Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n kaksi vuorokautta kestävä poliittinen työtaistelu alkoi viime yönä. Irtisanomislakia vastustava lakko näkyy siivouksessa, kiinteistöhuollossa, ruokapalveluissa sekä liikunta-, kulttuuri- ja urheilutoimessa.
Monissa kouluissa, päiväkodeissa ja vanhuspalveluissa ei ole maanantaina ja tiistaina ruokaa tarjolla. Tämä on nostattanut suoranaisen viharyöpyn ammattiyhdistysliikettä vastaan, tyyliin ”viedään leipä suusta lapsilta”. Joillain paikkakunnilla yrittäjät aikovat tarjota lapsille ruokaa lakkopäivinä.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kysyi sunnuntaina Twitterissä, missä huolestuneet yrittäjät olivat, kun lapsilta leikattiin:
”Missä olivat huolestuneet yrittäjät kun lapsilisiä ja kansaneläkkeitä leikattiin, kun ryhmäkokoja kasvatettiin, kun kasvatuksen ja hoivan ammattilaiset vaativat parempaa palkkaa? On vastenmielistä, että ay-liikkeen vastainen kampanja verhoillaan huoleksi lapsista ja vanhuksista.”
Missä olivat huolestuneet yrittäjät kun lapsilisiä ja kansaneläkkeitä leikattiin, kun ryhmäkokoja kasvatettiin, kun kasvatuksen ja hoivan ammattilaiset vaativat parempaa palkkaa? On vastenmielistä, että ay-liikeen vastainen kampanja verhoillaan huoleksi lapsista ja vanhuksista.
— Li Andersson (@liandersson) 21. lokakuuta 2018
Huonosti palkattu työ näkyväksi
Monien, muun muassa kansanedustaja Paavo Arhinmäen mielestä ehkä nyt viimein nähdään, miten tärkeää ja arvokasta työtä keittäjät ja siivoojat tekevät pienellä palkalla:
”Jos haetaan jotain hyviä puolia siitä, että hallitus on ajanut #JHL:n lakkoon huomenna ja tiistaina, niin hyvä jos edes tätä kautta herätään huomaamaan, miten arvokasta ja tärkeää työtä mm. keittäjät ja siivoajat tekevät pienillä palkoilla julkisella puolella.”
Jos haetaan jotain hyviä puolia siitä, että hallitus on ajanut #JHL:n lakkoon huomenna ja tiistaina, niin hyvä jos edes tätä kautta herätään huomaamaan, miten arvokasta ja tärkeää työtä mm. keittäjät ja siivoajat tekevät pienillä palkoilla julkisella puolella.
— Paavo Arhinmäki (@paavoarhinmaki) 21. lokakuuta 2018
Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi suuntasi tykkinsä ay-liikettä vastaan: se ei kunnioita työrauhaa ja tekee tahallaan vahinkoa.
#ayliike ei kunnioita työrauhaa, pidempiä lakkoja ja
suurempia vahinkoja tiedossa. #lakko on tahallista vahingontekoa ja
painostamista #kalliskampanja @finindustrial @duunarit— Jarkko Ruohoniemi (@J_Ruohoniemi) 19. lokakuuta 2018
EK:n johtaja Ilkka Oksala oli maltillisempi. Syytä on sekä ay-liikkeessä että hallituksessa. EK yrittää pysyä kiistan ulkopuolella.
Työtuomioistuimen edellinen presidentti totesi viime viikolla Työ ja oikeus -forumissa, että valmistelussa oleva uusi irtisanomislaki ei tule muuttamaan oikeuskäytäntöä. Kun näin on, niin miksi ihmeessä hallitus ja palkansaajat saivat asiasta näin järkyttävän riidan?
— Ilkka Oksala (@IlkkaOksala) 19. lokakuuta 2018
Työtaisteluista tulee arkipäivää?
Kiistan periaatteellista puolta pohti Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto aamulla Ylen haastattelussa. Työmarkkinakiistojen ratkomisesta työtaisteluilla voi tulla arkipäivää.
– Tämähän saattaa olla uusi normi, että näitä kiistoja ratkaistaan tällä tavalla. En ole ollenkaan varma, onko se Suomen tai yhteiskuntarauhan kannalta hyvä asia, Aalto totesi Ylen aamu-tv:ssä.
