Maailma makaa mutruilla. Politiikka autoritarisoituu, muukalais- ja naisviha jyllää, luonto sivuutetaan. Syypääksi esitetään usein oikeistopopulisteja, heidän kasvanutta vaikutustaan, mukaan lukien Donald Trumpin nousu Yhdysvaltain presidentiksi. Äärioikeiston taas väitetään syntyneen ikään kuin tyhjästä.
Kanadalainen toimittaja ja kirjailija Naomi Klein (s.1970) osoittaa uudessa kirjassaan, että Trump ei ole syy, vaan looginen seuraus viime vuosikymmenten ilmiöistä, kuten talouden uusliberalismista ja bisneksen ylivallasta. Trump on suuryritysten vallankaappauksen keulakuva.
Kleinin kynästä on tullut tärkeitä nyky-kapitalismia analysoivia teoksia, kuten Tuhokapitalismin nousu (2008) ja Tämä muuttaa kaiken (2015). Uudessa teoksessaan Klein hyödyntää osin aiempien kirjojen materiaalia ja pitkää kokemustaan. Tuloksena on analyyttinen ja innostavakin teos globaalista tilanteesta. Kleinin tyyli tosin on välillä liiankin triviaalia – se on osoitettu amerikkalaiselle suurelle yleisölle.
Uuden utopian siemeniä Klein näkee alkuperäiskansojen liikkeissä.
Uusfasismi oikeuttajana
Trump ei ole erillinen ilmiö, vaan yksi tekijä globaalissa kulkutaudissa Ranskan Le Penistä Intian hindunationalisteihin, Britannian itsenäisyyspuolueesta Putinin Venäjään ja Erdoğanin Turkkiin. Äärioikeistolaisen, autoritäärisen ja rasistisen politiikan hyöky yrittää kaapata vallan kaikkialla. Taustalla ovat fossiilikapitalismin edut: uusfasismia tarvitaan eriarvoisuuden oikeuttajaksi.
Noustessaan valtaan Trump hyödynsi raivoa, joka oli syntynyt työpaikkojen siirryttyä globalisaation takia muualle. Näin vaikka Trump on itse ollut mukana hyödyntämässä talouden uusliberalismia. Yhtiövallan politiikasta johtuva ihmisten oikeutettu suuttumus ohjattiin kohti syntipukkeja: maahanmuuttajia, muslimeja, vähemmistöjä.
Luonto vai uusliberalismi?
Trumpin hallitus koostuu miljardööreistä, joista useimmilla on sidoksia öljy- ja kaivosteollisuuteen tai autoteollisuuteen, osoittaa Klein. Siksi ympäristöä suojelevat lait ovat olleet Trumpin tulilinjalla.
Yksi kirjan oivalluksia on huomio siitä, että ilmastonmuutoksen kieltäminen johtuu uusliberalistisen ideologian suojelusta. Näin on siksi että ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää valtavia julkisia investointeja yhteiskunnan muuttamiseksi ekologisesti kestäväksi. Tämä täytyisi rahoittaa suuryhtiöiden ja rikkaiden aiempaa isommalla verotuksella.
Kleinin mukaan öljy-yhtiöt ovat tienneet ilmastonmuutoksesta jo 1970-luvulta lähtien. Rikkaita ilmastokriisi ei haittaa, koska he ovat jo ostaneet kalliit survival-palvelunsa.
Sodat ja konfliktit nostavat öljyn hintaa, siksi Trumpilla on syytä heristellä ohjuksia.
Talouden uusjako vai markkinadarwinismi?
Vastarinta äärioikeistolle on nousussa, uskoo Klein. Liberaalien mahdollisuuksiin hän ei luota. He ovat jo 20 vuotta uskoneet miljardöörien pelastavan heidät. He eivät pärjää uusfasisteille. Vain rohkea talouden uusjakoa vaativa politiikka voi vastata demokratian kriisiin.
Demokratiaa harhautetaan šokeilla. Klein viittaa New Orleansin Katrina-hurrikaanin jälkeiseen tilaan, kun yhtiöt raiskasivat kaupungin, ja Irakin jälleenrakennukseen, joka muuttui yhtiöiden bakkanaaliksi. Väkevänä vertauskuvana toimivat Irakiin luodut punaiset ja vihreät vyöhykkeet: koko maailma pyritään jakamaan vastaaviin vyöhykkeisiin.
Uhkana onkin se, että Trump ja hänen kaltaisensa käyttävät isoja turvallisuuskriisejä työkaluina: hätä- ja poikkeustilavaltuudet antavat mahdollisuuden poistaa perusoikeudet, lisätä valvontaa ja repressiota.
Tarvitaan vaihtoehtoinen visio
Kirjan otsikon mukaisesti Klein osoittaa, että ”ei” ei enää riitä. Vastarinnan lisäksi on sanottava ”kyllä” tulevaisuudelle, laadittava innostava suunnitelma ja tehtävä töitä sen toteutumiseksi. Täytyy olla utopia, vaihtoehtoinen visio fossiilikapitalismille, luonnontuholle ja valkoisten ylivallalle, Klein painottaa.
Ehkä tämän voisi tulkita niin että vasemmiston pitäisi siirtyä ainaisesta reaktiivisesta puolustuksesta aktiiviseen hyökkäykseen?
Uuden utopian siemeniä Klein näkee alkuperäiskansojen liikkeissä. Esimerkiksi Standing Rockin intiaanireservaatin mielenosoitukset öljyputkea vastaan 2016 loivat innostavan liikkeen, vaikka viranomaisten sorto oli kovinta Yhdysvaltain lähihistoriassa.
Klein painottaa, että nyt erilaisten yhteiskunnallisten liikkeiden olisi tärkeää yhdistyä kamppailussa tuhokapitalisteja vastaan – niin kuin globalisaatiokriittinen liike teki 2000-luvun taitteessa.
Naomi Klein: Kun ei ei riitä. Vastaisku sokkipolitiikalle. Suomentanut Kirsimarja Tielinen. Into 2018. 347 sivua.