Ilmastonmuutos ahdistaa. Ahdistuksen lievittämiseksi sanomalehdet julkaisevat kaikenlaisia listoja, millä voit itse vaikuttaa asiaan. Ihan kiva, koska ensinnäkin se vähentää ahdistusta ja toiseksi koska omilla valinnoillamme todella on merkitystä.
Voimme vähentää lihansyöntiä, yksityisautoilua, lentämistä ja niin edelleen.
Ongelman syyt eivät kuitenkaan rajoitu kotitalouksiin vaan ne ovat ennen kaikkea rakenteelliset. Ilmastopäästöjä aiheutetaan valtioiden ja suurteollisuuden tasolla ja niiden keinoilla niihin pystytään myös helpoiten puuttumaan.
Suuri vastuu on myös tiedotusvälineillä.
Jos haluamme kääntää kelkkamme kohti elämää, toivoa ja positiivista tulevaisuutta, on myös median muutettava otettaan täydellisesti. Ilmastonmuutoksen pysäyttämisen on oltava keskeisenä taustakuviona suurissa journalistisissa suunnanvedoissa. Vaalikoneissa sen on oltava tärkein aihealue. Jopa median bisnesmallit on mietittävä uudelleen. Lehden rahoittaminen bensa-autoja mainostamalla ei ole enää mahdollista.
Katsotaanpa viime lauantain Hesarista, miten menee tällä hetkellä.
Sivulla A12 on sivun mittainen artikkeli sympaattisista maanviljelijöistä, joilla on rankkaa. Varmaan onkin, sillä maatalous ei lyö leiville. Vain siipikarjan pitäminen on viimeisen 19 vuoden aikana ollut muutaman kerran kannattavaa. Maitotilallisia ja muita eläintilojen pitäjiä käsitellään hätää kärsivinä yksilöinä, ei yhtenä pahimmista syistä hiilijalanjälkeemme.
Sampo Terhon kaksisivuisessa haastattelussa ilmastonmuutoksesta ei kysytä mitään, mutta hän itse mainitsee sen lopussa ”kansanturvallisuuteen kuuluvaksi” asiaksi. Toimittaja Tuomas Peltomäen näennäiskriittinen kommentti on, että ”ehkä se on lähinnä puolueen kädenojennus muodikkaalle ajan hengelle”. Todellisuudessa kyse ei ole muodista vaan henkiinjäämisestä. Miksei Terhoa grillattu asiasta?
Taloussivuilla kerrotaan seuraavan päivän kiinalaisesta myyntitapahtumasta Singles’ Daystä, jolloin esimerkiksi Alibaban verkkokaupassa on isot tarjoukset. Erikseen kerrotaan, että tarjoukset koskevat myös tuotteiden tilaamista Suomeen, mutta ei mainita kaukoroinan hiilipäästöjä. Syytä varovaisuuteen kuitenkin on: ”Toisin kuin luullaan, kaikki tuotteet eivät ole halvempia marraskuun kovina tarjouspäivinä.” Siinäpä sitä ilmastonmuutostietoisuutta kuluttajalle!
Urheilusivuilla käsitellään F1-kilpailuja jonkinlaisena luonnollisena ilmiönä, ei bensa-autoilun edistämiskampanjana.
Hesarin D-osa eli ”Lauantai” onkin melkoista herkkua. Sen vakio-osioilla on sellaisia otsikoita kuten Matka ja Auto.
Tällä kertaa esitellään Montenegroa matkailumaana. Sinne pääsee kätevästi vaikka hiihtoreissulle – tietenkin lentäen. Seuraavalla aukeamalla Riku Rantalan matkustuskolumnissa toivotaan Suomeen lisää turisteja, kun Mauritiuksellakin on. Ilmastonmuutoksen kannalta molemmista pitäisi vähentää turismia.
Jos elää hiilipäästömainoksilla ja julkaisee hiilipäästöjen ylistystä, on vastuussa siitä, että joudumme helvettiin.
