Asevarustelua hillinnyt INF-sopimus katkolla
INF-sopimus koskee erityisesti kantamaltaan 500–5 500 kilometrin ohjuksia.
Kahdenvälisen sopimuksen allekirjoittivat Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov ja Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan.
Yhdysvallat on arvostellut Venäjää sopimuksen rikkomisesta vuodesta 2014 lähtien.
Presidentti Putin ilmoitti vuonna 2007, ettei sopimus palvele Venäjän tarkoitusperiä.
Samaan aikaan Yhdysvaltojen irrottautumisilmoituksen kanssa maa modernisoi aseistustaan ja kehittää sitä koko ajan. Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Matti Pesun mukaan asevalvonnan kannalta tilanne ei näytä kovin hyvältä.
Myös Venäjän ydinaseretoriikka on poikkeuksellista, huolestuttavaa ja tosi varomatonta, kuten Pesu kuvaa.
– Neuvostoliiton aikaan retoriikka ei ollut näin ärhäkkää, hän vertaa.
Presidentti Vladimir Putinin Venäjä rakentaa asemaansa ja statustaan ydinaseiden ympärille. Maa hyödyntää ydinaseita poliittisena työkaluna.
Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton vuonna 1987 solmima INF-sopimus kieltää muut kuin mereltä laukaistavat lyhyen ja keskipitkän matkan ohjukset. Sopimuksen perusteella on tuhottu ohjuksia aina 1990-luvulle saakka.
Boltonin puumerkki
sopimuksesta vetäytymiseen
Yhdysvallat syytti jo presidentti Barack Obaman aikana, ettei Venäjä noudata INF-sopimusta. Venäjän rikkomuksiin vedoton Trump aikookin nyt vetää maansa pois sopimuksesta.
Miksi Trump valitsi juuri tämän hetken ilmoitukselleen?
Matti Pesun mukaan muutokset Yhdysvaltain turvallisuuspoliittisessa kokoonpanossa ja Kiina-kuvio selittävät päätöstä. Valkoisen talon turvallisuuspoliittisen neuvonantajan vaihtuminen kriittisesti kahdenvälisiin sopimuksiin ja erityisesti asevalvontasopimuksiin suhtautuvaan John Boltoniin on ollut merkittävä.
– Bolton haluaa tuoda omia mieltymyksiään Yhdysvaltain politiikkaan. Varmaankaan presidentti Trumpin suostuttelu tähän ei ole ollut vaikeaa, koska Trump korostaa Yhdysvaltain suvereenisuutta, sanoo Pesu.
Useita taustatekijöitä
sopimuksesta irrottautumiseen
Pesu painottaa, että Yhdysvalloissa on vallinnut jo pidemmän ajan näkemys, että Venäjä rikkoo sopimusta ja tämä on myös Naton virallinen kanta. Yhdysvaltoja piinaa myös Kiinaan liittyvä huoli eli miten vastata Kiinan kehittämiin ohjuksiin. Kiina ei ole mukana INF-sopimuksessa.
– Yhdysvallat pyrkii vastaamaan Kiinan suurvalta-aseman vahvistumiseen. Joissain kommenteissa on korostettu, että INF-sopimus rajoittaa Yhdysvaltain käsiä tässä kuviossa, sanoo Pesu.
Trumpin ilmoituksesta seuraavia askelmerkkejä on hankala ennakoida. Pesun mukaan lähiaikoina ei tapahdu isoja muutoksia. Seuranta on kuitenkin tärkeää.
– Yhdysvalloilla ei ole maasta laukaistavia risteilyohjuksia tai konventionaalisia ohjuksia. Eikä sellaista kykyä kehitetä yhdessä yössä.
Pesu arvioi, että Venäjä ottaa kaiken diplomaattisen hyödyn irti Trumpin ilmoituksesta, vaikka Venäjää on syytetty INF-sopimuksen rikkomisesta.
– Moni asevalvontaa seuraava tutkija on sitä mieltä, että Yhdysvaltain väitteet rikkomuksista ovat uskottavia. Venäjä keskittyy todennäköisesti Yhdysvaltain syyttämiseen, että Yhdysvallat vetäytyy sopimuksesta eikä Venäjä.
Pesu summaakin, että konkreettisten turvallisuuspoliittisiin seurauksiin menee aikaa. Irtautuminen huonontaa kuitenkin Yhdysvaltain ja Venäjän välisiä suhteita etenkin lyhyellä aikavälillä.
Trumpille myös
ymmärtämystä Euroopassa
Trumpin ilmoitus on kerännyt sekä ymmärtämystä että vastustusta eri puolilla Eurooppaa. Britit, puolalaiset ja Itä-Euroopan maat eivät ole kovin huolestuneita Yhdysvaltain irtautumisesta INF-sopimuksesta.
Saksassa ja jossain määrin Ranskassa sekä asevalvonnasta huolta kantaneissa Pohjoismaissa Yhdysvaltain irtautuminen asevalvontasopimuksesta on yksi lisä Trumpin syntilistalle.
Pesun mukaan ymmärrys Euroopassa olisi kasvanut Yhdysvaltojen toimia kohtaan, jos irtautuminen olisi tapahtunut esimerkiksi neuvottelujen kautta.
– On vaikea sulattaa, kun se tehtiin yksipuolisesti. Ei tämä mikään katastrofipäätös ole. Sen kanssa pystyy elämään.
Pesu muistuttaa myös Yhdysvaltain ja Venäjän välisestä strategisia pitkän kantaman ydinaseita koskevan niin sanotun uuden Start-sopimuksen kohtalosta. Tämä sopimus umpeutuu vuonna 2021.