Aalto vieritti vastuuta työnantajia edustavalle Elinkeinoelämän keskusliitolle, joka päätti muutama vuosi sitten, ettei kolmikantaiseen valmisteluun enää haluta lähteä. Näin poliittiset päätöksentekijät saivat ajatuksen muuttaa tapoja, joilla asioita hoidetaan.
Teollisuusliiton kolmen päivän lakko irtisanomislakia vastaan alkaa useilla työpaikoilla torstaina.
Ei enää yhteistä pöytää
STTK:n puheenjohtaja Antti Palola viittasi ”uuteen kolmikantaan” jo lokakuun alussa Verkkouutisten kolumnissa:
”Vähemmälle huomiolle revohkassa on jäänyt se, miksi tähän tilanteeseen on ylipäätään ajauduttu. Miksi useat liitot ovat valmiita järeisiin toimenpiteisiin hallitusta vastaan?”
”Keskeinen syy on se, että meillä ei työmarkkinoiden muuttuneessa neuvottelujärjestelmässä ole enää yhteistä pöytää, jossa neuvotellaan, sovitetaan näkemyksiä ja ratkotaan ristiriitoja.”
”Meillä on aiemmissa yhteyksissä toteamani ´uusi kolmikanta`, jossa hallitus kuuntelee, mutta ei kuule työmarkkinajärjestöjä. Kun ajaudutaan erimielisyyksiin, hallitus tekee mitä haluaa. Toki sillä on siihen oikeus, mutta suomalaiseen työmarkkinamalliin ja -perinteeseen se ei istu.”
Ratkaisu paikallisesta sopimisesta?
Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen ja edunvalvontajohtaja Else-Mai Kirvesniemi tekivät kiistaan ratkaisuehdotuksen Helsingin Sanomien mielipidesivulla. He muistuttavat kiistan juontavan juurensa siihen, että paikallisen sopimisen laajentamista järjestäytymättömiin yrityksiin yritettiin vuonna 2016, kun kiky-sopimusta sorvattiin.
Työ- ja elinkeinoministeriön työryhmä esitti tuolloin, että järjestäytymättömät työnantajat voisivat tehdä paikallisia sopimuksia samoin ehdoin kuin järjestäytyneet. Kaikki muut tahot paitsi Suomen Yrittäjät kannattivat esitystä. Pääministeri Juha Sipilä ilmoitti, että työryhmän ehdotuksia ei jatkovalmistella SY:n vastustuksen takia.
Viime viikolla Ylen A-studiossa Sipilä nosti mallin uudelleen esiin vaihtoehtona irtisanomislaille.
”Tehy on valmis tarttumaan pääministerin kädenojennukseen, jos se tarkoittaa mainitun mietinnön mukaista paikallisen sopimisen laajentamista eli järjestäytymättömien yritysten saattamista samaan asemaan järjestäytyneiden yritysten kanssa. Jos pääministeri ajaa härkäpäisesti SY:n haluamaa laajempaa oikeutta, edellytyksiä sovulle ei ole. Tällöin on vaarana, että Suomi saa professorien haukkuman uuden irtisanomislain, joka ei lisää työllisyyttä ja tulkintariitoineen kuormittaa ikävästi myös yrittäjiä.”
Yrittäjille ei kelpaa paikallisen sopimisen mahdollisuus työnantajan ja luottamusmiehen välillä. Se haluaa sopijaosapuoleksi myös luottamusvaltuutetun tai jopa työpaikan koko henkilöstön. Tehyn johtajien mielestä toive ei istu lainkaan työehtosopimusjärjestelmään ja sopii huonosti yhteen myös työaikalain kantavan periaatteen eli työntekijän suojelun kanssa.
”Ei ole yhdentekevää, kuka työpaikalla sopii työnantajan kanssa. Neuvotteluosapuolet eivät ole tasavahvoja, vaan sopiminen muuttuu helposti työnantajan saneluksi. On tärkeää, että paikallisen sopimisen tukena voi työntekijäpuolella olla tarvittaessa työehtosopimuksen tehnyt ammattiliitto.”