Lauri Hannus

Irtisanominen henkilökohtaisiin syihin perustuen on arkipäivää jo tällä hetkellä. Miksi se pitäisi tehdä yhtään helpommaksi, kysyy SAK:n elinkeinopoliittinen asiantuntija Jukka Kärnä.

Kärnä muistuttaa blogissaan, että taloudellista ja tuotannollisista syistä johtuvien yt-neuvottelujen kautta on yritykselle aina ollut helpointa päästä ”epämiellyttävistä” työntekijöistä eroon. Yt-neuvottelut näet tarjoaa oivan suojaviitan asialle.

Kärnä kertoo, millaisilla syillä yritykset ovat hän 46-vuotisen työuransa aikana siivonneet ”pärstäkertoimen” mukaan väkeä palkkalistoiltaan. Näitä tapauksia hän on nähnyt pääluottamusmiehenä, metalliliiton valtuuston puheenjohtajana, kansanedustajana sekä SAK:n edustajana.

Minimityöehdostaan kiinni pitävälle kenkää

”On käynyt vaikkapa niin, että irtisanottu on kieltäytynyt jatkuvasti ylitöistä perhesyistä. (Hän on esimerkiksi yksinhuoltaja, jolla ei ole sukua auttamassa lapsenhoidossa.)

Potkut on saanut työntekijä, joka on pitänyt liian tarkasti kiinni omista minimityöehdoistaan ja asioista on syntynyt riitaa. Lähtöpassit on saanut myös tuki- ja liikuntaelinsairauksista kärsivä työntekijä, jolle ei ole pyynnöistä huolimatta etsitty korvaavaa työtä, jossa hän pärjäisi.”

ILMOITUS

Nuorehkot naiset vaaravyöhykkeessä

Nuorehkot naiset ovat Kärnän mukaan aina selvästi olleet vaaravyöhykkeessä yt-neuvotteluissa, sillä lapset pitää tehdä lapsentekoiässä ja äitiyslomat sekä vanhempainvapaat lisäävät kiusausta antaa lopputili ” pärstäkertoimen” mukaan.

Potkut on Kärnän mukaan voinut saada myös hankalaksi koettu entinen luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu tai työsuojeluasiamies. Ja pärstäkerroin on hänen mukaansa näkynyt myös organisaatiomuutoksissa, joissa on voitu tarjota työntekijälle selvästi henkilön ammattitaitoon nähden ala-arvoista tehtävää, jossa palkkakin on entiseen tehtävään nähden selvästi huonompi – tämä siksi, ettei naama miellytä jostain syystä.

Keinot on monet

Digitalisaation aika muuttaa työtehtäviä joka päivä ja työtehtävät voivat muuttua yhä haastavammiksi. Jos pärstä ei jostain syystä miellytä, niin työntekijälle ei ole tarjottu koulutusta, jolloin on syntynyt tilanne, jossa päästään sanomaan ”no ei se pärjää näissä uusissa hommissa”.

Pärstäkerroinirtisanomisia siis tapahtuu koko ajan, usko tai älä. Eikä niiden tekemistä pitäisi helpottaa enää yhtään nykyisestä, päinvastoin.