– Mitä sille tehdään? Periaatteessa sitä voisi lähes sormia napauttamalla pidentää viisi vuotta. Yhdysvaltain ilmoitus voi vaikuttaa, ettei tätä tapahdu. Äkkiä ollaankin tilanteessa, että yksi asevarustelua rajoittanut viitekehys on jälleen poissa.
Venäjällä on jo reagoitu uhkaamalla Start-sopimuksen jatkon olevan katkolla.
Aseriisuntaan tarvitaan
monenkeskisiä sopimuksia
Asevalvonta- ja aseriisuntasopimukset ovat syntyneet erilaisessa maailmanpoliittisessa tilanteessa kuin missä nyt ollaan.
– Kansainvälisen politiikan määräävä jako ei ole enää Yhdysvallat – Neuvostoliitto tai Yhdysvallat – Venäjä, vaan esimerkiksi Kiinan nousu vaikuttaa. Vanhat sopimukset eivät enää heijasta voimapoliittisia realiteetteja, sanoo Pesu.
Asevalvontaan ja aseriisuntaan tarvitaankin uudenlaisia sopimuksia, joissa olisi useampia osapuolia. Yhdysvalloilla on intressi pitää globaali suurvalta-asemansa. Katse kääntyy etenkin Kiinan suuntaan.
Yhdysvalloilla on oma suurvallan logiikkansa, jota on vaikea ymmärtää pienessä maassa.
– Mikäli asevalvontaa halutaan ajaa, se pitää keksiä uudelleen vastaamaan nykyisiä voimapoliittisia realiteetteja. Yhdysvallat ja Venäjä eivät riitä. Kiinan pitäisi olla jollain tavalla mukana.
Pesu huomauttaa, että aseriisuntapolitiikkaa muodostuu monesta tekijästä.
– Yhdysvaltain sisäpolitiikassa on monia intressiryhmiä, jotka ajavat vahvaa sotilaspolitiikkaa. Toki sielläkin on ääniä, että panostetaan liikaa sotilaalliseen puolueen ja jätetään diplomatia vähemmälle.
Maa on pyrkinyt vahvistamaan asemaan Aasian suunnalla. Yhdysvalloilla on alueella vahvoja perinteisiä liittolaisia, kuten Japani ja Etelä-Korea sekä Taiwan. Myös Filippiinit, Thaimaa ja nykyisin myös Vietnam ovat Yhdysvaltojen mielenkiinnon kohteena.
– Yhdysvalloilla on oma suurvallan logiikkansa, jota vaikea ymmärtää pienessä maassa. Yhdysvalloilla on kuitenkin vahva asevoima – liittolaiset ovat tyytyväisiä, kun Yhdysvalloilla on valmiutta tukea niitä sotilaallisesti.
EU:n rooli aseriisunnassa
vähäisempi
Pesun mukaan Euroopan unioni ei pysty määrittelemään aseriisunnan suuntaa, koska EU ei ole sotilaallisesti uskottava.
– Venäjä, Yhdysvallat tai Kiina ei pidä ydinaseistustaan yllä EU:n vuoksi.
Voiko EU sitten vaikuttaa poliittisesti ydinaseriisuntaan? Pesun mukaan aloite on toimijoiden itsensä käsissä.
Asevarustelu on tolkuttaman kallista. Tämä hillitsi varustelua kylmän sodan aikana ja vaikutti taustalla myös aseriisuntasopimusten syntymiseen.
– Tulevatko taloudelliset rajat jossain vaiheessa vastaan? Jos mennään tarpeeksi lähelle katastrofaalista kehityskulkua, se herättää myös toimijat miettimään.
Pesu mainitsee esimerkkinä lähellä piti -ydinasekatastrofeista Kuuban kriisin.
– Tärkeää on, että toiminta olisi avointa, jotta vältettäisiin virheet. En usko, että ehdoin tahdoin kukaan haluaa tilannetta eskaloida, vaikka kovaa peliä pelataan.
Valtiot panostavat ydinturvallisuuteen, jotta järjestelmät olisivat tarkkoja ja vedenpitäviä. Niin kauan kuin ydinaseita ja järjestelmiä on olemassa, ovat myös virheet mahdollisia.
Ydinonnettomuuden
vaara olemassa
Pesun mukaan Start-sopimuksesta luopuminen tietäisi lisää ongelmia. Sopimus sisältää melko tarkat valvontamekanismit, mikä mahdollistaa, että Yhdysvallat on perillä Venäjän ydinasearsenaalista ja päinvastoin venäläiset perillä Yhdysvaltojen arsenaalista.
Pesun mukaan Syyriassa on ollut läheltä piti -tilanteita, mutta nekin on haluttu Moskovassa ja Washingtonissa lakaistu maton alle.
– Kylmän sodan aikana oli useampi tekninen virhe – tutkissa ja muissa järjestelmissä. Oli useampikin tapaus, jossa Yhdysvallat tai Venäjä näytti olevan hyökkäämässä, mutta tilanne tulkittiin virheeksi. Joku tuli väliin: tässä pitää olla virhe.
Ydinasevalvontasopimusten Pesu näkeekin lisäävänä läpinäkyvyyttä ja vähentävän virhemahdollisuuksia.
– Jos nämä sopimukset kaatuvat, myös virhelaskelmien ja -päätelmien mahdollisuus kasvaa.
Asevarustelua hillinnyt INF-sopimus katkolla
INF-sopimus koskee erityisesti kantamaltaan 500–5 500 kilometrin ohjuksia.
Kahdenvälisen sopimuksen allekirjoittivat Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov ja Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan.
Yhdysvallat on arvostellut Venäjää sopimuksen rikkomisesta vuodesta 2014 lähtien.
Presidentti Putin ilmoitti vuonna 2007, ettei sopimus palvele Venäjän tarkoitusperiä.