Lehtikuva/Martti Kainulainen

Suomen talous kasvaa kohisten, mutta panostukset julkisten menojen leikkausten aiheuttaman hyvinvointivajeen umpeen kuromiseksi loistavat poissaolollaan.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) johtama hallitus on säästänyt hyvinvointipalveluista, koulutuksesta, tutkimuksesta ja tulonsiirroista neljä miljardia euroa. Samaan aikaan näiden valtion ylivelkaantumisen välttämiseksi tehtyjen kipeiden julkisten menojen leikkausten kanssa hallitus on jakanut omistavalle luokalle ja muille hyväosaisille lähes kaksi miljardia verojen alennuksia lainarahalla.

Julkisten palvelujen tarve kasvaa tulevina vuosina nopeasti väestön vanhentuessa. Tämän johdosta verotusta olisi kiristettävä reippaasti, mikäli hyvinvointipalvelujen laadusta ja sosiaaliturvan tasosta ei haluta tinkiä.

Porvarihallituksen mukaan Suomella ei ripeästä talouskasvusta huolimatta ole varaa panna lisää paukkuja hyvinvointipalvelujen laadun ja saatavuuden parantamiseen.

Vastuutonta taloudenpitoa

Verotuksen kiristämisen sijasta Sipilän hallitus on päättänyt vastata väestön ikärakenteen muutoksen aiheuttamiin kustannusten kasvupaineisiin leikkaamalla julkisia menoja ja alentamalla verotusta.

Hallituksen mukaan Suomessa palkansaajien ja yritysten verotaakka on jo nyt liian raskas. Siksi hyvinvointivaltion rahoitusta ei ole mahdollista turvata pitkässä juoksussa verotusta kiristämällä.

ILMOITUS

– Näkemys, että verojen korotus aina vähentäisi taloudellista aktiviteettia, ei tule taloustieteellisestä tutkimuksesta. Vaikka veronkorotus aiheuttaa hyvinvointitappiota, korotuksesta koituva haitta voi olla pienempi kuin saavutettava hyöty. Valtioneuvoston kanslialle tehdyn tutkimuksen (VNK 5/2016) mukaan tuloveroasteen muutokset vaikuttavat hyvin vähän tehtyjen työtuntien määrään Suomessa. Myös kansainväliset tutkimustulokset sekä tulokset muista Pohjoismaista ovat samankaltaisia. Käyttäytymisvaikutukset ovat hyvin pieniä, mikä kertoo siitä, että tuloverotuksen hyvinvointitappio on suhteellisen pieni. Verotuksen taso on ideologinen linjaus, mutta verojärjestelmän tehokkuuteen voidaan ottaa oppia taloustieteestä, Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Elina Pylkkänen sanoo.

Hän kertoo, että verotuksen kipurajaa tarkastellaan alun perin taloustieteilijä Arthur Lafferin 1980-luvulla lanseeraamasta teoriasta käsin. Sen mukaan verotuksen korottaminen yli tietyn tason heikentää ihmisten työhaluja niin paljon, että talouskasvu heikkenee ja verotulot pienenevät.

Palkansaajien tutkimuslaitos

Lafferin teorian varaan rakentuu myös monien poliitikkojen toiveuni itse itsensä maksavista veronalennuksista. Pylkkäsen mukaan empiirisestä tutkimuksesta ei löydy tukea ilmaiseksi toteutuneista verojen alennuksista. Tosin joitakin esimerkkejä on siitä, että kun verotusta on yksinkertaistettu samalla kun nimellistä veroastetta on alennettu, niin verotulot ovat kasvaneet, mutta vaikutus on ollut ennemminkin harmaan talouden väistymisestä johtuvaa, ei niinkään taloudellisen aktiviteetin lisääntymisestä.

Pylkkänen muistuttaa, että Suomessa kaikki hallitukset ovat 1990-luvun alusta lähtien pyrkineet kannustamaan ihmisiä työntekoon tuloverojen alennuksilla. Hänen mukaansa laman jälkeen päättäjillä saattoi olla takaraivossa ajatus, että työllisyys kasvaa kohisten verotusta keventämällä.

– Poliitikot uskovat, että veropolitiikalla pystytään ohjaamaan tehokkaasti ihmisten käyttäytymistä. Tutkimusten mukaan ansiotulojen verotuksen vaikutus ihmisten käyttäytymiseen on kuitenkin aika pieni. Siksi verotuksen taso ei määritä työllisyysastetta tai talouden kasvua kovinkaan suuressa määrin. Pohjoismaat ovat hyvä esimerkki siitä, että työllisyysaste voi olla korkea kireästä verotuksesta huolimatta.

