Karl Marxin patsaan ympärillä Chemnitzissä, entisessä Karl-Marx-Stadtissa, on ollut levotonta viime aikoina. Äärioikeistolaiset ryhmät ovat järjestäneet mielenosoituksia ja yksittäiset osanottajat ovat vahvistaneet kantansa hitlertervehdyksin. Tällainen on, sattuneesta syystä, kielletty Saksassa ja tapahtumat ovat vilkastuttaneet keskustelua uusnatsien kasvavasta kannatuksesta, varsinkin entisessä DDR:ssä.
Tapahtumat saivat tällä kertaa alkunsa irakilaisen ja syyrialaisen tappaessa saksalais-kuubalaisen miehen. Samana iltana äärioikeistolaiset järjestivät mielenosoituksen, jonka osanottajista monet kävivät ulkomaalaisilta näyttävien vastaantulijoiden kimppuun. Ulkomaalaisten metsästyskausi jatkui seuraavina päivinä.
Eräässä oikeistopuolue AfD:n järjestämässä mielenosoituksessa puolueen johtajat marssivat rinta rinnan uusnatsien kanssa. Liittokansleri Angela Merkel, itse entinen itäsaksalainen, tuomitsi tapahtumat.
Äärioikeistolainen Pro Chemnitz -ryhmä kannattaa suoraa toimintaa ulkomaalaisia vastaan ja on ilmaissut sen verkkosivuillaan: intiaanit eivät pystyneet estämään maahanmuuttoa ja ovat joutuneet reservaatteihin.
Chemnitzin juutalainen ravintola Schalom joutui myös hyökkäyksen kohteeksi. Tusinan verran mustiin pukeutuneita ja naamioituneita miehiä kävi ravintolan omistajan kimppuun ja huusi: ”Juutalaissika, lähde pois Saksasta!”. Omistaja loukkaantui, myös fyysisesti.
Karl Marx olisi ehkä arvaillut yhden syyn Chemnitzin tapahtumiin olevan taloudellinen ahdinko. Jossain määrin näin voi olla. Kaupungissa oli paljon varustelu-teollisuutta, joka hävisi DDR:n liittyessä liittotasavaltaan. Mutta tilalle on tullut uutta toimintaa, eikä Chemnitz ole erityisen köyhä. Pikemminkin täytyy etsiä syytä henkisestä ja poliittisesta ilmapiiristä. Vaikuttaako edelleen vanhan DDR:n ei kovin demokraattinen perinne?
AfD on vahvimmillaan juuri Saksin osavaltiossa, jossa Chemnitz, Leipzig ja Dresden sijaitsevat, Saksi sijaitsee Saksan kaakkoiskulmassa rajoittuen Puolaan ja Tšekkiin. Alue kuuluu siten siihen Keski-Eurooppaan, jossa suhtautuminen maahanmuuttajiin ja pakolaisiin on erityisen ynseä.
Saksan hallituksen suhtautuminen on ollut jakautunut, kristillisdemokraattinen liittokansleri Merkel on paheksunut tapahtumia, kun taas sisäministeri Horst Seehofer on ymmärtänyt chemnitziläisten huolia ulkomaalaisista. Seehofer on myös CDU:n baijerilaisen sisarpuolueen CSU:n puheenjohtaja, ja CSU suhtautuu selvästi kielteisemmin turvapaikanhakijoihin kuin CDU. Nyt puhutaankin CSU:n piirissä tarpeesta levittäytyä koko maahan ajamaan juuri tätä linjausta.
Äärioikeistolaiset ovat olleet vahvoilla Saksissa ja Chemnitzissä, eivätkä ole tarvinneet innoitusta muualta Saksasta tai ulkomaailmasta.
On kuitenkin ilmeistä, että jyrkkä suhtautuminen ulkomaalaisiin, varsinkin islamilaisiin, tyydyttää presidentti Donald Trumpia ja hänen Berliinin suurlähettilästään Richard Grenelliä, joka ilmoitti, että hänen mielestään on ”meneillään konservatiivisen politiikan pohjavirta, joka vahvistuu vasemmistolaisen politiikan epäonnistuttua”. Siksi hän haluaa ”voimaannuttaa muita eurooppalaisia konservatiiveja”. Grenellistä Trumpin voitto kannustaa Eurooppaa muuttavia voimia.
Vanhempien polvien hyvin tuntema itäsaksalainen lauluntekijä Wolf Biermann käsitteli ”Angela Merkelin tragediaa” New York Timesissa. Teksti julkaistiin jo kesäkuussa, mutta se antaa paremman taustan Chemnitzin tapahtumiin kuin monet viime päivien kommentit. Biermannhan koki sen harvinaisen kohtalon, että hänet heitettiin ulos DDR:stä vuonna 1976 vasten tahtoaan. Eikä hän tietenkään lännessä pystynyt tekemään samaa työtä kuin idässä.
Vapaus on hankala ihmisille, jotka on koulutettu orjiksi.
Monet muistavat hänet kuitenkin edelleen. Amerikkalainen laulaja Joan Baez kävi 1966 Berliinissä rohkaisemassa Biermannia. Nyt kesällä Baez konsertoi Hampurissa ja vanhat kapinalliset tapasivat. ”Puhuimme samaan tapaan kuin silloin kerran, ikään kuin meidän tukkamme ei olisi tässä välissä muuttunut lumenvalkoiseksi.”
Biermann pohtii Saksojen yhdistymisen merkitystä itäsaksalaisille: maaginen sana ”vapaus” merkitsee vastuun ottamista omista tekemisistään. Vapaus on hankala ihmisille, jotka on koulutettu orjiksi. Biermann loi termin ”ostalgia” kuvatakseen eräiden ihmisten kaipuuta takaisin diktatuuriin.
Myös pakolaiskysymyksen käsittely osoittaa, että huonostikin toimiva demokratia on parempi kuin tehokas diktatuuri. Merkel ei ehkä ole käsitellyt pakolaiskysymystä virheettömästi, mutta hän on sen tehnyt humanistina ja kristittynä.
EU:n piirissäkin suhtautuminen pakolaisiin on jakautunut. ”Tässäkin näemme, että diktatuurin vaikutukset eivät loppuneet sen kaatumiseen. Itä-Euroopan maissa, joissa asuu hyvin vähän ulkomaalaisia eikä juuri lainkaan pakolaisia, heitä pelätään eniten”, Biermann toteaa.