All Over Press/Euan Cherry

Antisemitismi ja sionismi

Lyhyen määritelmän mukaan antisemitismi on juutalaisiin kohdistuvaa vihamielisyyttä, ennakkoluuloisuutta ja syrjintää. Sellaisena se on yksi rasismin muodoista.

Ruotsin silloisen pääministerin Göran Perssonin aloitteesta perustettiin vuonna 1998 hallitustenvälinen holokaustin muistoa vaaliva järjestö IHRA (International Holocaust Remembrance Alliance).

IHRA:n vuonna 2016 julkaisema 11-kohtainen antisemitismin määrittelevä kriteeristö on monessa maassa käytössä. EU-parlamentti hyväksyi sen ei-sitovalla päätöslauselmalla kesäkuussa 2017.

Sionismi on 1800-luvulla syntynyt liike juutalaisvaltion perustamiseksi Lähi-itään ja nykyisin sionismi tarkoittaa myös Israelin valtion tukemista.

Rajat antisionismin ja antisemitismin välillä ovat jatkuvien kiistojen kohteena.

Britannian työväenpuolue ilmoitti tiistaina noudattavansa kaikkia kansainvälisesti hyväksyttyjä antisemitismin kriteereitä, mutta tämä ei lopettanut kuukausia vellonutta kohua.

Britanniassa on kuukausien ajan vellonut kiista työväenpuolueen puheenjohtajan Jeremy Corbynin väitetystä antisemitismistä.

Corbyn on kautta poliittisen uransa ollut tunnettu palestiinalaisten asian puolesta puhuja. Mutta antisemitismiväitteistä on myös tehty lyömäase labourin sisäisessä valtataistelussa jo siitä lähtien kun vasemmistosiiven Corbyn syyskuussa 2015 yllättäen voitti puheenjohtajavaalin.

Osa syytöksistä liittyy joihinkin Facebook-ryhmiin, joissa Corbyn on ollut mukana. Hän on niistä yksi kerrallaan eronnut, kun niissä on osoitettu käydyn antisemitististä keskustelua.

Toinen osa liittyy Corbynin toimintaan puoluejohtajana. Hänen syytetään sallineen antisemitismiä puolueessaan. Tämä sai lisää vauhtia, kun kaksi Britannian juutalaisyhteisöä edustavaa järjestöä esitti nämä syytökset maaliskuussa.

Antisemitismiä todella on

On syytä korostaa, ettei puhe labourin antisemitismiongelmasta ole kokonaan savua vailla tulta. Tunnetuin esimerkki on viime vuosikymmenellä Lontoon pormestarina toiminut Ken Livingstone, joka juuri tästä syystä laitettiin 2016 jäähylle puolueesta, josta hän lopulta erosi viime toukokuussa.

Tällä viikolla tuli ilmi, että labourin sisäinen kurinpitoelin oli heinäkuussa käsitellyt muistiota, jossa oli järkyttäviä esimerkkejä joidenkin puoluejäsenten juutalaisvastaisista puheista. Niissä esimerkiksi nimitettiin juutalaisia syöväksi ja paholaisiksi, puhuttiin juutalaisten tappamisesta ja paheksuttiin Auschwitzin vartijan saamaa vankeustuomiota.

Poliisi on ilmoittanut ryhtyvänsä tutkimaan muistiossa esitettyjä tapauksia viharikoksina.

Väline Corbynia vastaan

Antisemitismikohussa on kuitenkin kysymys paljosta muustakin kuin itse asiasta. Monet ovat saaneet siitä välineen Corbynin nuijimiseksi.

Työväenpuolueen oikeistosiipi epäonnistui yrityksessään Corbynin kaatamisessa vain vuoden puoluejohtajakauden jälkeen 2016, mutta se jatkaa maan kaivamista hänen altaan.

Konservatiivipuolueelle antisemitismikohu on ollut herkkupala, kun omat rivit sekoilevat yhä pahemmin brexit-riitojen vuoksi. Näin pystytään kiinnittämään huomiota toisen pääpuolueen ongelmiin ja samalla viemään labourilta energiaa sen kipuillessa antisemitismin kanssa.

Innolla ovat olleet mukana myös Britannian varsin oikeistohenkiset bulevardilehdet sekä konservatiiveja tukevat mediat.

Netanjahukin mukana

Yksi avainasioista on myös se, että Israelin hallituksella on taipumus leimata kaikki Israelin konkreettisten poliittisten toimien arvosteleminen antisemitismiksi. Rajankäynti on varmasti paikallaan, mutta Israelin hallitus ja sen monilukuiset tukijat hämärtävät rajaa tarkoituksellisesti.

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on pannut oman lusikkansa soppaan ja tuominnut Corbynin ”antisemitismin”. Sama Netanjahu, joka on hyvää pataa Unkarissa ihan todellista antisemitististä kampanjaa käyvän pääministeri Viktor Orbánin kanssa.

Kuvat tunisialaiselta hautausmaalta lietsoivat kohua.