Pylkkänen muistuttaa, että Suomessa työnteon taloudellisia kannustimia on parannettu vaalikaudesta toiseen samalla kaavalla. Harjoitetun politiikan vaikutuksia työllisyyteen ja julkisen talouden rahoitusasemaan ei ole selvitetty.

– Ruotsissa veronalennusten vaikutuksia on kartoitettu ja olemassa olevan tutkimuksen mukaan veronalennuksilla luodut työpaikat ovat tulleet hyvin kalliiksi. Kustannukset ovat olleet korkeat, mutta Ruotsin monipuolinen elinkeinorakenne ja vahva vienti paikkaavat myös julkista taloutta.

– Taloussuhdanteen taittumiseen olisi pitänyt varautua jo Nokian vetämän nopean talouskasvun aikana tiedostaen sen, että teknologiateollisuuden menestysputki ei voi jatkua loputtomiin ainakaan ilman voimakasta tutkimus- ja kehityspanostusta. Se, että ikärakenne muuttuu, ei voinut tulla kenelläkään yllätyksenä, Pylkkänen linjaa.

Suomen Kuntaliitossa on laskettu, että kunnat ovat menettäneet noin kymmenen miljardia verotuloja Sipilän hallitusta edeltäneiden hallitusten toteuttamien ansiotuloveron alennusten johdosta. Vertailukohtana voidaan käyttää sitä, että summa on yhtä suuri kuin valtiovarainministeriön arvio julkisen talouden kestävyysvajeesta.

Antelias hyvinvointivaltio kannustaa työntekoon

Pankki- ja virkamiesekonomistien perinteisesti julistama ilosanoma veroalennusten talouskasvua kiihdyttävästä taikavoimasta on hallituksen kärkiministerien puheissa muuttunut uskonnollisen dogmin kaltaiseksi kiistattomaksi tosiasiaksi.

Samaan aikaan yksityisen ostovoiman lisääminen hyvinvointipalvelujen ja sosiaaliturvan kustannuksella on nostettu yhdeksi hallituspolitiikan kärkitavoitteeksi.

Vaalikauden viimeistä talousarvioehdotusta esitellessään valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) hehkutti huuli pyöreänä, että hallituksen ponnistelujen ansioista kokonaisveroaste laskee ensi vuonna 42 prosenttiin. Samalla hän korosti, että veroaste on tärkeä talouden dynaamisuutta kuvaava mittari.

Orpon mielestä korkea veroaste ja hyvinvointi eivät kuulu yhteen. Taloustilastojen perusteella näyttää pikemminkin siltä, että mitä kehittymättömämpi jokin maa, sitä matalampi veroaste.

Suomen veroaste on pudonnut EU-maiden keskitason tuntumaan.

Pylkkäsen mukaan Pohjoismaiden kohdalla tilanne on ollut juuri päinvastainen.

– Korkeasta veroasteesta huolimatta tai juuri sen ansiosta kaikissa Pohjoismaissa on paljon osaavaa työvoimaa ja innovaatioita. Tämä luo yrityksille ennustettavan, hyvän ja turvallisen toimintaympäristön, takaa osaavan työvoiman saannin sekä luo yhteiskuntarauhaa ja luottamusta.

Pylkkänen painottaa, että korkeatasoiset julkiset palvelut ja hyvät sosiaaliturvaetuudet eivät tutkimustiedon perusteella heikennä työnteon kannustimia, toisin kuin usein väitetään. Hänen mukaansa julkiset palvelut – koulutus sekä sosiaali- ja terveydenhuolto – tukevat työn tarjontaa, minkä johdosta palveluja riittävästi rahoittava verotus on pikemminkin hyvän työllisyyskehityksen edellytys kuin sen este.

– Ansiosidonnaiset sosiaalivakuutukset ja esimerkiksi julkiset päivähoitopalvelut kannustavat työmarkkinoille. Työsuhde tuo palkan lisäksi myös mukanaan paljon etuja, joita ei muuten saa. Sosiaalivakuutusjärjestelmä antaa turvaa elämän riskien varalle.

Pohjoismainen malli heikossa hapessa

Sipilän hallitus on kaventanut valtion ja kuntien vastuuta kansalaisten hyvinvoinnista säästämällä neljä miljardia euroa julkisista palveluista ja sosiaaliturvasta.

Menoleikkausten lisäksi julkisen talouden kestävyyttä on tarkoitus vahvistaa pitkässä juoksussa työteon ja yrittämisen taloudellisia kannustimia parantavilla rakenteellisilla uudistuksilla ja tehostamalla hyvinvointipalvelujen tuotantoa.

