Sankaritarinoita tytöille –kirjan julkistustilaisuudessa vilisee perheitä. Erityisen paljon paikalla on pieniä tyttöjä isiensä tai äitiensä kanssa, ja melkein jokainen tyttö puristaa käsissään uutta värikästä kirjaa.
Drag-artisti Maimu Bruhwood (o.s. Huolirinta) asettelee hamettaan paremmin ja alkaa lukea kirjan tarinoita ääneen. Koko hälisevä ihmisjoukko pysähtyy kuuntelemaan. Melkein kuin oltaisiin kirjaston satutunnilla. Kuultavat sadut eivät kuitenkaan ole mitä tahansa tarinoita vaan jokainen kertomus on ihan oikeasti totta – ja ne kaikki kertovat tytöistä ja naisista.
Kapinointia ja sankareita
Tarinat ovat tyyliltään ja henkilövalinnoiltaan monipuolisia.
Viime vuonna Suomessa julkaistu Elena Favillin ja Francesca Cavallon Iltasatuja kapinallisille tytöille oli teos, josta tuli ilmiö. Kirjaan oli valittu sata naista, joiden elämästä ja teoista kirjoitettiin lyhyesti satumuodossa.
He kaikki olivat aktiivisia toimijoita. He eivät odottaneen sankarin saapumista, vaan olivat itse sankareita. Kirjaan oli valittu naisia eri puolilta maailmaa: satujen päähenkilöt olivat muun muassa tutkijoita, keksijöitä, urheilijoita ja taiteilijoita.
Sankaritarinoita tytöille on saanut innoituksensa Iltasatuja kapinallisille tytöille -teoksesta. Siinä kerrotaan kuudenkymmenen suomalaisnaisen elämästä ja teoista. Naiset on valittu eri vuosikymmeniltä, joten teos antaa laajan perspektiivin siitä, mitä kaikkea naiset ovat saaneet aikaan. Teoksen sankarit ovat rohkeita, omia polkujaan kulkeneita ja kulkevia naisia, ja he ovat saaneet hyvin erilaisia asioita aikaan.
Favillin ja Cavallon teosta kritisoitiin siitä, että se korosti uskaltamista ja sankaruutta jopa niin paljon, että saattoi luoda kuvan, ettei riitä, jos on aivan tavallinen tyttö.
Sankaritarinoita tytöille välttää tämän ansan korostamalla myös päähenkilöiden pelkoja, epävarmuutta ja riittämättömyyden tunnetta. Samalla se kuitenkin osoittaa, että niistä huolimatta on mahdollista kurkotella kohti omia unelmiaan ja kulkea itse valitsemaansa polkua pitkin.
Rohkeita naisia
Kirja on täynnä lyhyitä muutaman sivun mittaisia satuja, joissa käsitellään rohkeutta, uteliaisuutta, naisten asemaa sekä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa.
Tarinat ovat tyyliltään ja henkilövalinnoiltaan monipuolisia ja niissä loistaa valittujen henkilöiden elämänkatsomuksellisuuden laajuus. Aihepiirien sisälle nousee vielä erillisiä teemoja erilaisesta sorrosta kansalaisuuteen, syntyperään ja kehollisuuteen liittyen.
Jokaisen sadun jälkeen on sivu, jossa esitellään päähenkilö tärkeimmillä faktoilla kuorrutettuna.
Teoksen pääsanoma on, että kaikki on mahdollista, kunhan uskaltaa yrittää.
Rohkeus esiintyy saduissa hyvin eri tavoin. Alman (1996) kohdalla se on sinnikkyyttä, jossa koulukiusatusta ja esiintymispelkoisesta tyttöstä kasvaa ulkomaita myöten arvostettu laulaja ja lauluntekijä, jonka suosituimpia kappaleita on kuunneltu Spotifyssä kaksisataa miljoonaa kertaa.
Seikkailija ja tutkimusmatkailija Helinä Rautavaaran (1928–1998) rohkeus näkyi muun muassa siinä, että hän liftasi yksin 50-luvulla Lähi-idässä ja Etelä-Aasiassa ja 60-luvun alussa hän pyöräili Meksikosta Chileen. Rautavaara kirjoitti matkoistaan lehtijuttuja ja teki radio- ja tv-ohjelmia.
Rosa Emilia Clayn (1875–1959) oli pakko olla rohkea, sillä Omarurun kaupungissa syntynyt ja suomalaiseen lähetyssaarnaaja perheeseen adoptoitu tyttö oli ensimmäinen Suomen kansalaisuuden saanut afrikkalainen vuonna 1899. Vuotta aiemmin hän oli opiskellut opettajaksi Sortavalan opettajaseminaarissa. Hänen ihonväriinsä suhtauduttiin varsin ilkeästi ja lopulta hän päätti muuttaa Amerikkaan, missä toimi muiden Suomesta muuttaneiden siirtolaisten keskuudessa.
Koko Hubara (1984) puolestaan kyllästyi toistelemaan olevansa kotoisin Vantaalta ja siihen, ettei hänen rakastamissaan tarinoissa esiintynyt hänen itsensä näköisiä ihmisiä. Niinpä hän perusti Ruskeat tytöt -median, joka on Suomen ensimmäinen ruskeille suunnattu verkkomedia.
Joukkovoimalla tehdyn teoksen saduista vastaa 24 kirjoittajaa ja 41 kuvittajaa.
Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille). Toimittaneet: Taru Anttonen ja Milla Karppinen. Into 2018. 256 sivua.