Hyvinvointiyhteiskunnan yksi olennaisin vahvuus on, että sen rakenteet ja tukiverkot antavat mahdollisuuden jokaiselle nousta jaloilleen syvenneiden ongelmien keskellä. Tai näin sen ainakin pitäisi olla.

Tilanteessa, jossa ihmiseltä on syystä tai toisesta lähtenyt alta asunto ja mennyt elämän myllerryksessä myös luottotiedot, on nouseminen takaisin yhteiskunnan rattaisiin tehty äärimmäisen vaikeaksi. Hyvin toimeentulevan on helppo kauhistella sitä, miksi ihminen ei vain ota itseään niskasta kiinni, jos ei ymmärrä minkälaiset muurit luottotiedottomalle on rakennettu ympärilleen.

Elämän alkuun pääsemiseksi esimerkiksi asunnon saaminen on todella vaikeaa luottotiedottomalle. Yksi yleisin konkreettinen syy asunnottomuuden taustalla on nimenomaan asunnottoman maksuhäiriömerkintä. Jos merkintä on tullut vuokrarästeistä, on uuden asunnon saamisen ehtona usein rästien maksaminen.

”Syrjäytyneisyyden hinta on mittava.”

Pankkipalveluiden -tai vakuutuksien saaminen on merkinnän jälkeen vaikeaa. Luottotiedoton ei voi osallistua yhteiskunnan toimintoihin, joissa tunnistautuminen vaatii pankkitietoja. Hänet on suljettu monen demokraattisen vaikutuskanavan ulkopuolelle. Tämä vaikeuttaa huomattavasti myös laskujen maksamista ja oman talouden hoitamista. Kaikki ymmärtävät näiden rangaistuksien ristiriidan. Jokaisen henkilökohtaisen talouden kannalta merkittävin eli työnsaanti on myös vaikeaa. Työnantajalla on oikeus tarkistaa hakijan luottotiedot, jos työssä käsitellään rahaa.

Rangaistukset vaikeuttavat nimenomaan mahdollisuutta taloudelliseen omatoimisuuteen, joita edellytetään jaloille pääsemiseksi. Tässä on ongelman olennaisin ristiriita.

Nouseminen takaisin jaloilleen on Suomessa tehty äärimmäisen vaikeaksi. Moniongelmaiselle heidän tilanteensa itsessään pitäisi olla jo riittävä rangaistus. Näiden esteiden päälle kasatut ansat eivät kuulu hyvinvointiyhteiskuntaan – niitä pitäisi ennemmin purkaa.

Kyseessä ei ole vain moraalinen ongelma. Tämä tulee myös sille yksilön kyvyttömyyttä kauhistelevalle hyvätuloiselle veronmaksajalle hyvin kalliiksi. Pitkäaikaistyöttömyyden ja syrjäytyneisyyden hinta on mittava, ja osasyynä on se, että yhteiskunta potkii maahan kaatunutta sen sijaan että tarjoaisi auttavan kätensä. Yhteiskunta on niin vahva kuin sen heikoin lenkki on.

Joona Mielonen
Kotka