Suomen puolustus- ja turvallisuusteollisuus vei tuotteitaan ulkomaille 680 miljoonan edestä. Kokonaissummasta ase- ja puolustustarvikkeiden osuus oli 106 miljoonaa euroa.
Suurin markkina-alue on Euroopan unioni, jonne menee 52,5 prosenttia ase- ja puolustusteollisuuden viennistä. Euromääräisesti eniten Suomi vei viime vuonna aseita tai muita puolustukseen liittyviä tarvikkeita Puolaan, Ruotsiin ja Turkkiin.
Toiseksi suurin vientialue on Lähi-itä. Oman, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat ja Saudi-Arabia kuuluvat 10 suurimman vientimaan joukkoon.
Eniten vietiin kulkuneuvoja, kuten panssarivaunuja. Toiseksi eniten Suomi vei panssarointitarvikkeita ja -suojia. Ilma-aluksien ja laukaisualustojen lisäksi vienti koostui myös ohjelmistoista ja aseista, joita Puolustus- ja ilmailuteollisuus PIA on laskenut olleen 5 prosenttia puolustus- ja turvallisuusteollisuuden viennistä.
Ala on ristipaineessa. Asevientiä ei katsota eettisesti perustelluksi, mutta vientieurot ovat Suomelle tärkeitä. Suomessa teollisuudenala on osa huoltovarmuutta.
Suomalaiset puolustus- ja turvallisuusteollisuuden yritykset ovat pääosin pieniä ja keskisuuria monialayrityksiä, joiden yhteenlaskettu henkilöstö on 7 500.
Suomen puolustus- ja ilmailuteollisuutta edustaa etujärjestö PIA, johon kuuluu 130 puolustus-, ilmailu-, avaruus- ja turvallisuusteollisuuden yritystä.
Puolustusministeriö arvioi kauppakumppanin
Puolustus- ja turvallisuusteollisuus noudattaa Euroopan unionin vientivalvontalainsäädännön velvoittamaa lupaharkintaa. Suomi noudattaa myös muita globaaleja sopimuksia, kuten kansainvälistä asekauppasopimusta.
Vientilupaprosessin asiakirjat eivät ole julkisia, vaikka itse lupa on julkinen.
Kun on kyse Euroopan ulkopuolelle suuntautuvasta kaupasta, yritys ottaa yhteyttä puolustusministeriöön kysyäkseen ennakkolausuntoa. Sitä ennen mahdollinen kauppakumppani on ottanut yhteyttä suomalaiseen yritykseen esimerkiksi kilpailutuksen takia.
Kokonaisharkintaa tarvitaan
Vientilupaprosessissa tutkitaan kauppakumppanin turvallisuustilanne ja asenne esimerkiksi terrorismiin. PIA:sta kerrotaan, että rauhanomaisessa maassa rajavalvontaan käytettäville aseille voitaisiin myöntää vientilupa. Lupa-anomuksen käsittelee maastavientityöryhmä, jossa ovat edustettuina muun muassa puolustusministeriö, ulkoministeriö ja Poliisihallitus.
Kokonaisharkinnassa otetaan huomioon puolustustarvikkeiden ominaisuudet, käyttötarkoitus ja sotilaallinen merkitys sekä tunnustetaan valtioiden laillinen oikeus oman puolustuksen kehittämiseen, PIA:n materiaalissa kerrotaan.
Vastaava viranomainen on puolustusministeri tai valtioneuvosto.
Yhdysvallat myy eniten aseita
Suomi ei puolustus- ja turvallisuusteollisuudellaan mahdu 20 suurimman asevientimaan joukkoon. Tilaston on laatinut Tukholman kansainvälinen rauhantutkimusinstituutti Sipri. Tilaston kärkisijaa pitää Yhdysvallat, toisena tulee Venäjä. Kiina, Ranska ja Saksa ovat seuraavaksi suurimmat asevientimaat. Ruotsi on 12. sijalla ja Norja sijalla 14.
Kolmen suurimman aseiden ostajien kärki muodostuu Intiasta, Saudi-Arabiasta ja Yhdistyneistä Arabiemiirikunnista. Euroopan alueella suurin ostaja on Iso-Britannia.
Nykypäivän siviili- ja puolustusteknologiat lähenevät toisiaan, joten saattaa olla vaikeaa perustella, miksi suomalainen yritys ei voisi myydä esimerkiksi antenneja epävakaaseen maahan PIAsta kerrotaan. Esimerkiksi Yhdysvallat ostaa Suomesta korkean teknologian tuotteita.