Afganistanin kohtalo vaikuttaa kirotulta. Kuukausi sitten afgaanilähetystö pyysi ”Talebanin isäksi” kutsuttua uskonnollista johtajaa Sami ul-Haqia tulemaan avuksi rauhan rakentamiseen Afganistaniin. Hän suhtautui pyyntöön myönteisesti, tosin eräin varauksin. Mutta viikko sitten hänet murhattiin. Halusiko joku taho estää rauhantunnustelut? Sitä voi vain spekuloida.
Jos Sami ul-Haq olisi ryhtynyt sovittelijaksi, hänellä olisi luultavasti ollut vaikutusvaltaa – hän on opettanut suurta osaa talebanien johtajista uskonnollisessa koulussaan Pakistanin puolella rajaa, muun muassa talebanien johtajaa mullah Omaria. Opistoa on kutsuttu myös ”jihad-yliopistoksi”. Ul-Haqilla oli vielä paljon vaikutusvaltaa, vaikka hän olikin jo täyttänyt 80 vuotta.
Sami ul-Haq oli myös poliitikko ja hän esitteli ennen Pakistanin vuoden 2013 vaaleja uskonnollisen rintaman manifestin, jonka mukaan korkeimpiin valtion virkoihin – presidentiksi, pääministeriksi, korkeimmaksi tuomariksi, armeijan ylipäälliköksi – kelpaisivat ainoastaan sunnimuslimimiehet. Manifestin mukaan miesten ja naisten yhteiskoulutus lakkautettaisiin ja kaikki muslimimiehet koulutettaisiin jihadia varten.
Hazarat ovat syrjitty šiialainen vähemmistö.
Hän oli siis mielipiteiltään varsin konservatiivinen, mutta hyväksyi periaatteessa rauhanneuvottelut.
Sami ul-Haq ehdotti, että uskonoppineet sekä Afganistanin ja Pakistanin hallitusten edustajat kokoontuisivat jonnekin kuuntelemaan niitä, jotka olivat olleet sodassa Afganistanin hallitusta vastaan. He pyrkisivät kehittämään suuntaviivat itsenäiselle Afganistanille, josta Naton joukot olisivat poistuneet. Sami ul-Haq tosin ennakoi, että Yhdysvaltojen mukaan saaminen olisi vaikeaa.
Näin siis sunnit. Šiioista ei Afganistanissa paljon välitetä, sillä he muodostavat vain pienen vähemmistön. Šiioihin kuuluvat ainoastaan hazarat. Kansa on alueen vanhimpia ja on eräiden arvioiden mukaan syntynyt, kun Tšingis-kaanin ja muiden mongolihallitsijoiden sotilaita asettui Hazarajatin vuoristoalueelle keskellä nykyistä Afganistania asumaan 1200-luvulla.
Kasvonpiirteet ja eräät muut tekijät viittaavat yhteyksiin mongoleihin ja Keski-Aasian turkkilaisheimoihin. He ovat aikoinaan omaksuneet persialaisperäisen darin kielen, johon on ympätty mongolinkielen sanoja. Heidän kulttuurissaan on säilynyt sekä pohjoisia että persialaisia piirteitä.
Tällaiset ominaisuudet ovat säilyneet, koska heidän kansanryhmänsä on pysynyt erillään muista heimoista. Hazarat eivät ole menneet naimisiin muiden afgaanien kanssa, koska muut ovat vieroksuneet ja väheksyneet heitä.
Tämä johtuu paljolti uskonnosta, sillä hazarat ovat suurimmaksi osaksi kahden eri suuntauksen šiioja. Tämä muutos ilmeisesti tapahtui joskus 1500-luvun lopussa ja 1600-luvun alussa, jolloin alue kuului persialaisten valtakuntaan.
Hazarajatin alueella on kuitenkin myös jäänteitä vanhemmasta uskonnosta. Alueen pääkaupunki Bamiyan oli maailman buddhalaisen oppineisuuden keskuksia ennen kuin islam saapui alueelle. 500-luvulla kallioon veistettiin kaksi valtavaa Buddha-hahmoa, jotka valvoivat Silkkitietä. Nyt niistä on jäljellä vain isot aukot ja joitakin jäänteitä. Vuonna 2001 talebanien johtaja mullah Omar julisti patsaat ei-islamilaisiksi ja antoi hävittää ne.
Hazarat olivat vielä 1800-luvulla Afganistanin suurin kansa, 66 prosenttia asukkaista. Nykyään he ovat kolmanneksi suurin kansa – suurin on pataanit (eli paštut), joita asuu myös Pakistanin puolella.
1800-luvun lopussa pataaniemiiri Abdur Rahman halusi laajentaa valtakuntaansa ja antoi sunnioppineiden leimata hazarat kerettiläisiksi ja julistaa jihadin heitä vastaan. Hän yllytti erästä liikkuvaa karjanhoitoa harjoittavaa paimentolaiskansaa käyttämään myös hazaroiden maita. Tästä syntyi kapina, jonka Abdur Rahman kukisti verisesti. 62 prosenttia hazaroista tapettiin, ja eloonjääneistä suuri osa joutui muuttamaan pois, muun muassa Pakistanin puolelle Quettan seudulle ja Iranin Mashhadiin.
Pakistanissa sunnien ääriliikkeet ovat viime vuosina jahdanneet hazaroita, jotka ovat helposti tunnistettavia kasvonpiirteidensä vuoksi. Yli 500 hazaraa on surmattu Pakistanissa viiden viime vuoden aikana.
Kapinan kukistamisen jälkeen Afganistanin hazaroita otettiin orjiksi. Seuraavat hallitsijat eivät olleet suopeampia. Vuonna 1929 perustetun kuningaskunnan aikana tehty ”patanisaatio” pakotti hazarat salaamaan taustansa saadakseen valtiolliset henkilöllisyyspaperit. Sanotaan myös, että vielä 1970-luvulle asti jotkut sunnalaiset oppineet julistivat hazaroiden tappamisen avaimeksi paratiisiin.
Monet hazarat muuttivat työn perässä Kabuliin ja muualle, mutta joutuivat yleensä tyytymään matalapalkkaisiin töihin. Onkin sanottu, että he ovat yhtä hyvin luokkasodan kuin heimosodan uhreja.
Vasta kommunistisen hallinnon muodostaminen 1978 lopetti hazaroiden poliittisen syrjinnän, ja eräs hazara toimi jopa Afganistanin pääministerinä 1990-luvulla.