Suomalaista mediaa seuratessa olisi saattanut erehtyä luulemaan, että Suomesta tulevalla liberaalilla ehdokkaalla olisi ollut mahdollisuuksia oikeistoryhmittymä EPP:n kärkiehdokaskisassa.
Brysselistä katsottuna peli oli jo alun alkaen selvä: EPP on sen verran vanhoillinen porukka, että liberaalilla ehdokkaalla ei valitettavasti ollut mitään saumaa. Stubbin kampanja saattoi hetkellisesti helpottaa oikeistoliberaalien tuskaa omassa porukassa, mutta rökäletappio oli odotettavissa.
Kokoomuksella taisi myös tulla virhearvio tämän hetken poliittisen tilanteen lukemisessa. Vaikka Suomessa vaalien alla oikeiston kannattaakin julistaa ympäristömyönteisyyttään, suvaitsevaisuuttaan ja tasa-arvon ilosanomaa, ei sama viesti uppoa Keski-Euroopassa ollenkaan niin hyvin.
Todellinen arvojen taistelu käydään vasta ensi keväänä, europarlamenttivaaleissa.
Kinder, Küche, Kirche – perinteiset arvot ovat saksalaisissa ja itäeurooppalaisissa pikkukaupungeissa edelleen kunniassaan, ja Weber onnistui hiljaisesti puhuen olemaan hetkellisesti tavallisen ihmisen asialla. Stubbin sulavan kansainvälinen olemus paljasti eliittiin kuulumisen aivan liian avoimesti.
Tavallisesta ihmisestä puhuminen on kärkiehdokkaiden kohdalla ihan höpönhöpöä. Koko kärkiehdokasmenettely on suurten puolueiden tunkkainen sopimusmenettely, jossa komission puheenjohtajan pestin lisäksi on jaossa tiskin alta muitakin EU:n huippuvirkoja: ainakin Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, parlamentin puheenjohtaja sekä EU:n korkea ulkosuhde-edustaja, todennäköisesti muitakin hommia.
Menettely ei perustu EU:n toimintaa säänteleviin sopimuksiin, ja miettiä sopii, kuinka paljon tällaiset järjestelyt nostavat kansalaisten luottamusta EU:ta ja demokratiaa kohtaan, kun yhtäkään ääntä ei ole vielä annettu.
Toisaalta europarlamenttivaalien tulos ei sekään sido juridisesti Eurooppa-neuvostoa, eli valtiojohtajat voivat ensi kesänä päätyä kannattamaan jotain ihan muuta nimeä kuin Weberiä uudeksi Junckeriksi Junckerin paikalle.
Todellinen arvojen taistelu käydään vasta ensi keväänä, europarlamenttivaaleissa, joissa on aidosti riskinä äärioikeistolaisten ja äärikonservatiivien nousu valtaan. Jokainen ääni, myös antamatta jääneet, ratkaisevat vaalipäivänä.
EPP:n kokous oli vain näytösluonteinen esikarsinta.