A Most Wanted Man (2014) pohjautuu John le Carrén romaaniin. Anton Corbijnin ohjauksessa se on saanut pätevän filmatisoinnin, kiitos Andrew Bovellin napakan käsikirjoituksen. Elokuvaversio tavoittaa vakoilukirjallisuuden grand old manin teoksista tutun visioinnin, jonka keskeiset teemat lojaaliudesta, luottamuksesta ja petoksesta todentuvat tapahtumissa tyylikkäästi.
Oma merkittävyytensä elokuvalla on pääosanesittäjässä: se jäi Philip Seymour Hoffmanin viimeiseksi. Persoonallisen amerikkalaisnäyttelijän roolityö huokuu hänen habitukselleen ominaista, enemmän tai vähemmän problemaattisen antisankarin vahvaa läsnäoloa.
Tapahtuma-ajankohta sijoittuu vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskun jälkeiseen aikaan. Hoffman esittää hieman nuhruisen oloista Saksan huippusalaisen terrorisminvastaisen yksikön päällikköä. Pienen tiimin tehtävänä on jäljittää jihadisteja.
Kulisseissa käydään tiukkaa vääntöä.
Juonikuviossa riittää vilskettä, ja mielenkiintoiseksi sen tekee varsinaisesti tapa, jolla terroristeja tai heiksi luultuja jäljittävien piirien keskinäisiä suhteita kuvataan. Kulisseissa käydään tiukkaa vääntöä, tuloksena on sävykäs valtapelin labyrintti.
Menevästi kuvattu toiminnallisuus on vähissä. Le Carrénsa lukeneet tietävät, että vakoilu on älypeliä, ja juuri tästä leffa on suurenmoinen näyte. A Most Wanted Man on erittäin hyvä psykologinen vakoilujännäri.
Hoffmanin suvereenin roolityön vanavedessä kunnostautuu tasavahva kansainvälinen näyttelijäkollektiivi (muun muassa Willem Dafoe, Nina Hoss ja Rachel McAdams). Nautittavasti poimuilevan ja tiivistunnelmaisen kokonaisuuden kruununa loistaa huippuluokkaa oleva kaupunkikuvaus.
A Most Wanted Man. Teema Fem pe 12.10. klo 21.00. Areena.