Saara Särmä varoitteli (KU 9.11.), että ”Älä kapsahda kaulaan kysymättä”. Minulle se on tapahtunut – ei tosin kielteisessä tarkoituksessa. Tyttäremme muutti aikoinaan slovakialaisen poikaystävänsä luokse Prahaan. Lähdimme tapaamaan heitä, ja samalla kertaa tapasimme myös pojan vanhemmat ensimmäistä kertaa. Jollakin torilla kohtasimme, ja eivätkös nuo hyväkkäät rynnänneet kiinni ja pussaamaan. Onneksi varoittamatta, etten osannut jännittää kohtaamista. Mutta kyllä hämilläni olin.
No, tyttäremme poikaystävä, nykyinen aviomies, oli sittemmin valistanut vanhempiaan, ettemme ole tottuneet tuollaiseen. Seuraavalla kerralla tavatessamme he varoivat liikaakin. Me nyt vuorostamme näytimme, että kyllä sentään halataan.
Hannu Järvinen
Mäntsälä