Paavo Arhinmäki
Syntynyt 13.12.1976 Helsingissä
Perhe: puoliso ja kaksi lasta
Vasemmistoliiton puheenjohtaja 2009–2016
Nousi eduskuntaan vuonna 2007
Kulttuuri- ja urheiluministeri 2011–2014
Mitä Paavo tekee? Eikö se oikeasti aio lähteä ehdolle? Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Paavo Arhinmäki kohautti elokuussa Vasemmistoristeilyllä, kun hän sanoi vielä pohtivansa eduskuntavaaliehdokkuutta. Tuolloin Arhinmäki sanoi, ettei ole vielä tehnyt päätöstä suuntaan tai toiseen.
Syyskuun loppupuolella eduskunnan kahviossa istuu rentoutuneen oloinen Arhinmäki. Kolmannen kauden kansanedustaja sanoo, että keväällä ja kesällä hänellä oli ensimmäistä kertaa aikaa ja mahdollisuus pohtia kahta asiaa.
Aikaa pohtia politiikkaa yleisesti sekä sitä, mitä hän haluaisi jatkossa tehdä. Takana on kaksitoista vuotta eduskunnassa, jonka käytävillä hän kulki jo ennen kansanedustajan uraa. Arhinmäki muistelee osallistuneensa vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kokouksiin vuodesta 2001 alkaen.
Aiemmissa eduskuntavaaleissa ehdokkuus oli selviö. Nuorena poliitikkona tavoite oli nousta eduskuntaan, ja kaksissa viime vaaleissa harkintaa ei myöskään ole voinut tehdä. Olisi saattanut näyttää vähän hassulta, jos vasemmistoliiton puheenjohtaja ei olisi lähtenyt ehdolle eduskuntavaaleihin.
Nyt tilanne on toinen. Arhinmäki kertoo Kansan Uutisille, että ensimmäisenä mielessä on ollut perhe. Lapset ovat tulossa kouluikään. Se on laittanut pohtimaan, mikä olisi perheen kannalta paras ratkaisu työelämässä.
– Tosin mikään työelämäratkaisu ei varmaan ole perheen kannalta paras ratkaisu, hän naurahtaa.
Politiikan muutos
Perhetilanteen lisäksi Arhinmäki on pohtinut politiikkaa ja sen muutosta. Palo siihen ei ole sammunut, hän sanoo. Saman ovat varmasti kaikki huomanneet, jotka ovat seuranneet eduskuntakeskusteluita. Kun Arhinmäki ei puhu, lähtee salin vasemmalta laidalta tasaiseen tahtiin välihuutoja. Välihuutelussa vastaan laittaa usein kokoomuksen konkariedustaja Ben Zyskowicz.
Ei, Arhinmäki ei lähde puhumaan ”politiikan olevan rikki”. Maailmanlaajuinen valeuutisilmiö politiikan ympärillä rasittaa, samoin se, että politiikasta on tullut lyhytjänteisempää. Monet hakevat nykyään pikavoittoja, ja tästä Arhinmäki napauttaa myös lehdistöä.
– Lehdistökin näkee nykyään politiikan enemmän pelinä, jossa kaikki poliittiset toimet ja kannanotot ovat joitain taktisia liikkeitä , vaikka tosiasiassa politiikka on ennen muuta arvojen ja ideologioiden välistä kamppailua ja yleensä tarkoitetaan mitä sanotaan. Aatteellisia eroja analysoidaan hirveän vähän nykyään, Arhinmäki sanoo
Viime aikoina erityisesti moni keskustan yli 60-vuotias mieskansanedustaja on sanonut jättävänsä eduskunnan. Tämä on lisännyt ääniä keskustelussa, jonka mukaan suomalainen politiikka on rikki ja kulttuuri muuttunut huonoksi. Eikö ole aika luonnollista, että eläkeikäinen kansanedustaja jää eläkkeelle, Arhinmäki sanoo.
– Sitten kirjoitetaan, että politiikan kulttuuri on muuttunut. Mietin aika usein, kuka sitä politiikan kulttuuria on muuttanut. Missä ovat analyysit esimerkiksi vasemmistoliiton vero-ohjelmista tai hallitusohjelmista, hän kysyy.
Vielä rempseämpää keskustelua
Mutta eduskunnan keskustelukulttuuri on ollut tällä vaalikaudella täysin erilaista kuin aiemmin, Arhinmäki sanoo. Edustajat ovat piikitelleet toisiaan, ja oppositio höykyttänyt hallitusta köyhien kurittamisesta. Hallituspuolueista puolestaan opposition niskaan on kaadettu aiempien hallitusten syntejä.
Arhinmäki kuitenkin huomauttaa, että keskustelu ei ole mennyt huonompaan suuntaan. Kärkevää se on, ja se johtuu hallituksen kokoonpanosta ja politiikasta.
– Poliittinen vastakkainasettelu on niin suurta eduskunnan sisällä, ja hallituksen toimintatavat ovat niin jyrääviä verrattuna mihinkään muuhun hallitukseen.
Arhinmäki nostaa esiin keskustalaisen Esko Ahon porvarihallituksen (1991–95). Edes se ei hänen mukaansa tehnyt näin ideologista politiikkaa, vaikka tuolloin Suomen talous oli oikeasti romahtamassa täysin.
– Silloin päätöksiä tehtiin paniikissa. Nyt on nousukausi käynnissä, ja hallitus sivuuttaa järjestelmällisesti tutkijoiden näkemyksiä, puhuu puolitotuuksia ja runttaa asioita eteenpäin. Se on synnyttänyt tänne ihan toisenlaisen vastakkainasettelun.
Tavallaan pääministeri Juha Sipilän (kesk.) porvarihallitusta voikin kiittää siitä, että sen politiikka on lopettanut puheet mystisestä yhteisestä edusta. Ideologiat ovat palanneet ryminällä julkiseen keskusteluun. Tosin se on myös tarkoittanut työttömien kurittamista, pakkolakeja ja ideologisia leikkauksia.
– Olisin halunnut, että se olisi tapahtunut jollain muulla tavalla. Minulle politiikan teossa on aina ollut tärkeätä, että asioita saadaan hoidettua. Suurin osa äänestää sen vuoksi, että he haluavat asioiden muuttuvan, eivät kuulla suuria sanoja, Arhinmäki sanoo.
”Hallitus sivuuttaa järjestelmällisesti tutkijoiden näkemyksiä, puhuu puolitotuuksia ja runttaa asioita eteenpäin.”
Ja kaikesta tästä huolimatta keskustelu ei Arhinmäen mukaan ole istuntosalissa kovin rempseää, kuten hän sen muotoilee. Ainakin kun keskustelua vertaa esimerkiksi Ruotsiin tai sitten Britanniaan, jonka parlamentin keskusteluissa vain harva suomalainen poliitikko pärjäisi.
– Toivoisin vielä enemmän tiukkoja debatteja, vielä enemmän ideologista puhetta.
Sen Arhinmäki myöntää, että tällä vaalikaudella muutosta on tullut myös vanhaan ”asiat riitelevät, eivät ihmiset” -käytäntöön.
– Nyt kyllä myös ihmiset riitelevät.
Eduskunnassa onkin tällä kaudella ollut ainakin kaksi eri maailmaa. Arhinmäki istuu muun muassa ulkoasiainvaliokunnassa, missä pyritään löytämään yhteinen ulkopoliittinen linja. Samaan aikaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan kokouksissa on huudettu, lällätelty toisille ja vuodettu lähes kaikki mahdollinen tiedotusvälineille, kun ihmiset ovat alkaneet riidellä.
Vaaleissa kyse Suomen suunnasta
Mutta miten on sen ehdokkuuden laita? Toimittajan nauhuri on pyörinyt lähes kaksikymmentä minuuttia, mutta vielä ei ole kuulunut ehdokkuudesta alun kommentteja enempää. Kuten Arhinmäki sanoi aiemmin, palo politiikkaan ei ole sammunut.
Puheenjohtajana hän ei ehtinyt kaupunginvaltuuston lisäksi osallistua muuten kuntapolitiikkaan, nyt hän on ensimmäistä kertaa Helsingin kaupunginhallituksessa.
– Se on aika innostavaa myös.
Kommentit alkavat kuulostaa siltä, että kyllähän Paavo lähtee. Hän puhuu eduskuntaryhmän uudistumisesta, mutta ei omasta ehdokkuudestaan.
– Silloin kun minä ja Merja (Kyllönen) tulimme eduskuntaan, meillä oli vanhin eduskuntaryhmä ja miesvalta. Nyt meillä on naisvaltainen eduskuntaryhmä, joka on yksi nuorimmista. Se muutos on valtava.
Vaikka se kuulostaakin kliseeltä, tulee poliitikon kuunnella sitä kuuluisaa kentän ääntä.
– Olen kuulostellut, haluavatko ihmiset edes, että jatkan. Ei voi vain itse ilmoittaa, että minä jatkan. Monesta on ollut itsestään selvää, että lähden ehdolle.
Arhinmäki kertoo, että moni on tullut häntä pyytämään asettumaan ehdolle. Kun hän ennen oli niin sanottu vihainen nuori, on hän on nyt konkaripoliitikko.
– Minua on naurattanut, että on sanottu monen konkarin lähtevän eduskunnasta. Heidän joukossaan on mainittu Lenita Toivakka (kok.), joka tuli eduskuntaan samaan aikaan kuin minä, Arhinmäki naurahtaa.
Mutta vasemmistoliiton konkari ei aio lähteä, ei ainakaan ilman kamppailua.
– Olen päätynyt siihen, että asetun ehdolle ja lähden tekemään ihan tosissani kampanjaa, Arhinmäki sanoo kuin ohimennen.
Tulevissa vaaleissa ei nimittäin ole kyse yhdestä kansanedustajasta, kyse on Suomen suunnasta.
– Ainoa tärkeä asia on, että vasemmistoliitto voittaa vaaleissa, demarit voittavat vaaleissa ja vihreät voittavat vaaleissa, jotta punavihreät vahvistuvat ja saamme todellisen muutoksen aikaan. Nyt on menty kolme ja puoli vuotta niin huonoon suuntaan, että tämä ei millään pikkuviilauksella muutu. Nyt tarvitaan iso muutos politiikkaan, Arhinmäki sanoo.
Paavo Arhinmäki
Syntynyt 13.12.1976 Helsingissä
Perhe: puoliso ja kaksi lasta
Vasemmistoliiton puheenjohtaja 2009–2016
Nousi eduskuntaan vuonna 2007
Kulttuuri- ja urheiluministeri 2011–2014