Näen omassa työssäni ammattiliiton toimitsijana pienten yritysten todellisuuden. Se on ihan jotain muuta kuin Suomen Yrittäjien korulauseet kertovat.
Todellisessa arkielämässä ”työilmapiirin myrkyttäjäksi” päätymiseen saattaa riittää se, että ilmoitat valvovalle viranomaiselle työpaikalla olevista vakavista työturvallisuusriskeistä. Todellisessa elämässä aiemmin hyvä työntekijä saattaa yhdessä yössä muuttua ”luottamuksen heikentäjäksi”, kun hän puhuu työntekijöilleen ammattiliittoon kuulumisen tärkeydestä.
Hyvänä ja joustavana pidetty nuori nainen muuttuukin täysin ”yhteistyökyvyttömäksi”, kun hän päättää lopettaa seksisuhteen esimiehensä kanssa. Ulkomaalainen työntekijä, joka vuosikausien talkooylitöiden jälkeen alkaa vaatia työehtosopimuksen mukaisia korvauksia ylitöistään, on hetkessä laiska ja osaamaton tollo. Näistä esimerkeistä yksikään ei ole ”ammattiliittojen pelottelua” vaan todellisia tapahtumia 2010-luvun Suomessa.
Suomen Yrittäjien logiikka on asiassa perin mielenkiintoinen: koska työntekijöiden joukossa kieltämättä on pieni joukko ”mätiä omenoita”, kaikki pienten työpaikkojen työntekijät pitää ajaa jatkuvan epävarmuuden tilaan. Samaan aikaan kuitenkin yrittäjäjärjestöjen kellokkaat kieltäytyvät näkemästä sitä tosiasiaa, että myös yrittäjien joukossa on niitä mätiä omenoita – ja juuri heidän vuokseen työntekijät tarvitsevat työsuhdeturvaa.
Kuka uskaltaa vaatia asiallista palkkaa, ylityökorvauksia tai edes turvallista työympäristöä, jos työnantajan on aiempaa entistä helpompaa keksiä syy irtisanomiselle?
Erno Välimäki
Pori