Markku Pölösen ohjaama Oma maa on häikäilemättömän romanttinen elokuva, joka kertoo sodanjälkeisestä Suomesta, tässä tapauksessa Pohjois-Karjalasta. Sen keskeisenä teemana on naisnäkökulma jälleenrakentamiseen.
Pölönen itse myöntää mukisematta elokuvan arkailemattoman romanttisuuden. Hän sanoo, että elokuvan tärkein käyttövoima yleensäkin on romantiikka, kaikissa muodoissaan. Mutta Oman maan tunnelataukset eivät tee siitä kevyttä viihdemössöä, vaan vahvistavat ja syventävät tarinaa, kun ne ovat kertomusta oikeista ihmisistä.
Pölönen on ainoa suomalainen ohjaaja, joka osaa ja haluaa tehdä elokuvia maaseudusta ja menneistä vuosikymmenistä – siitä Suomesta, jota ei enää ole.
Vain Pölönen haluaa tehdä elokuvia maaseudusta ja menneistä vuosikymmenistä.
Tätä elokuvaa Pölönen sanoo työstäneensä vuosikaudet. Tuotanto on takkuillut etenkin rahanhankinnassa, mutta hiominen on tehnyt hänenkin mielestään elokuvalle hyvää. Edellisistä pitkistä elokuvista on jo tovi: Ralliraita (2009) ja Lieksa! (2007). Ne floppasivat – eivätkä oikein onnistuneet ohjaajankaan mielestä.
– Rahoittajien epäsuosiossa olin kymmenen vuotta jäähyllä elokuvanteosta. Tässä maassa yksi epäonnistuminen tekee viisi vuotta jäähyä ja kaksi näköjään kymmenen vuotta. Sinä aikana olen tehnyt näytelmiä ja ohjannut oopperoita.
Onnellinen loppu pitää olla
Oma maa on tarina pikkukaupungin yrittäjäperheen tyttärestä Annista ja hänen rakastetustaan uittomies Veikosta. Annia esittää Oona Airola ja Veikkoa Konsta Laakso.
Kun Veikko palaa sodasta haavoittuneena, mutta elämäntahtoisena, nuori pari menee naimisiin. He hankkivat kylmän tilan, raivaamattoman tonttimaan metsäjärven rannalta, johon alkavat rakentaa asutustilaansa.
Raatamisella on hintansa. Rakkaus rakoilee. Päärakennus palaa, kun Veikko horjahtaa ryyppäämään vanhojen uittokavereittensa kanssa. Anni suuttuu ja muuttaa takaisin vanhempiensa luo. Veikko rakentaa yksin jurottaen uuden talon. Tieto siitä ei tunnu Annia lepyttävän.
Tarina päättyy kuitenkin onnellisiin kuviin.
– Kyllä elokuvalla pitää olla onnellinen loppu, Pölönen vakuuttaa.
Elokuva on lemmenkuvauksissaan hyväntapaisesti häveliäs (K7). Kuvaston eroottista latausta kuitenkin lisää kuin varkain pariskunnan suomalainen työhevonen, jolla Anni ratsastaa tämän tästä läpi koko elokuvan
Nainen esiin, parempi elokuva
Käsikirjoitus on merkitty Pölösen ja Antti Heikkisen nimiin, mutta käänteen tekevän silauksen sille antoi dramaturgi Paula Vesala. Pölönen sanoo, että Vesala teki Omasta maasta nimenomaan naisnäkökulmaisen elokuvan.
– Hän ampui yksi kerrallaan alas minun ja Antin käsikirjoitusideoita. Mutta se oli hyvä. Sillä tavalla siitä tuli parempi. Tämmöisten vanhojen miesten näkökulma maailmaan sai väistyä. Elokuvasta tuli Annin elokuva.
Pääosaa esittävä Oona Airola on uusi valovoimainen elokuvatähti. Sitä hän hehkui jo Juho Kuosmasen Hymyilevässä miehessä (2016). Hän on luonnonkaunis, aurinkoinen nainen, joka sisäistää roolinsa uskottavasti. Romanttisen hehkutuksen ohella hän osaa tarvittaessa räjähtää niin, että katsojankin puntit alkavat tutista.
Airola sanoo, että hän koki tekevänsä vahvasti naisnäkökulmaista elokuvaa sotien jälkeisestä jälleenrakentamisen ajasta.
– Annin rooli oli niin hyvin ja selkeästi kirjoitettu, että siihen oli helppo samaistua. Monissa kohtauksissa koin, että olisin itsekin voinut käyttäytyä roolini mukaisesti.
Elokuvan ensi-ilta on perjantaina 26. lokakuuta.