Hannu Lukkarinen

Utooppinen ajattelu on välttämätöntä poliittisen mielikuvituksen kannalta.

Vuonna 2008 alkanut maailmanlaajuinen finanssikriisi, voimistunut ilmastonmuutos sekä yhteiskunnan yleinen epävarmistuminen pakottavat meidät ajattelemaan uudelleen yhteiskunnan rakenteita ja perustaa, kertoo filosofi Keijo Lakkala.

Lakkala on yksi juuri julkaistun Utopia työkaluna – irti vaihtoehdottomuuden valheesta -kirjan toimituskuntaan ja kirjoittajiin kuuluvista. Muita ovat Minna Mentula, Simi Suominen ja Hanna Era.

Utopia työkaluna -teoksessa selvitetään, kuinka utooppinen ajattelu kykenisi haastamaan yhteiskunnan, joka näyttäytyy yhä enemmän vaihtoehdottomalta. Utopia ymmärretään kirjassa työkaluna, joka avaa mielikuvitusta ja kykyjä ajatella yhteiskuntaa uusin tavoin.

– Kyse ei ole siitä, että hakisimme kirjassa täydellistä yhteiskuntaa sinänsä. Pyrimme pikemminkin utopian käsitteen avulla hahmottamaan ja hakemaan radikaaleja vaihtoehtoja. Keskustelu yhteiskunnan vaihtoehtojen sisällöistä on epäilemättä tärkeää, mutta utooppinen ajattelu on välttämätöntä poliittisen mielikuvituksen kannalta, Lakkala kertoo.

Utooppinen ajattelu kykenee haastamaan itsestään selvyyksiksi muodostuneita yhteiskunnallisia rakenteita ja suhteita. Lakkalan mukaan selkeä esimerkki tällaisesta on uusliberaali hegemonia, josta muodostui 1990- ja 2000-luvuilla osa ihmisten arkijärkeä.

ILMOITUS

– Tämä ideologia hyväksyttiin puoluepolitiikan kaikilla laidoilla. Tämän myötä kilpailukyvystä muodostui käsite, jota ei voitu haastaa, ja joka näytti olevan peruste mitä erilaisimmille poliittisille päätöksille ja interventioille, Lakkala kertoo.

Paluu nostalgiaan ja vaihtoehdottomuus

Hiljattain menehtyneen sosiologi Zygmunt Baumanin mukaan nyky-yhteiskuntia määrittää ajattelumalli, jota hän kutsuu “retrotopiaksi”. Käsitteellä hän viittaa ilmiöön, jonka myötä paremman tulevaisuuden suunnittelu ei enää kohdistu tulevaisuuteen, vaan pikemminkin paluusta nostalgiseen menneisyyteen.

– Retrotopiat näkyvät vahvasti esimerkiksi populaarikulttuurissa. Ne ilmenevät sellaisissa tv-sarjoissa ja elokuvissa kuten Stranger Things ja Ready Player One. Molemmat näistä ovat tulvillaan nostalgiaa. Esimerkiksi Stranger Things perustuu jatkuviin viittauksiin 1980-luvun kulttuurisiin maisemiin, Lakkala kertoo.

Retrotopiat kertovat muustakin kuin ainoastaan menneisyyden ihannoinnista. Ne kuvaavat yhteiskunnallista ja kulttuurista ilmapiiriä, jota määrittää ajatus vaihtoehtoisten poliittisten tulevaisuuksien puutteesta.

– Vasemmistolle, etenkin Suomessa, on ollut tyypillistä symbioottinen strategia kapitalismin kanssa. On keskitytty lähinnä minimoimaan kapitalismin aiheuttamia ongelmia. Hukassa on ollut kapitalismin ylittävä horisontti. Juuri ilmestynyt ilmastoraportti kertoo, että tällaisen horisontin luominen on välttämätöntä, Lakkala toteaa.

