Viime lauantaina lähes 700 000 ihmistä marssi Lontoossa vaatien uutta kansanäänestystä Britannian EU-erosta eli brexitistä. Mielenosoitus huipensi viikon, jota pidettiin pitkään erosopimuksen takarajana.
Britannian on määrä erota Euroopan unionista maaliskuun 2019 lopussa. Sitä ennen eron ehdot sekä sen toimeenpanoon tarvittava lainsäädäntö tulee hyväksyä sekä Britannian että EU:n parlamenteissa.
Viimeviikkoisen EU-huippukokouksen jälkeen kävi kuitenkin selväksi, ettei sopu ole lähellä. EU-johtajat pitivät epätodennäköisenä, että marraskuuksi kannattaisi edes kutsua koolle ylimääräistä huippukokousta, josta on huhuttu pitkään.
Kokouksen jälkeen Liettuan presidentti Dalia Grybauskaitė kiteytti Lontoon Metro-lehden mukaan: ”Me emme tiedä, mitä he [brittihallitus] haluavat, eivätkä he itse tiedä, mitä he haluavat – se on ongelma.”
Pohjois-Irlannin raja
edelleen ongelmana
Kynnyskysymykseksi on noussut Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan välinen raja, josta brexitin myötä tulee EU:n ulkoraja.
Globaalin hallinnan professori Mary Kaldor London School of Economics -yliopistosta ei usko, että Irlannin rajakysymykseen on olemassa muuta vastausta kuin Britannian jääminen sisämarkkinoiden tai EU:n jäseneksi.
– En usko, että on olemassa hyvää sopimusta. On parempi jäädä sisämarkkinoille ja tulliliittoon kuin olla niiden ulkopuolella, mutta sekin on huonompi vaihtoehto kuin olla EU:n jäsen.
Kaldor johtaa tutkimusyksikköä, joka tutkii konflikteja ja kansalaisyhteiskuntaa.
– Ainoa muu vaihtoehto on äänestys Irlannin yhdistymisestä, kuten Sinn Féin on ehdottanut, hän toteaa.
Sinn Féin -puolue ajaa Irlannin saaren yhdistämistä.Pohjois-Irlannin rauhansopimuksen mukaan yhdistymisestä on mahdollista järjestää äänestys, jos vaikuttaa todennäköiseltä, että suurin osa pohjoisirlantilaisista äänestäisi sen puolesta.
Edes kameroin järjestettyjen rajatarkastusten tai tullimuodollisuuksien pelätään sytyttävän uudelleen levottomuudet, jotka saatiin loppumaan 20 vuotta sitten.
Helpoin ratkaisu Irlannin saaren kahtiajaon välttämiseksi olisi Pohjois-Irlannin pysyminen EU:n sisämarkkinoilla, mutta se taas erottaisi Pohjois-Irlannin Britanniasta. Se ei ole poliittisesti mahdollista: konservatiiveilla ei ole Britannian parlamentissa enemmistöä, ja hallitus pysyy vallassa vain pohjoisirlantilaisen DUP-puolueen tuella. Se on unionistinen eli katsoo Pohjois-Irlannin olevan osa Britanniaa.
EU:n mukaan pääministeri Theresa Maylla ei ole ollut tuoda neuvottelupöytään ratkaisua. May sitoutui jo viime joulukuussa poikkeusjärjestelyyn, joka estäisi rajan Irlannin saarella. Viime viikon huippukokouksessa hän väläytti EU-johtajille mahdollisuutta, ettei poikkeusjärjestelylle olisi takarajaa, tai että Britannian EU-eron jälkeistä siirtymäaikaa voitaisiin pidentää. Kumpikin sopisi EU:lle, muttei Mayn oman puolueen kovan linjan euroskeptikoille.
Konservatiivit ovat jakautuneempia kuin koskaan, ja pääministerin jokainen askel kohti kompromissia nähdään lähes maanpetturuutena.
Viime viikonloppuna uuden puoluejohtajakisan puolesta oli liputtanut jo 46 konservatiiviedustajaa. Haasteen toteutumiseen tarvitaan 48 nimeä.