Jos hallituksen talouspolitiikan keinovalikoima kuulostaa tutulta, se johtuu siitä, että samanlaisen työnteon kannustimien parantamisen varaan perustuneen työllisyyspolitiikan tuloksena suurtyöttömyys muuttui viime laman jälkeen pysyväksi ilmiöksi ja julkiseen talouteen luotiin kestävyysvaje.

Hallituksen kärkiministerit kuitenkin uskovat tai uskottelevat, että Suomen työllisyysaste voidaan nostaa aikaisemmin toimimattomiksi osoittautuneita hokkuspokkustemppuja toistamalla niin korkeaksi, että hyvinvointivaltion riittävä rahoitus voidaan turvata jopa 42 prosentin veroasteella. Ruotsin kokemusten valossa hallituksen toiveiden toteutumiseen, ei ole realistisia edellytyksiä.

Länsinaapurissa veroaste oli viime vuonna 44,4 prosenttia ja työllisyysaste on tällä hetkellä lähes kymmenen prosenttia korkeampi kuin Suomessa. Suomeen verrattuna selkeästi paremmista lähtökohdista huolimatta Ruotsin julkisen talouden rahoitus ei ole kestävällä pohjalla. Tämän johdosta veroastetta pitää Konjunkturinstitutin laskelmien mukaan nostaa tuntuvasti, jotta nykytasoiset hyvinvointipalvelut ja tulonsiirrot voitaisiin rahoittaa velanottoa lisäämättä.

Palvelut kuntoon yritystukiviidakkoa perkaamalla

Suomessa verotusta on kevennetty vuosituhannen vaihteesta lähtien. Kokonaisveroaste oli vuosituhannen vaihteessa 47 prosenttia bruttokansantuotteeseen suhteutettuna, ja nyt se on 42 prosentin tietämissä. Tasavallan virallisten talousviisaiden mielestä julkisten palvelujen laadun ja saatavuuden parantamiseen veroja korottamalla ei silti ole taaskaan varaa. Mistä se johtuu?

– Meillä pelätään kansainvälistä verokilpailua ja uskotaan, että taloudellinen toimeliaisuus hiipuu, jos verotusta kiristetään.

Pylkkäsen mukaan Suomen veroaste ei kuitenkaan enää ole niin korkea, vaan veroaste on alentunut hyvää vauhtia BKT:n kasvaessa, miltei EU-maiden keskitason tuntumaan. Kokonaisveroaste ei edes ole kovin vertailukelpoinen mittari eri maiden välisen tehokkuuden vertailuun.

– Verohallinnon vuosittaisten kyselytutkimusten mukaan enemmistö suomalaisista olisi valmis maksamaan enemmänkin veroja, jos heille itselle siitä koituva hyöty esimerkiksi parempina palveluina lisääntyisi selkeästi, Pylkkänen toteaa.

Hänen mukaansa on syytä pohtia kriittisesti ja tarkasti, mihin yhteisiä varoja käytetään. Mihin suomalaiset haluaisivat yhteisiä varoja suunnattavan? Miksi tehottomia yritystukia ei pystytä leikkaamaan? Haluaisivatko kansalaiset suunnata nämä rahat mieluumminkin hyvinvointipalvelujen parantamiseen?

– VATT ja ETLA ovat tutkineet Suomen yritystukia ja niiden vaikuttavuutta. Tutkimukset osoittavat, että haitallisten yritystukien osuus on jopa kasvanut samalla kun hyödyllisiä tukia on leikattu. Monet yritystuista eivät vastaa alkuperäistä tarkoitustaan. Poliitikoilta pitäisi löytyä rohkeutta niiden leikkaamiseen.

Pylkkänen painottaa, ettei ole julkisen talouden eikä kansalaisten kannalta järkevää tukea yrityksiä, jotka menestyisivät muutenkin ihan hyvin. Hänen mukaansa sellaisten investointien julkinen tukeminen, jotka olisivat toteutuneet ihan puhtaalla voitontavoittelulogiikalla, on ollut verovarojen tuhlaamista.

– Jopa yrittäjien itsensäkin näkee usein manaavan lehdissä näitä suoria tukia sekä verotukia. Yritystuet otetaan kuitenkin vastaan viimeiseen euroon saakka, niin kauan kuin niitä tarjoillaan ilman vastikkeita tai todistustaakkaa tuen tarpeellisuudesta.


Hyvä lukija!

Kiitos, että luit jutun. Tämä juttu on kirjoitettu kotiin tilattavaan lehteemme.

Jokainen tilaus vahvistaa toimituksemme resursseja kirjoittaa luotettavia uutisia ja juttuja verkkoon.

Tilaa nyt Kansan Uutiset. Edistät moniäänistä journalismia!

Tarjoushintaan kotiin kannettuna 28 €/3 kk. Sähköinen digilehti alkaen 4,90 €/ kk.

Kommentit