Mukana on myös Saska Saarikosken lomamatkan huipennus, visiitti Teemu Selänteen pihviravintolaan Kaliforniassa. Ravintolaa hehkutetaan kaksi sivua. Yhdessä kuvassa jääkiekkoveteraani poseeraa kädessään valtava lihakimpale. Lihansyönnin tai mantereiden välisen matkustelun hiilijalanjäljestä ei mainita mitään.
Auto-osuudessa mainostetaan, anteeksi, käsitellään erilaisia henkilöautoja. Ford Focus -jutun yhteydessä mainitaan kyllä, että sähköversiota ei ole olemassa. Juttu on silti päätetty tehdä. Samasta automallista on kahdeksan eri kuvaa.
Auto-osiossa on myös ilmeisesti tiedotteen pohjalta kirjoitettu artikkeli, jossa kerrotaan tulevasta ”autoilun suurtapahtumasta” Messukeskuksessa. Siellä pääsee koeajamaan ja ostamaan erilaisia autoja, ja Auto- ja liikennegaalassa julistetaan Vuoden Auto Suomessa 2019 -kisan voittaja.
Miksi näitä juttuja on sanomalehdessä? Ohoh, ette kyllä usko, mutta samassa liitteessä on myös runsaasti automainoksia!
Bensa-autoja mainostetaan useassa paikassa myös A-osassa – jopa tätä samaista Ford Focusta. Vedetäänkö Helsingin Sanomien journalistinen linja Ford Motor Companyn markkinointiosastolla?
Entäpä lehden mainokset? Pelkästään Kulttuuri-sivujen yhteydessä mainostetaan kananmunia, kasvatettua kirjolohta, broilerin ohuita fileeleikkeitä, poron sisä- tai ulkofilettä, norjalaista lohifilettä, norjalaista turskan selkäfilettä, suomalaisia lihanakkeja, muikunmätiä, suomalaista savustettua kirjolohta, suomalaista naudan sisäpaistia, brasilialaista naudan sisäfilettä, naudan brasilialaista pippuripihviä, suomalaista entrecôte-pihviä ja suomalaista ulkofileepihviä.
Naudanliha on käyttämästämme liharavinnosta kaikkein tuhoisinta ilmaston kannalta, ja sitä Hesarissakin usein kehotetaan välttämään.
Tulee mieleen Aatami ja Eeva sekä hyvän ja pahan tiedon puu. Jumala laittaa ihanan herkkupuun tarjolle ja kieltää syömästä sitä. ”Älkää syökö lihaa tai ajako bensa-autoilla, mutta mainostamme niitä nyt monta sivua.”
Vastapainona tälle päästömyönteisyydelle lehden ainoa ilmastonmuutokseen liittyvä teksti oli Ulkomaat-osiossa julkaistu kolumni. Siinä käsiteltiin Washingtonin osavaltion suurimmille saastuttajille ehdotettua hiilimaksua, joka vaaleissa torjuttiin.
Ai mitä? Ai että näitä julkaistaan, kun lukijat haluavat lukea niitä. Voi hellanlettas, onko tässäkin päätösvalta pelkästään yksilöillä? Mediakonsernit eivät voineet tehdä mitään, kun ne pahat lukijat nyt vaan haluavat lukea bensa-autoista ja toisella puolella maailmaa sijaitsevista pihviravintoloista!
Vähän selkärankaa, kiitos. Jos johtajat ja päätoimittajat eivät kykene tähtitieteellisiä palkkojaan vastaan tekemään päätöksiä, heidät kannattaa vaihtaa.
Eikö näitä juttuja sitten olisi saanut kirjoittaa? Onko tässä nyt nykypäivän taistolainen korvannut Neuvostoliiton ilmastonmuutoksella ja yrittää rajoittaa sananvapautta?
Saa kirjoittaa. Mutta sananvapauteen kuuluu myös vastuu. Jos elää hiilipäästömainoksilla ja julkaisee hiilipäästöjen ylistystä, on vastuussa siitä, että joudumme helvettiin. On vihonviimeistä jeesustelua suositella lukijoita syömään kasviksia ja julkaista kahden sivun hehkutuksia pihviravintoloista.
Mediankin on pakko muuttua.