Maahanmuuton rajoittamisesta
työvoimapulaan
Maahanmuutto oli brexit-kampanjan keskeinen teema. Pian äänestyksen jälkeen kävi ilmi, ettei EU suostuisi sopimukseen, joka pelkästään rajoittaisi työvoiman liikkuvuutta, vaan sen saavuttamiseksi olisi edessä myös lähtö sisämarkkinoilta ja tulliliitosta.
– Tiesimme alusta asti, ettei EU erottaisi toisistaan neljää vapautta: ihmisten, pääoman, palvelujen ja tavaroiden liikkumisvapautta, sanoo Özlem Onaran, kansantaloustieteen professori Greenwichin yliopistosta.
Brexitin toteutuessa sitä äänestäneet pettyvät.
EU-eron suurimmat talousvaikutukset näkyvät investointien ja työvoiman vähenemisenä, Onaran kertoo. Epävarmuus näkyy jo taloudessa ja kasvaa sopimuksen epäonnistumisen todennäköisyyden kasvaessa.
– Työvoiman vähyys uhkaa erityisesti terveydenhuoltoa ja hoiva-alaa sekä maataloutta. Brittien saaminen näihin töihin vaatisi valtavaa mukautumista, eikä se tapahdu hetkessä. Tarvitaan palkankorotuksia, mutta myös normien muuttamista.
Lontoossa uuden kansanäänestyksen puolesta mieltään osoittavat Amanda ja David Butler työskentelevät Stoke-on-Trentin yliopistollisessa sairaalassa.
– Olen hyvin huolissani eurooppalaisista työntekijöistä, sillä terveydenhuolto ei pärjäisi ilman heitä. He pelastavat ihmishenkiä päivittäin. Ei ole oikein, että he tuntevat nyt olonsa uhatuksi, sanoo Amanda Butler, joka on siirtynyt kätilön töistä hallintoon.
Hän uskoo, että EU-ero pitäisi perua.
– Erokampanja lupasi terveydenhuoltoon 350 miljoonaa puntaa joka viikko, mikä ei ollut lainkaan totta.
Mary Kaldor on tutkinut brexitin vaikutuksia eri puolilla Britanniaa.
– Minua hämmästytti se, että yksi äänestyksen piirteistä oli juuri epäluottamus asiantuntijoihin ja tutkimuksiin. Ettei kukaan uskonut brexitin olevan haitaksi taloudelle, Kaldor toteaa.
Kaldor mainitsee esimerkkinä Mansfieldin Keski-Englannissa.
– Mansfield on mielenkiintoinen paikka. Se on vanha kaivoskaupunki, josta teollisuus on kadonnut eikä teollisuuden työntekijöillä ole mitään. Siellä on töitä, mutta erittäin huonosti palkatuilla nollatuntisopimuksilla nettikaupan varastossa. Joten niitä ottavat vastaan ainoastaan itäeurooppalaiset. On paljon turhautumista, ihmisistä tuntuu ettei heillä ole vaikutusvaltaa mihinkään. Heidän maahanmuuttovastaisuutensa on oikeastaan vastustusta uutta talousmallia kohtaan.
Özlam Onaran sanoo, että jos erosopimusta ei synny, täytyy Britannian miettiä myös budjettinsa täysin uusiksi. Hän kuitenkin uskoo poliittisten seurausten olevan taloudellisia pahemmat.
– Siitä seuraisi yhteiskunnallinen konflikti. Juuri ne, jotka toivoivat brexitin auttavan heitä, pettyisivät. Ihmiset uskoivat, että brexit parantaisi heidän elämäänsä vähentämällä maahanmuuttoa. Ja kun he näkevät että brexit ei olekaan hyvä asia, he alkavat syyttää siitä maahanmuuttajia.
Kesäkuun 2016 äänestys johti piikkiin viharikosten määrässä, ja Britannian poliisi arvioi saman olevan luvassa EU-eron lähestyessä.
Johtiko EU-eroon vilppi
kampanjarahoituksessa?
– Ymmärrän sen, miksi ihmiset äänestivät EU-eron puolesta, ottaen huomioon miten se esitettiin. Gallupien mukaan sekä ennen äänestystä että sen jälkeen eron vastustajat johtivat, sanoo Lontoossa mielenosoitukseen osallistunut David Butler.
