Jarmo Lintunen

Eri muodoissa on eri aikoina jo järjestetty työnantajille palkkatukea tai sitä vastaavaa rahoitusta, jotta he työllistäisivät. Viimeisimpiin niistä kuuluu kiky-sopimus, jonka myönteisiin vaikutuslukemiin tarvittiin vippaskonsteja.

Koskahan koko mediakenttä eikä vain muutama oppii tarkistamaan tietoa? Luotettavimmat työllistämistulokset löytyvät tehdyt työtunnit -tilastosta, ehkä ”lähes totuus” maksettujen palkkojen kokonaisluvusta. Työllisyys- ja työllistämisluvut ovat nyt mitä ovat.

Meillä ei ole valmiutta järjestelmälliseen uustuotannolle kohdistettuun tukeen. Tuhannet keksinnöt ja valmistusajatukset makaavat pöytälaatikoissa. Näiden seulontaan pääsy ja pyyteetön jatkoapu estäisivät monet epäonnistumiset. Lisäksi suomalainen ujostelee maailmalle menoa. Sijoittajista vapaa toimintaedellytyksen selvitys ja ohjelman teko olisi monen yrittäjäksi aikovan apu uusien työpaikkojen luomiseen.

Tietotekniikka ja robotit vievät entisiä työpaikkoja. On ajan kysymys, milloin omistavan luokan on tarkasteltava viikoittaista työaikaa, jotta voi pitää työllisyyttä edes tasolla, joka estää vallankumouksen. Viikoittaisen työajan lyhentämisen voimakas vaatija on poliittisen menestyskynnyksen ylittäjä.

Eri tapoja viikkotyöajan lyhennykseen on esitetty. Käsittääkseni vasemmisto painottaa mallia, jossa on 5 x 6 eli 30 tuntia viikossa. Edelleen viisi työpäivää ja päivittäistä aikaa lyhentäen. Viikkotyöaika lyhenisi kymmenen tuntia. Mikä vaikutus sillä olisi tulotasoon, on neuvottelun tulos. Työpaikkoja se toisi niukalti, koska työnantajalle jää viitenä päivänä työntekijä taloon ja päivän työtuntien vähennystä tapahtuu jo nyt.

”Neljä entistä työntekijää työllistää lisävapaallaan yhden uuden.”

Toinen vaihtoehto on 4 x 8 tuntia eli neljä työpäivää nykytuntimääräisinä. Viikkotyöaika 32 tuntia olisi kahdeksan tuntia nykyistä lyhyempi. Vaikutuspaine tulotasoon olisi pienempi. Tämä vaihtoehto pakottaa uusia työpaikkoja syntymään, sillä viidennelle päivälle on lähes kaikille aloille saatava tekijä.

Prosessialalla ja muilla seitsemänä päivänä toimivilla aloilla neljä entistä työntekijää työllistää lisävapaallaan yhden uuden 32 tuntia tekevän ja pienempi työntekijämäärä osaviikkoisesti 8 tuntia päivässä tekevän. Jos ei aina uutta työpaikkaa tulisi, estyy ainakin usea poispotkiminen. Tosin lisävapaapäivä olisi viikonpäivittäin kiertävä.

Lisäksi saattaa syntyä uusille aloille painetta siirtyä kaupan alan tapaan viikonlopputyöhön, mikä ehkä on odotettavissa muutenkin, mikäli sallimme oikeistolaistumisen jatkuvan.

Jotain on tehtävä vasemmiston kannatuksen nostamiseksi. Passiivisista työttömistä osa uskoo jo populisteja. Suurin osa heistä kuitenkin ymmärtää selkeästi esitetyt oikeat tiedot. Siksi on sosiaalisessa mediassa ja lehdissämme osallistuttava tehokkaasti ja yhdensuuntaisesti vaihtoehtojemme tarjontaan.

Palkkatukiehdotusta on tarkennettava. Ehdotus ei esimerkiksi kerro, mistä velkaa ottava valtio saisi tukirahan.

Veikko Meriläinen
Oulu