Suomen vedenalaisen meriluonnon huippualueista laadittiin ensimmäistä kertaa kartta.

Suomen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden huippualueet on ensimmäistä kertaa koottu kartalle. Uusi tutkimus ja siinä toteutettu luontoarvokartta perustuvat inventointiohjelma VELMU:ssa kerättyihin 140 000 havaintoon.

Suomen meripinta-alasta on nykyisin suojeltu noin kymmenesosa. Tutkimuksen mukaan kuitenkin kolme neljäsosaa merkittävistä vedenalaisista luontoarvoista jää nykyisten suojelualueiden ulkopuolelle.

Vain yhden prosentin tarkasti kohdennettu lisäys suojelualueiden pinta-alaan voisi tuplata suojelutehon ja tuoda paljon ekologisesti tärkeitä lajeja ja elinympäristöjä suojelun piiriin, kerrotaan Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedotteessa.

Paljon merkittäviä biodiversiteettikeskittymiä on suojelualueiden ulkopuolella.

Tietoa vedenalaisista luontoarvoista tarvitaan meren suojelun ja kestävän käytön ohjaamiseen. Ongelmana on kuitenkin ollut puutteellinen tieto lajien esiintymisestä ja levinneisyydestä.

Suuri havaintoaineisto

Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmassa (VELMU) on vuodesta 2004 kerätty valtava määrä tietoa Suomen merialueen levistä, kasveista, ja selkärangattomista, kalojen lisääntymisalueista sekä merenpohjan geologisista ominaisuuksista.

ILMOITUS

Aineistoa on kertynyt jo yli 140 000 havaintopisteestä, ja se on nyt ensi kertaa otettu kokonaisuudessaan käyttöön.

Suuren tietomäärän kuvaaminen yksinkertaisesti ei ole helppoa.

– Siksi aloimme tehdä yhteistyötä Helsingin yliopistossa työskentelevän tutkimusjohtaja Atte Moilasen kanssa, kertoo tutkimusprofessori Markku Viitasalo SYKEstä.

– Moilanen on kehittänyt ekologiseen päätöksentekoon tarkoitetun Zonation-ohjelmiston, jota on käytetty erilaisten elinympäristöjen arvoalueiden tunnistamiseen Suomessa ja ympäri maailmaa. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun ohjelmaa käytetään merialueiden tutkimukseen Itämerellä. Lähimmät vastaavat tutkimukset löytyvät Kaakkois-Aasiasta ja Uudesta-Seelannista, Viitasalo sanoo.

– Zonation pystyy käsittelemään hyvin laajoja ja monitahoisia aineistoja, Atte Moilanen kertoo.

– VELMU-aineisto on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen ja sopii erinomaisesti tämäntyyppisiin tutkimuksiin. Nyt on saatu tuotettua ensimmäinen Suomen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuutta kuvaava kartta, johon on yhdistetty valtavasti tietoja lajeista, luontotyypeistä ja elinympäristöistä sekä ihmistoiminnan meriluonnolle aiheuttamista paineista.

Pikkulisäyksillä tuplateho

Suomen meripinta-alasta on nykyisin suojeltu noin kymmenesosa.

– Tutkimuksemme mukaan noin 27 prosenttia vedenalaisista luontoarvoista sijaitsee nykyisten merensuojelualueiden sisällä, mutta paljon merkittäviä biodiversiteettikeskittymiä on jäänyt suojelualueiden ulkopuolelle, kertoo tutkija Elina Virtanen SYKEstä.

Virtanen tekee parhaillaan väitöskirjaa meriluonnon suojelusta ja meren kestävästä käytöstä SmartSea-hankkeessa.

Jo hyvin pienillä suojelualueverkoston laajennuksilla voitaisiin saada merkittävä parannus myös vedenalaisen luonnon suojeluun. Monimuotoisuuden huippualueita löytyy esimerkiksi saarten ja luotojen vedenalaisista osista sekä matalilta hiekkapohjilta.

– Lisäämällä suojelupinta-alaa vain yhdellä prosentilla voitaisiin suojeluteho jopa kaksinkertaistaa. Samalla monia ekologisesti tärkeitä lajeja ja elinympäristöjä saataisiin suojelun piiriin, Virtanen sanoo.

Kaavoituksella monimuotoisuutta

Tutkijat korostavat, että suojelualueiden perustaminen ei ole ainoa keino turvata meriluonnon monimuotoisuutta.

– Luontoarvokartan avulla meren käyttöä voidaan ohjata vähiten arvokkaille alueille esimerkiksi maakunta- tai yleiskaavoituksen avulla. Tämän vuoksi merialueiden käytön suunnittelusta vastaavat tahot ovat olleet hyvin kiinnostuneita tutkimuksen tuloksista, kertoo neuvotteleva virkamies Penina Blankett ympäristöministeriöstä.

Tutkimus julkaistiin torstaina Frontiers in Marine Science -lehdessä: