Mikael Colville-Andersen päättää viihdyttävän ja monipuolisesti avartavan dokumenttisarjansa Ihmisen kaupunki (The Life-Sized City, 2017) Tokioon. 38 miljoonan asukkaan jättikaupunki on maailman suurin metropoli.
Tuohon tietoon helposti liitettävät mielikuvat Colville-Andersen jättää taustalle. Sarjan luonteelle ominaisesti hän tutkailee kaupungin intiimimpää puolta ja päätyy seuraavaan näkemykseen: Tokion jokapäiväinen elämä esittäytyy vahvimmillaan pienten asuinalueiden hienovaraisena labyrinttina.
Eräs kierroksen oppaista on toimittaja-valokuvaaja Kyoichi Tsuzuki. Hänen mukaansa japanilaiseen perinteeseen kuuluu mieltymys pieniin tiloihin, ”emme tarvitse paljon tilaa peruselämiseen”, Tsuzuki toteaa. Asiaa havainnollistetaan varsin veikein näyttein.
”Emme tarvitse paljon tilaa peruselämiseen.”
Tokiossa on mitättömän vähän viheralueita. Tilannetta on pyritty paikkaamaan mitä oivallisimmin ratkaisuin, mutta keinotekoistahan se on – tällaisen rinnalla Helsingin ”merellinen metsäisyys” nousee todella korkealle. Vastaavasti täytyy antaa isot aplodit arkisiin käytäntöihin liittyvälle idearikkaudelle ja kekseliäisyydelle, mistä Tokio itsessään on elävä todiste.
Koko Japania koskettavaa väestön ikääntymistä ja siihen liittyviä sosiaalisia ongelmia käsitellään varsin pitkään. Vapaaehtoisuuteen perustuvasta kaupunkitalonmiestoiminnan perustajasta, sporttisesta Hiromichi Aokista, 75, kelpaa itsekunkin meistä ottaa mallia.
Yhteisöllisyyteen ja eri muodoissa ilmenevään kaupunkiaktivismiin panostaminen koetaan tokiolaisissa raameissa yhä tärkeämmäksi. Tästäkin saadaan runsaasti esimerkkejä.
Kirjailija Atsushi Miura on kirjoittanut teoksen The Rise of Sharing. Se kertoo Japanissa lisääntyvästä jakamisen kulttuurista ja sopii esimerkiksi myös muulle maailmalle. Viesti on, että ylenmääräisen kulutuksen aika alkaa olla ohi.
Tiededokumentti: Ihmisen kaupunki. Osa 6/6: Tokio
Teema Fem ma 24.9. klo 15.05. Areena.