Utopiat eivät ole enää “haihattelua” tai ylimääräistä unelmointia. Lakkalan mukaan utooppiseen ajatteluun perustuva poliittinen mielikuvitus on välttämätöntä koko planeettamme ilmakehää uhkaavan kriisin vuoksi.

– Vaikka Karl Marx sanoi, ettei hän halua kirjoittaa reseptejä tulevaisuuden keittiöihin, ilmastonmuutos pakottaa meidät kirjoittamaan reseptejä nykyisyyden keittiöihin, Lakkala toteaa.

Vaihtoehdottomuuden värittämässä ilmapiirissä on kyse myös toisesta keskeisestä yhteiskunnallisesta asiasta: koko demokratian tilasta. Missä demokratian rajat menevät? Miten demokratia voisi ilmetä ja kehittyä vaihtoehdottomuuksien värittämässä maailmassa?

– Demokratia ei ole ainoastaan sitä, että äänestetään neljän vuoden välein siitä mistä leikataan. Kyse on myös keskustelua ja kiistelyä koko yhteiskunnan juuristosta ja perustasta. Demokratia on myös nykyisen yhteiskunnan oikeutuksen kyseenalaistamista, ja tätä myötä myös utooppista ajattelua, Keijo Lakkala kertoo.

Utopiat ovat sukupuolittuneita

Utopiat ja utooppinen ajattelu ovat kiinnittyneet läheisesti sukupuoleen. Esimerkiksi feministiset utopiat omaavat omat erityispiirteensä. Tutkija ja nykykulttuurin tohtori Irma Hirsjärven mukaan ne kyseenalaistavat patriarkaattiin pohjaavaa yhteiskuntajärjestelmää, ja tältä pohjalta esittävät toisenlaisia yhteiskunta- ja toimintamalleja.

Feministisissä utopioissa nähdään, että patriarkaattiset valtarakenteet heijastuvat kaikkiin yhteiskunnan ilmiöihin, kuten luonnon riistämiseen ja militarismiin.

– Feministisissä utopioissa nähdään, etteivät edistys, rauha, tasa-arvo ja ekologinen tasapaino ole mahdollisia ilman patriarkaattisten valtarakenteiden purkamista. Näissä utopioissa luodaan vaihtoehtoisia malleja, jotka perustuvat tasavertaisuuteen, ekologisuuteen ja käytetään usein anarkismin perusperiaatteisiin nojaavia ajatuksia yksilönvapaudesta, vastuusta ja yhteiskunnan sosiaalisuudesta, Hirsjärvi tarkentaa.

Utopiat eivät välttämättä toimi vain positiivisten tulevaisuuskuvien kautta.

Viime vuosina suurta suosiota nauttinut feministinen utopia on televisiosarja romaanista Handmaid’s tale.

Tarinan keskiössä on Hirsjärven tulkinnan mukaan ajatus siitä, että jokainen nainen on joutunut eri tavoin käsittelemään omaan ruumiiseensa kohdistuvia rajoituksia, ja biologiasta käsin perusteltuja lakeja, aina seksuaalisuudesta ja ehkäisystä oman kehon itsemääräämisoikeuteen.

– Ei ole kovinkaan kauan siitä, kun suomalaisella naisella ei ollut oikeutta omaisuuteen tai äänestämiseen, ja raiskaus avioliitossa tuli rikoslain alaiseksi vasta vuonna 1994, ainoastaan 24 vuotta sitten. Edelleenkin naiset kollektiivina ovat väkivallan ja syrjinnän kohteena, ja Suomessa naisiin kohdistuva väkivalta on kansainvälisesti verrattuna korkea. Samoin naisten lisääntymiseen ja seksuaaliterveyteen liittyvät oikeudet ovat yllättäen uudelleen uhanalaiset – ja niitä kohtaan hyökätään nimenomaan uskonnollisin perustein, Hirsjärvi kertoo.

