat ottaneet etäisyyttä. Se on selvä viesti siitä, miten on itse löydettävä motivaatio raitistumiselle. Joen vaihtuvat olotilat myös kertovat selkeää kieltä siitä, miten erilainen ihmisen olemus voikaan olla, kun on selvin päin tai putki päällä.
Theroux ja alkoholin kirous
TV2 su 18.11. klo 22.10. Areena.