Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto

Huuhkajien räpiköintiä männävuosina seuratessa on moni tavannut puolustautua sillä, että ainakin naisten maajoukkueemme pärjää. Viime aikoina asetelma on yllättäen kääntynyt ylösalaisin: Markku ”Rive” Kanervan luotsaama miesten ”maju” on esiintynyt ilahduttavan pirteästi, kun taas Helmareiden nousukiito tuntuu katkenneen kuin kanan lento. Vastikään päättyneet MM-karsinnat päättyivät naisilta lohkon kolmanteen sijaan ja yksinkertaisesti surkeisiin peliesityksiin.

Mistä tämä sitten johtuu? ”Riven” Huuhkajien piristymisessä lienee kyse ensisijaisesti asenteesta ja materiaalin ehdoilla menemisestä: Kanervan pelitapa tuntuu sopivan tämänhetkisille maajoukkuepelaajillemme erinomaisesti, ja tulokset näkyvät. Samoin peli-ilme on ollut ainakin itseäni miellyttävän röyhkeä: tilanteisiin uskalletaan mennä ja haastaa eikä häpeillä omaa fyysisyyttä. Tätä lisää!

Naisten tilanne on kimurantimpi, eikä siinä kiikasta ainoastaan oma tekemisemme. Monet muut maat ovat nostaneet tasoaan, emmekä me ole pysyneet perässä. Valmentaja Anna Signeul totesikin Suomen 4–1-tappioon päättyneen Itävalta-pelin jälkeen, että ottelu oli joukkueelle ”reality check”. Taso on Euroopassa tämä, ja Helmarien täytyy petrata roimasti, että paikoista lopputurnauksissa voi jatkossa edes haaveilla.

Helmareilla on ollut nyt kaksi ruotsalaista valmentajaa putkeen, ja tulokset eivät ole tyydyttäneet.

Naisten puolella valitettavasti pelkkä asenteen ja peli-ilmeen reivaus ei riitä, sillä nyt sen voi jo sanoa ääneen: meillä ei ole tarpeeksi hyviä pelaajia. Naisfutarimme jäävät siiveniskun verran jälkeen pelin kaikilla osa-alueilla, niin taitotasossa, fyysisyydessä kuin peliälyssäkin. Etenkin tekniikassa on paljon tekemistä, ja kaksinkamppailut hävitään järjestään. Peli on mennyt lujasti eteenpäin, ja kuten Svenska Ylen asiantuntija Jessica Lagerblom kiteytti, vanhat kikat eivät toimi enää: aiemmin riitti pari tarpeeksi nopeaa pelaajaa aiheuttamaan vaaratilanteita, mutta nyt tarvitaan aivan erilaista osaamista, sekä pallon kanssa että erityisesti pallottomana.

Nopeaa ratkaisua ongelmiin ei tietenkään ole, sillä pienessä jalkapallomaassa ei laatupelaajia pöllölaumoihin kasva joka oksalla. Juniorivalmennuksen laatu on tärkeää, ja siihen on onneksi viime vuosina monissa seuroissa satsattukin. Lisäksi tyttömaajoukkueet ovat esiintyneet paikoin mainiosti, ilahduttavimpana esimerkkinä alle 17-vuotiaat ”Minihelmarit”, jotka keväällä taistelivat itselleen paikan MM-kisoihin. Tätä ikäluokkaa ei saa hukata, ja sen varaan on jatkossa hyvä rakentaa aikuistenkin edustus – nyt nämä nuoret ovat vielä raakileita niihin hommiin. Uudistua naisten joukkueen kuitenkin pitää, ja valmentaja Signeulilta toivoisikin tässä rohkeita avauksia.

ILMOITUS

Ihan oma kysymyksensä on sitten se, että Helmareilla on ollut nyt kaksi ruotsalaista valmentajaa putkeen, ja tulokset eivät ole tyydyttäneet. Kannattaisiko seuraavaksi etsiä valmentaja kotimaasta, sellainen, joka tuntisi perin pohjin suomalaisen naisfutiskentän, tuntisi sen ongelmat ja osaisi löytää talentit? Kaikkea ei kuitenkaan voi sälyttää Signeulin ja häntä edeltäneen Andrée Jeglerzin harteille: pelaajien tulee kehittyä myös itse, ja tällä saralla Helmarit voivat parantaa paljonkin. Voimaa, rohkeutta ja röyhkeyttä lisää, niin ensi karsinnoissa tulokset saattavat olla jo mukavampaa katseltavaa.

Vakiolapulla on maajoukkuetauon jälkeen taas tutusti Englannin kahta ylintä sarjatasoa. Kohteen kuusi kotijoukkueen Watfordin voisi maineen perusteella olettaa olevan pelkkä suupala jättiseura Manchester Unitedille, mutta tällä kaudella asetelma on kimurantimpi. Watford porskuttaa sarjan kärkipäässä puhtaalla pelillä, ja joukkuetta luotsaava Javi Gracia valittiinkin Valioliigan kuukauden valmentajaksi.

ManUn kone taas on yskähdellyt niin, että taulukosta ”Punaiset paholaiset” löytyvät vasta puolenvälin tienoilta. Vielä kun tietää Watfordin olevan kova nimenomaan kotonaan, voivat rohkeimmat kokeilla jopa vierassuosikin ohittamista. Itse nössöilen ykköskakkosen.

Valioliigasta sarjaporrasta alaspäin tippunut Swansea saa kohteessa kahdeksan vieraisille Nottinghamin. Vaikka kotijoukkue onkin tuloksellisesti aloittanut kauden vierailijoita paremmin, on se silti roimasti ylipelattu. Nottingham on kunnostautunut tällä kaudella nappaamaan tasureita, eikä ihan huonona saavutuksena voi pitää liigajengi Newcastlen tiputtamista liigacupista. Rasti on tässä hyvä lähtökohta, kaveriksi sille valikoimme, nössösti, ykkösen.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 15.9. kello 16.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 1, 2(x), 1(x), 1(x), 1(2), 2, x(1), 1, 1(x), 2, 2, 1.


Hyvä lukija!

Kiitos, että luit jutun. Tämä juttu on kirjoitettu kotiin tilattavaan lehteemme.

Jokainen tilaus vahvistaa toimituksemme resursseja kirjoittaa luotettavia uutisia ja juttuja verkkoon.

Tilaa nyt Kansan Uutiset. Edistät moniäänistä journalismia!

Tarjoushintaan kotiin kannettuna 37 €/3 kk. Sähköinen näköislehti 25 €/3 kk.