Ojanen on hoitanut Rakennusliitossa irtisanomisriitoja jo vuosikymmenen ajan. Hän siis tuntee varsin hyvin ne ongelmat, joita irtisanomisiin liittyy, kun ratkaisuja etsitään nykyisen lainsäädännön turvin.
Hän arvelee, että jos Sipilän hallituksen ajamat muutokset toteutuisivat, oikeudenkäynneissä ne eivät juurikaan näkyisi, mutta työpaikan ilmapiiriin lakimuutokset vaikuttaisivat negatiivisesti.
– Pelko ja epämääräisyys lisääntyvät, eikä se ole omiaan luomaan työn tekemistä tukevaa ilmapiiriä työmaille.
Lakiesityksen pitää olla täsmällinen.
Sipilän hallitus haluaa lakimuutoksella madaltaa irtisanomiskynnystä. Mutta missä laillisen ja laittoman irtisanomisen raja esityksen voimaan tulon jälkeen kulkisi? Sitä on Ojasen mukaan vaikea hahmottaa.
– Esityksen pitäisi olla täsmällinen, jotta epävarmuus poistuisi, hän sanoo.
Pakkosovittelu ja kulukatto
Ojasella onkin Sipilälle ehdotus, joka toisi selkeyttä ja turvaa niin työntekijälle kuin myös pienyrittäjälle.
– Ensinnäkin nämä riidat pitäisi käsitellä nopeasti eli tarvittaisiin tuomioistuimeen oma osasto ja sille resurssit näitä juttuja varten, hän aloittaa.
– Ja ennen kuin lähdetään isojen oikeudenkäyntikulujen kanssa todistelemaan mitään, osapuolille pitäisi määrätä pakkosovittelu, hän jatkaa.
Lisäksi voitaisiin Ojasen mielestä miettiä kulukattoa oikeudenkäynnille.
– Ja vielä, jos työsuhteen päättämisestä sovitaan paikallisesti, niin sillä ei olisi vaikutusta työttömyysturvaan.
Työsuhteen purku yleinen rakennuksilla
Rakennusalalla irtisanomiskysymys asettuu hiukan eri tavalla kuin muissa liitoissa. Työsuhteet ovat siellä usein lyhyitä, ja henkilöperusteisetkin irtisanomiset hoituvat suhdannevaihteluissa tuotannollis-taloudellisiin syiden avulla.
Lisäksi alalla käytetään henkilöityvissä tilanteissa työsuhteen purkua, ei niinkään irtisanomista. Erona näillä on se, että irtisanomiseen tarvitaan asialliset ja painavat syyt, kun purkuun tarvitaan erityisen painavat syyt.
– Luonteeltaan syyt voivat olla samanlaisia, mutta voi sanoa, että työnantaja turvautuu purkuun, jos hän ei tunne sietävänsä työsuhteen jatkumista enää edes irtisanomisaikaa. On tehty jotain, mistä ei tarvitse edes varoittaa, Ojanen selvittää.
Niinpä oikeudessa puidaan rakennusalalla purkuperusteen laillisuutta siinä missä muilla aloilla on kyse irtisanomisesta.
Kumpi työsuhteen päätti?
Ojanen kertoo, että heidän riitajutuissaan on yliedustettuna tilanteet, joissa kinataan, kumpi työsuhteen on päättänyt, työnantaja vai työntekijä. Asian tulkinnallisuus johtuu rakennusalalla lomautukseen liittyvästä säännöstä, jonka mukaan 200 lomautuspäivän jälkeen työntekijä voi päättää työsuhteen. Tähän liittyen työnantaja yrittää toisinaan välttyä maksamasta irtisanomisajan palkkaa ja esittää siksi, että hän on tarjonnut lomautetulle töitä, joista tämä on kieltäytynyt.
– Meillä on vaikka kuinka paljon juttuja joissa kiistellään siitä, onko joku tarjonnut töitä ja millä tavalla työnantaja pystyy osoittamaan, että töitä on ollut tarjolla. Meillä työntekijäpuolella taas on väite, että työntekijää ei kutsuttu lomautukselta töihin, koska hänestä haluttiin eroon.
Tällaisia riitajuttuja on Ojasen mukaan paljon juuri alihankintakentässä, jonne riidat keskittyvät varsinkin nyt, kun järjestäytynyttä rakennusteollisuutta edustavat pääurakoitsijat ovat viime vuodet käyttäneet tehokkaasti hyväkseen tuotannollis-taloudellisia syitä ja siirtäneet työt alihankintaketjuihin.