– Juuri äänestyksen aikaan oli lyhyt aikaväli, kun Cambridge Analytica pumppasi paljon rahaa kampanjaan.
Cambridge Analytica -yhtiötä on syytetty miljoonien Facebook-käyttäjien tietojen luvattomasta keruusta, jota oltaisiin käytetty kohdennettuun mainontaan. Kun Britannian vaalilautakunta toukokuussa langetti EU-eroa ajaneelle Leave.EU-kampanjalle sakot vaalilain rikkomisesta, se ei löytänyt todisteita yhteistyöstä yhtiön kanssa.
Tietovuotajaksi ryhtynyt entinen työntekijä on kuitenkin kertonut Britannian parlamentille, että Cambridge Analytica auttoi vaalivilpissä.
Myös virallisen EU-erokampanjan Vote Leaven on todettu rikkoneen vaalilakia. Se kanavoi lahjoituksia BeLeave-nuorisojärjestön kautta ja kiersi siten kampanjoille asetettuja rahoitusrajoitteita. Vote Leave -kampanjaan liittyvät epäselvyydet ovat merkityksellisiä, koska sen perustajissa on konservatiivien huippunimiä, esimerkiksi entinen ulkoministeri Boris Johnson ja ympäristöministeri Michael Gove.
Lokakuun puolivälissä brexit-kampanjan vilppiä tutkinut openDemocracy-sivusto kertoi, että poliisitutkinta on jämähtänyt tapauksen ”poliittisen arkaluontoisuuden” takia.
Uusi äänestys voisi
muuttaa suunnan
Professori Mary Kaldor kannattaa uutta äänestystä ja uskoo, että EU:hun jäämistä puolustavat saattaisivat voittaa.
– Ensinnäkin EU-eroa ajavan kampanjan ei annettaisi tehdä samanlaisia laittomuuksia. Mutta myös, koska ensimmäisessä kampanjassa tuimme status quota ja tällä kertaa yrittäisimme muuttaa sitä.
Kaldorin mukaan merkitystä on myös työväenpuolueen virallisella kannalla.
– Olen aivan varma, että jos labour muuttaisi brexit-kantaansa, mielipidemittauksissa tapahtuisi muutos. Poliitikot vaikuttavat ihmisten mielipiteisiin.
Työväenpuolueen johtajaa Jeremy Corbynia on arvosteltu kovin sanoin tämän hiljaisuudesta brexitin suhteen. Pitkän linjan EU-kriitikko Corbyn ei ole lämmennyt puolueen ruohonjuuritason kasvaville vaatimuksille uudesta äänestyksestä.
Syyskuun puoluekokouksessa puolue päätti viisituntisen neuvottelun päätteeksi linjakseen, että jos parlamentti äänestää Theresa Mayn brexit-sopimuksen kumoon, työväenpuolue hakee ensisijaisesti parlamenttivaaleja. Jos se ei onnistu, uutta brexit-äänestystä ei suljeta pois.
Kokouksessa nähtiin kuitenkin eriäviä kannanottoja: varjokabinetin brexit-ministeri Keir Starmer sanoi puheessaan, ettei ”kukaan rajaa pois [EU:hun] jäämistä”, jos uusintaäänestys tulee.
– Jotkut sanovat, ettei pitäisi järjestää uutta äänestystä, sillä edellinen aiheutti sellaisen kahtiajaon. Minusta he aliarvioivat, kuinka paljon EU-ero tulee jakamaan kansaa, toteaa Kaldor. Hän kertoo keskustelutilaisuuksista, joissa on ollut mukana tutkimuskohteissaan.
– Ihmiset sanovat, että brexit on antanut luvan rasismiin.
– On outoa, että kaikki nämä nationalistit, jotka haluavat ottaa kontrollin takaisin [EU-erokampanjan johtava slogan], ovat ajamassa Britanniaa kohti hajoamista, Kaldor viittaa EU-jäsenyyden puolesta äänestäneiden Pohjois-Irlannin ja Skotlannin uudelleen virinneisiin itsenäistymishaaveisiin.
– Ehkä Skotlanti ja Irlanti pärjäävätkin paremmin omillaan, ja Englannista tulee inhottava paikka ja sääntelystä vapaa talous.