Ilmasto lämpenee, mutta me voimme sen pysäyttää. Hiilipäästöjen pitää pienentyä 45 prosenttia kahdessatoista vuodessa ja nollapäästöihin pitää päästä vuoteen 2050 mennessä.
Näin sanoo hallitustenvälisen ilmastonpaneelin IPCC:n raportti. Yksi sen puheenjohtajista on Debra Roberts, joka totesi: ”Tämä on mahdollista toteuttaa, jos teemme kaikki parhaamme, ja se on tämän raportin pääviesti. Kukaan ei voi enää jättäytyä pois.”
Heti raportin julkistamisen jälkeen suomalaiset puoluejohtajat pitivätkin Hesarin haastattelussa poisjättäytymisen ja whataboutismin maailmanmestaruuskisat.
Keskustan ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen vannoi puun ja turpeen polttamisen nimiin, vaikka niiden hiilipäästöt ovat pahemmat kuin öljyn. Kokoomuksen Petteri Orpo ei suostunut sanomaan mitään muuta kuin että autovero pitää laskea. Persut ja siniset kieltäytyvät tekemästä mitään, koska ulkomailla ei kuitenkaan tehdä tarpeeksi.
Voisimmeko kuvitella, että esimerkiksi talouteen suhtauduttaisiin vastaavanlaisella välinpitämättömyydellä? ”Joo joo, onhan meillä työttömyyttä, mutta ihan sama.” ”Ei se veroaste nyt niin tärkeä juttu ole kuitenkaan.” ”Ei täällä jonkun metsäteollisuuden pillin mukaan tanssita.” Vastuutaan välttelevät poliitikot ovat päässeet kuin koira veräjästä ja media on jo unohtanut koko ilmastoraportin.
Maapallo tarvitsee yhtä hyvät lobbarit kuin mitä rikkailla on. Suomen johtavat lobbaritahot, kuten Keskuskauppakamari ja valtiovarainministeriö osaavat vaaleista ja hallituksista toiseen luoda ilmapiirin, että nyt on köyhiltä leikattava ja rikkaiden veroja alennettava. Perustelut vaihtuvat, mutta johtopäätös pysyy samana.
Muistatteko kestävyysvajeen? Taloudesta on pakko leikata. Huoltosuhde? Pakko leikata. Finanssikriisi? Pakko leikata. Vastuullisen hallituksen on kyettävä tekemään vaikeita päätöksiä, jotka sattumalta ovat juuri niitä, mitä Keskuskauppakamari haluaa.
Viime eduskuntavaaleissa KKK:n mestarilaukaus oli valtionvelka. Kukapa suomalainen tykkäisi velasta, mutta nyt yhtäkkiä oli jostain ilmestynyt koko Suomelle velkaa! Ei siihen kerta kaikkiaan auta mikään muu kuin köyhiltä leikkaaminen ja rikkaiden verojen alentaminen. Seitsemän kahdeksasta silloisesta eduskuntapuolueesta meni mukaan tähän kuplaan, että huhhuh, nyt on kaikkein tärkeintä maailmassa se, että valtionvelka ei kasvaisi tai jos kasvaisikin niin ainakin kasvuvauhti hidastuisi tai jos ei nyt hidastuisi, niin kuitenkin huhhuh, köyhiltä on pakko leikata.
Velasta puhuttiin siihen sävyyn, että Suomi ei voi lähteä Kreikan tielle ja että emme voi jättää hyvinvointivaltion laskua lastemme maksettavaksi. Velkaa, joka on yksi summa, verrattiin erityisen ahkerasti bruttokansantuotteeseen, joka vaihtuu vuosittain. Ei kai velka nyt vain ylitä tiettyä prosenttilukua bkt:sta? Mitä sitten? Jos asialla olisi oikeasti ollut merkitystä tai jos toimittajat olisivat lukeneet lukiossa pitkän matikan, he osaisivat verrata velan kasvua ja valtion budjetin ylijäämää. Jos velan korko, kasvu ja lyhennykset ovat pienemmät kuin se etu, mitä niillä saadaan, velka kannattaa ottaa. Jos isommat, velka kannattaa maksaa pois.
Että huhhuh, nyt on kaikkein tärkeintä maailmassa se, että valtionvelka ei kasvaisi.
KKK:n nerokkain veto oli saada MTV:n vaalitentin taustalle velkakello. Siinä se naksuttaa, kun velan määrä vain lisääntyy ja lisääntyy. Vaalipaneeli oli siis kehystetty sillä tavalla, että valtionvelka on nyt tärkein yhteiskunnallinen ongelma.
Toimittajaystäväni kysyi vaalien jälkeen, mikä on vasemmistoliiton oma analyysi siitä, miksi ääniä tuli huonosti. Sanoin, että koska jokaisen valtamedian lähtökohta oli, että valtionvelan takia elvytys on saatanasta, ei siinä pysty kovin hedelmällisesti kertomaan elvytyksen eduista. ”Eli teidän selitys on median salaliitto?” hän ironisoi. No, ei tarvi olla salaliittoa, jos vallan vahtikoirat muuttuvatkin lampaiksi, jotka seuraavat vallan opaskoiraa – Keskuskauppakamaria.
Suomi sai vaalien jälkeen oikeistolaisimman hallituksensa ihmismuistiin ja se lupasi lopettaa velaksi elämisen. Ei ole lopettanut. Eikä tarvitsekaan, ei se velka ollut ongelma edes Keskuskauppakamarin mielestä. Tärkeintä oli, että köyhiltä leikataan, ja sitä kyllä on tehty.
IPCC:n ilmastoraportin julkaisemisen tiimoilta myönnettiin hetkeksi, että ilmastonmuutos on aikakautemme pahin ongelma, ja seuraavista eduskuntavaaleista pitää tulla ilmastovaalit. (Niin pitäisi tulla kaikista muistakin vaaleista, kunnes ongelma on ratkaistu.) Mutta aika pian asia hautautui lokakuun lämmössä arkisten työmarkkina-asioiden alle.
Seuraavista vaaleista pitää tulla ilmastovaalit.
Todellista tulevilta sukupolvilta lainaamista on, että lennämme lomamatkoillemme ja popsimme lihaamme, vaikka tiedämme, että sillä tavalla tuhoamme lastemme maailman. ”Mutku halpalennot ja ribsit on niin ihania!” Joo, mutta on se eläminenkin aika ihanaa.
Velkakello-vaalitentin toinen juontaja oli politiikan ja talouden erikoistoimittaja Jussi Kärki. Hän on nyt tuon toimitusosaston päällikkö. Jussi, haastan sinut ottamaan vuoden 2019 eduskuntavaalien tenttiin hiilikellon, joka mittaa Suomen kulutuksen aiheuttamia hiilipäästöjä. (Ja muistetaan ottaa mukaan myös kaikki se määrä hiiltä, joka päästellään kolmannessa maailmassa, kun meille tehdään halpoja tietokoneita, ruokia, autoja ja lenkkareita.)
Hiilikello tikittää. Meidän jokaisen on tehtävä jotain. Media ei voi olla vapaamatkustaja, eikä Keskuskauppakamari, eivätkä oikeistopuolueet. Nyt on oikeasti kyse vastuunkannosta. On kyse oman laskun maksattamisesta lapsilla. On kyse siitä, kenellä on kyky tehdä niitä vaikeita ratkaisuita, joita maailma tarvitsee.