Uusi kansainvälinen tutkimus osoittaa, että pitenevä kasvukausi ja soiden kyky varastoida hiiltä turpeeseen tekevät pohjoisen pallonpuoliskon soista tärkeitä ekosysteemejä taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.
Ilmaston lämmetessä pohjoisten leveysasteiden kasvukausi pitenee ja pidempi kasvukausi antaa soiden kasveille enemmän aikaa sitoa yhteyttämisen kautta hiilidioksidia ilmasta. Kasvien kuollessa niiden jäänteet vajoavat soiden märkään maahan, ja maaperän märkyys ja hapettomuus hidastavat jäänteiden hajoamista. Epätäydellisesti hajonneista jäänteistä syntyy turvetta, ja turpeesta puolet on hiiltä.
Negatiivinen palautekytkentä
Tulevina vuosikymmeninä pohjoisen soiden kasvit siis ensin poistavat nykyistä enemmän hiiltä ilmasta ja sen jälkeen suot varastoivat hiiltä turpeeseen sen sijaan, että hajoamisessa syntyvä, ilmastoa lämmittävä hiilidioksidi palaisi heti ilmakehään. Näin suot luovat niin sanotun negatiivisen palautekytkennän, jossa ilmaston lämpeneminen saattaa itse asiassa hidastaa ilmastonmuutosta.
Kasvit sitovat hiiltä itseensä myös metsissä, mutta metsissä hiilen kierto takaisin ilmakehään on nopeampi. Suossa kasvien jäänteiden hajoaminen on hitaampaa. Siksi suot ovat tärkeitä pitkäikäisiä hiilinieluja. Suot varastoivat jo nyt enemmän hiiltä kuin maailman koko kasvillisuus yhteensä.
Suomalaisia turvenäytteitä Britanniaan
Tuore kansainvälinen tutkimus osoittaa, että tulevien vuosikymmenten aikana suot voivat varastoida hiiltä enemmän kuin tähän mennessä on ymmärretty. Kansainvälisen tutkimusryhmän arvion mukaan vuoteen 2100 mennessä hiiltä varastoituu soihin noin viisi prosenttia enemmän kuin tuhannen viime vuoden aikana.
Englantilaisen Exeterin yliopiston johtama 70 tutkijan ryhmä keräsi ja analysoi tutkimusta varten turvenäytteitä eri puolilta maailmaa. Helsingin yliopistosta tutkimukseen osallistuivat yliopistotutkija Minna Väliranta sekä professori Atte Korhola bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta. Tutkijat lähettivät aineistoon näytteitä sekä Etelä-Suomen että Lapin soista ja osallistuivat niiden analysointiin ja tulkintaan.
– Tämä tutkimus antoi meille aivan uutta tietoa siitä, että pohjoisten alueiden suot saattavat todellakin hyötyä ilmaston lämpenemisestä hiilen sitomisen kannalta, Väliranta sanoo.
Hän lisää, että malleihin liittyy edelleen myös epävarmuutta.
– Esimerkiksi tässä tutkimuksessa käytettiin melko yksinkertaista suotyyppiluokittelua, eikä mahdollisia tulevia muutoksia suotyypeissä tai suopinta-aloissa ole otettu huomioon, hän sanoo.
Tropiikin soissa hiiltä alkaa vapautua
Pohjoisen soiden ilmastoa viilentävä vaikutus näyttää kestävän vain 2100-luvulle. Tuolloin eteläisillä leveysasteilla olevien soiden turpeen hajoamisessa vapautuvan hiilen määrä ylittää pohjoisessa kertyvän hiilen määrän.
Esimerkiksi Borneon ja Amazonin alueilla sijaitsevien trooppisten soiden suokasvit eivät juuri hyödy ilmaston lämpenemisestä, sillä siellä lämpötilaolosuhteet ovat jo nyt suokasveille hyvin suotuisat. Ilmaston lämpeneminen kuitenkin kiihdyttää tropiikin soilla kasvien hajoamista ja sitä kautta hiilen palautumista ilmakehään.
Vaikka suurin osa maailman soista sijaitsee kylmillä alueilla kuten Pohjoismaissa, Siperiassa ja Kanadassa, lopulta tropiikin soiden hiilen vapautumisen kasvu voittaa pohjoisiin soihin sitoutuvan hiilen määrän.
Suuri merkitys Suomelle
Soiden ilmastonmuutosta hillitsevällä vaikutuksella on erityistä merkitystä Suomelle, koska Suomessa on soita poikkeuksellisen paljon. Suomen pinta-alasta kolmannes on soita. Niiden turvekerros voi olla 10 000 vuotta vanhaa ja kahdeksan metriä syvää.
Tutkimuksessa mallinnettiin ilmastoskenaarioita, joissa lämpötila nousisi 1–3.7°C vuoteen 2100 mennessä. Tutkimus ei kuitenkaan pysty ennustamaan tulevaisuutta täysin varmasti, koska tutkijoiden on vielä vaikea arvioida tulevaisuuden sademääriä, pilvisyyttä ja muita ilmastonmuutokseen ja soiden toimintaan vaikuttavia tekijöitä.
Tutkimus kuitenkin osoittaa, että pohjoisen suot ovat tärkeitä ekosysteemejä taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.