Feministiset utopiat rikkovat perinteisiä biologiseen ja sosiaaliseen sukupuoleen kiinnittyviä stereotypioita. Niissä naiset ja yhteiskunnassa “toisiksi” määritellyt tekevät juuri niitä asioita, joita nämä naiset oikeassakin maailmassa tekevät , esimerkiksi hallitsevat, rakentavat, hoivaavat ja rakastavat. Näkökulma ja valtasuhde vain muuttuvat. Hirsjärven mukaan amerikkalaisen kirjailijan Ursula K. LeGuinin teokset edustavat osuvasti tätä perinnettä.

– Hänen teoksessaan Osattomien planeetta ihmisten sukupuoli valikoituu parittelukumppanin kiiman perusteella, ja jokainen voi olla siis isä ja äiti. Maailmaa kuvataan sinne lähetetyn suurlähettilään silmin, ja romaanin jälkeen lukija kyllä katsoo tätä maailmaamme toisin silmin. Meillähän oli kansainvälinen suuruutinen kun Uuden-Seelannin pääministeri sai lapsen ollessaan virassa. Päättävässä asemassa oleva nainen ei siis edelleenkään ikään kuin kuulu lisääntyessään kodin ulkopuoliseen maailmaan. Millaisen vääristymän se tuottaa päätöksenteossa? Se on hyvä kysymys, Hirsjärvi pohtii.

Kuinka utopiat toimivat?

Utopia työkaluna -teoksen yksiselitteinen viesti on, että kehittääksemme yhteiskuntaa oikeudenmukaisemmaksi, ja ylipäätään säilyttääkseen inhimillisen elämänmuodon, tarvitsemme utooppiseksi kutsua ajattelua – jotain sellaista, joka perustavalla tavalla haastaa nykyiset valtarakenteet ja maapallon kannalta kestämättömät ajattelu- ja toimintamallit.

Utopiat eivät välttämättä kuitenkaan toimi vain positiivisten tulevaisuuskuvien kautta. Ne voivat myös dystooppisten näkyjen kautta tehdä nykyhetken kyseenalaistettavaksi.

Dystopiat kykenevät Hirsjärven mukaan olemaan joskus itseasiassa tehokkaampia kritiikin välineitä. Niillä on kyky tarjota dramaattisia valotuksia vallitseville tilanteille.

– Ne tuottavat näkyviin ongelman, antavat sanat asioille, joille niitä ei aikaisemmin ole ollut, ja johdattavat sillä tavalla kohti ratkaisuja. Niitä ratkaisuja taas tarjoavat utopiat, Hirsjärvi tarkentaa.

Utopioiden konkreettinen tavoittelu voi usein myös olla hidasta, sekä vaatia monenlaisia neuvotteluja. Niiden toteutuminen vaatii usein myös sen, että etuoikeutetut ryhmät luopuvat joistain oikeuksistaan.

– Tällaisten utopioiden toteutuminen vapaaehtoisesti on harvinaista. #metoo on tässä suhteessa poikkeuksellinen utooppinen liike, sillä myös miehet ovat lähteneet voimakkaasti mukaan ajamaan yhteiskuntaa, jossa seksuaalinen vallankäyttö ei ole sallittua. Kyseessä on naisten äänioikeuden ja orjuuden vastustamisen tai lasten oikeuksien tapaisten liikkeiden veroinen utooppinen liike, Irma Hirsjärvi kertoo.


Hyvä lukija!

Kiitos, että luit jutun. Tämä juttu on kirjoitettu kotiin tilattavaan lehteemme.

Jokainen tilaus vahvistaa toimituksemme resursseja kirjoittaa luotettavia uutisia ja juttuja verkkoon.

Tilaa nyt Kansan Uutiset. Edistät moniäänistä journalismia!

Tarjoushintaan kotiin kannettuna 28 €/3 kk. Sähköinen digilehti alkaen 4,90 €/ kk.