Perttu Iso-Markku

Kari Uotila on juossut 21 maratonia ja aika monta kilometriä niiden lisäksi.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Kari Uotila alkoi 27 vuotta sitten kirjaamaan tarkemmin ylös juoksukilometrejään.

– Silloin päätin, että haluan juosta ensimmäisen maratonin ennen kuin täytän 40. Sen juoksin Tukholmassa kesäkuussa 1994, kun täytin seuraavassa tammikuussa 40.

Silloin käynnistyi projekti, joka huipentui keskiviikkona iltapäivällä Helsingissä. Uotila sai täyteen 40 000 juoksukilometriä, mikä tarkoittaa maapallon kiertämistä. Viimeinen lenkki oli viiden kilometrin mittainen.

”Olen joutunut joskus jättämään futistreenit väliin.”

– Maratonkoulussa minulle sanottiin 1990-luvun lopulla, että juoksuharrastuksessa tärkeintä on asettaa tavoite. Kun on asettanut tavoitteen, sen jälkeen kaikki on helppoa, Uotila sanoi lenkin aikana.

Juoksutahti oli lenkillä juuri sopiva kevyeen kuntoiluun eli puhuminen onnistui helposti. Vuonna 1994 Helsinki city marathon -tapahtumassa tahti ei sitä ollut. Uotila sanoo, että se on jäänyt hänelle mieleen pahimpana kokemuksena. Kova alku ja täysi sippaus puolivälin paikkeilla ei ole paras maraton. Hienoin puolestaan oli Berliinissä, vaikka siellä ei ennätysaikaa syntynytkään.

ILMOITUS

Ikimuistoisin juoksulenkki oli taasen Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa, missä Uotila joutui karkaamaan lenkille.

– Olin siellä ihmisoikeusryhmän matkalla vuonna 2004. Siellä oli Kabulin rauhanjuoksu. Jouduin menemään sinne vähän salaa, en voinut sanoa sitä edes rauhanturvajoukoille, että lähden, Uotila muistelee.

Tyyneltämereltä Kaliforniaan

Noin viisitoista vuotta sitten Uotila huomasi, että on juossut aika paljon. Silloin hän merkitsi karttapalloon reitin ja katsoi, missä sillä hetkellä on.

– Seitsemän vuotta sitten tulin Tyyneltä valtamereltä Kalifornian rannikolle. Silloin oli kymmenentuhatta kilometriä jäljellä. Ajattelin, että se on kyllä aika paljon, mutta tässä sitä nyt ollaan.

Kun ihminen juoksee päälle 40 000 kilometriä, on selvää, että juokseminen tuntuu maistuvan. Mutta mikä siinä oikeastaan viehättää?

– Juoksemisessa alkaa puolen tunnin juoksun jälkeen erittyä hormonia. Usein ensimmäinen puoli tuntia on vähän hirveätä, ja sitten alkaa tuntua hyvältä. Ehkä se on ihan fysiologinen homma, Uotila pohtii reilun varttitunnin juoksun jälkeen. Tässä vaiheessa kansanedustaja ei kylläkään näyttänyt kovin kärsivältä.

– Juostessa ajatus kulkee tosi hyvin.

Uotila tunnetaan myös kovana jalkapalloihmisenä. Kumpi lajeista vie voiton?

– Olen joutunut jonkun verran priorisoimaan, että näitä kilometrejä on tullut. Olen joutunut joskus jättämään futistreenit väliin. Nyt ei tarvitse enää ajatella, että kerää kilometrejä.

Tosin ei Uotila aivan ilman tavoitteita aio jatkossakaan juosta. Uusi tavoite on 420 juoksukilometriä vuosittain. Matkana on se edestakaisin kotoa mökille.

– Se on toki vähän verrattuna siihen, että olen aiemmin juossut 1 500–2 000 kilometriä vuosittain. Mutta kun ikääkin tulee, se voi olla 20 vuoden päästä paljon sekin, Uotila naurahtaa.

Parikymmentä kannustajaa

Uotilaa oli viimeisellä vitosella kannustamassa vajaa parikymmentä henkeä. Mukana oli niin juoksukavereita, eduskunnan virkamiehiä kuin muutama kansanedustajakin.

– Olin ”Uotun” kanssa viime (vaali)kaudella samassa jaostossa. Kävimme reissuilla, niin oli mahtava juttu, kun lähdimme aamulla kuudelta aamulenkille. Helsingissä on ollut eduskunnan Eläintarhan juoksuja, ja Uotu on niissä ollut keskeinen käynnistäjä ja organisaattori, kertoi lenkille lähtenyt keskustan kansanedustaja Eero Reijonen.

Hän hehkutti erityisesti sitä, että Uotila on paneutunut kansanedustajien liikuntaan.

Yhteiselle lenkille lähteminen ei Reijosen mukaan ole ollut vaikeaa edes silloin, kun ideologiset erot ovat näkyneet eduskuntakeskusteluissa.

– Todella helppoa.

Puhemieheltä onnittelut

Neljän jälkeen iltapäivällä eduskunnan Pikkuparlamentti-rakennuksen edustalla Uotila saa käteensä julisteen, joka kertoo saavutuksesta. Vielä pieni loppukiri ja kohti maalia, missä odottaa eduskunnan puhemies Paula Risikko kukkapuskan kanssa.

Maalinauhan katkaisu, kukkapuska käteen, ja sen jälkeen alkavat onnittelut. Niitä tulee poliittisen kentän kaikilta suunnilta. Ja suomalaiseen tyyliin Uotila suuntaa juoksun jälkeen saunaan. Tällä kertaa oli luvassa myös yksi huurteinen saavutuksen kunniaksi.