Signe Brander Syntyi Parkanossa 15. 4. 1869.

Kuvasi katoavaa puutalo-Helsinkiä, tallensi Suomen sodan (1808–09) taistelupaikkoja ja ikuisti Suomen kartanoita.

1930-luvulla kaihi lähes sokeutti Branderin. Vuonna 1941 joutui Kivelän sairaalaan, josta potilaat siirrettiin Helsingin pommitusten takia Nikkilän mielisairaalaan. Vuoden 1942 aikana yli sata Nikkilän potilasta kuoli ruokatarvikepulan tuoman nälkiintymisen seurauksena, Brander oli yksi heistä.

Neiti Brander on kuvaus vahvasta naisesta, omapäisestä kuvaajasta ja muistojen tallentajasta.

Signe Brander lienee edelleen tunnetuimpia suomalaisia valokuvaajia, jonka kuvat ovat todennäköisesti jollakin tavalla tuttuja, vaikka nimi ei juuri mitään sanoisikaan.

Timo Mäkelän sarjakuvakirja Neiti Brander piirtää kuvaa ajasta ja voimakastahtoisesta naisesta, joka ikuisti Helsingin sellaisena kuin se oli ennen kivitalojen rakentamista.

Mäkelän teos keskittyy 1900-luvun alun vuosiin. Silloin Brander työskenteli Kaupungin muinaismuistolautakunnan toimeksiannosta, josta sittemmin tuli Helsingin kaupunginmuseo, ja kuvasi katoavaa Helsinkiä.

– Brander tuli jo 2000-luvun alussa läheiseksi henkilöksi, kun rupesin tekemään Helsingin 1900-luvun alun historiaan perustuvia sarjakuvakirjoja, siinä lajissa Branderin laajaan kuvakokoelmaan törmäsi usein, Mäkelä kuvaa teoksen taustoja.

Branderista ilmestyi Mäkelän kirjaprosessin aikana neljä kirjaa, joista kolme käsittelee vanhaa Helsinkiä. Kirjoissa keskitytään pääasiassa Branderin kuvien julkaisemiseen, sillä elämäkertatietoa hänestä on olemassa varsin vähän.

– Kyllä tässä sarjakuvakirjassa on lähes kaikki se, mitä hänestä on jäänyt tietoon. Branderin elämän ja työn ohella tämä on ennen muuta ajankuvakirja vuosisadan alun Helsingistä.

Teoksen miljöökuvauksissa käytetään taitavasti hyväksi Branderin kuvien maisemia. Ainakin Branderin töitä enemmän tuntevia tämä kutkuttaa mukavasti, lisäksi teoksessa on suoria lainauksia suoraan Signe Branderin kuvista.

Mäkelä sanoo tunteneensa kiitollisuutta Branderia kohtaan, jonka kuvat mahdollistivat hänen Helsingin historiaan liittyvien sarjakuvakirjojensa tekemisen.

– Kyllähän tämän kirjan työstäminen tuntui lähes siltä, kuin sukulaisesta olisi tekemässä tarinaa.

Vahva nainen

– Minua kiinnosti kauheasti se, kuinka vahva ihminen hänen on tarvinnut olla, kun hän on kolmekymppisenä naisena saanut haltuunsa tällaisen erittäin tärkeän projektin. Hänellä on täytynyt olla mainetta tämäntyyppisenä kuvaajana, jotta hän pystyi ottamaan työn vastaan.

Mäkelän teoksessa Brander toteaa, että naisen täytyy olla joko joku tai jonkun vaimo. Yksin elänyt ja uraansa keskittynyt Brander valitsi ensimmäisen vaihtoehdon.

– Valokuvista näkee miten Brander ohjasi kadunihmisiä. Jo siitä syntyy mielenkiintoinen jännite, kun silinteripäiset herrat pyörittävät yhteisöä ja kuitenkin nuori nainen pystyy ottamaan paikkansa siinä kuviosta.

”Minua viehättää luoda maailma pienistä palasista.”

Neiti Branderin myötä Mäkelä uskoo tyhjentäneensä, 1900-luvun alun Helsinki aiheen.

– Ehkä tämä oli viimeinen tiili tässä aiheessa, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Sinänsä historialliset sarjakuvat kiinnostavat, kun siinä on mukana jonkun aikakauden eloon herättäminen. Minua viehättää luoda maailma niistä pienistä palasista, joita jälkeen on jäänyt.

Helsinki kiinnostaa

Mäkelän historiaan perustuvien kirjojen tapahtumapaikka on Helsinki, samoin Minun elämäni -sarjakuvan. Syy paikkavalintaan löytyy hänen omasta elämästään.

– Olen maalaispoika ja muutin Helsinkiin 17-vuotiaana vuonna 1968. Silloin oli sellainen olo, että kaupunkiin muuttajat eivät olleet valtavan suosittuja. Muuttajia oli paljon ja helsinkiläiset mielsivät, että heidän ihana pikkukaupunkinsa on muuttumassa, joidenkin mielestä maalaiset tulivat ja pilasivat Helsingin. Halusin solahtaa helsinkiläisten joukkoon ja tutustua kaupunkiin sillä tavalla, että pärjään täällä enkä pistä silmään tyhmänä maalaispoikana, hän kertoo.

Osan Timo Mäkelän töiden mielenkiintoisista ja terävistä kontrasteista luokin se, että syntyperäiset ihmiset eivät vertailukohteiden puutteen vuoksi näe ympäristöään samalla tavalla kuin muualta tulleet. Neiti Branderin maisemat tarjoavat kuitenkin syntyperäiselle helsinkiläisellekin mahdollisuuden tarkastella omaa kaupunkiaan toisesta näkökulmasta.

Timo Mäkelä: Neiti Brander. Arktinen Banaani 2018. 48 sivua.

Signe Brander Syntyi Parkanossa 15. 4. 1869.

Kuvasi katoavaa puutalo-Helsinkiä, tallensi Suomen sodan (1808–09) taistelupaikkoja ja ikuisti Suomen kartanoita.

1930-luvulla kaihi lähes sokeutti Branderin. Vuonna 1941 joutui Kivelän sairaalaan, josta potilaat siirrettiin Helsingin pommitusten takia Nikkilän mielisairaalaan. Vuoden 1942 aikana yli sata Nikkilän potilasta kuoli ruokatarvikepulan tuoman nälkiintymisen seurauksena, Brander oli yksi heistä.