Tällä viikolla Netanjahun vieraana on ollut Rodrigo Duterte, ensimmäisenä Israelissa vierailleena Filippiinien presidenttinä koskaan. Pari vuotta sitten Duterte viittasi ottavansa Adolf Hitleristä mallia käydessään huumeiden vastaista sotaansa.

Duterte sanoi tappavansa mielellään vaikka kolme miljoonaa huumeidenkäyttäjää. Tuohon on vielä matkaa, mutta arvioiden mukaan kaduille on tapettu 12 000 pikkurikollista ja huumeidenkäyttäjää.

Duterte pyysi myöhemmin sanomisiaan anteeksi, ja nyt hän vieraili holokausti-muistomerkillä. Kaikki eivät pidä kääntymystä aitona, ja liberaalissa Israelin lehdistössä on tuomittu Duterten vierailu.

Corbyn väistellyt

Panokset Corbynia vastaan kovenivat heinäkuussa, kun kolme Britannian juutalaisyhteisön lehteä julkaisi yhteisen etusivun, jossa ne syyttivät Corbynia antisemitismin sietämisestä ja kirjoittivat, että Corbynin johtama hallitus olisi ”eksistentiaalinen uhka” Britannian juutalaisille.

Viime viikolla Britannian päärabbi Jonathan Sacks syytti rajuin sanakääntein Corbynia antisemitismistä.

Corbynin kannattajat muistuttavat, että Corbyn on koko poliittisen uransa ajan tuominnut antisemitismin, mikä näkyy myös hänen toiminnastaan parlamentissa.

Silti monet Corbynin kannattajatkin arvioivat, että Corbyn ei ole osoittanut vahvaa johtajuutta tässä asiassa. Hän on liian pitkään vältellyt ja väistellyt.

Vastauksessaan juutalaislehtien etusivulle heinäkuussa Corbyn veti linjat selviksi: työväenpuolueessa on antisemitismiä, ja sen pois juurimiseksi on tehtävä työtä. Corbyn kutsui antisemitismiä myrkyksi ja sanoi, etteivät tämän myrkyn kylväjät toimi hänen nimissään. ”Ette ole minun kannattajiani, eikä teillä ole sijaa liikkeessämme”, hän sanoi.

Seppelegate

Suuren yleisön tietoisuuteen kysymys tuli viimeistään elokuussa, kun bulevardilehti Daily Mail julkaisi vuodelta 2014 peräisin olevia valokuvia Corbynista tunisialaisella hautausmaalla.

Corbyn osallistui tuolloin Tunisian presidentin Moncef Marzoukin kutsusta seminaariin. Sen yhteydessä käytiin laskemassa seppeleet uhreille, jotka kuolivat Israelin pommittaessa PLO:n päämajaa 1985. Iskussa kuoli 47–71 ihmistä.

Tähän sinänsä on kenenkään vaikea Britanniassa puuttua, kun jopa Margaret Thatcher aikoinaan arvosteli pommitusta.

Varsinainen kiista syntyi siitä, oliko Corbyn mukana laskemassa seppeleitä PLO:n johtoon kuuluneiden Salah Khalafin ja kahden muun haudoille. Israel syyttää heitä osallisuudesta Mustan syyskuun Münchenin olympialaisissa 1972 tekemän verilöylyn suunnitteluun.

On huomautettu, ettei pitäisi olla niin outoa, vaikka Corbyn olisikin laskenut seppeleen Khalafin haudalle. Khalaf nimittäin oli 1990-luvulla pääarkkitehtejä PLO:n tunnustaessa Israelin ja valitessa neuvottelulinjan. Lähi-idässä on monta vaikuttajaa, jotka ovat ehtineet olla mukana sekä väkivallassa että rauhanteossa, niin israelilaisia kuin palestiinalaisiakin, ja monet arvostetut poliitikot ovat laskeneet seppeleitä heidän haudoilleen.

Kuvissa Corbyn kiistatta seisoo seppele kourassaan lähellä Khalafin hautaa. Kuvien julkaisun jälkeen hän pahensi tilannetta sanomalla ”olleensa läsnä, mutta ei osallisena”. Etsimättä tulee mieleen Bill Clintonin ”en vetänyt henkeen”.

Puoluehallituksen lausuma

Labourin puoluehallitus käsitteli antisemitismikysymystä tiistaina. Se ilmoitti nyt hyväksyvänsä kaikki 11 kohtaa hallitustenvälisen holokaustin muistoa vaalivan liiton (IHRA) määritelmästä. Heinäkuussa puolue ei hyväksynyt tai jätti varaumia neljään kohtaan.

Vastoin Corbynin kantaa puoluehallitus ei nyt hyväksynyt lausumaa, jonka mukaan labour ”ei pidä antisemitistisenä Israelin, sen politiikan tai sen perustamisen olosuhteiden kuvaamista rasistisiksi”.

Sen sijaan puoluehallitus hyväksyi toisen Corbynin ehdottaman lisälausuman, jonka mukaan ”päätös ei millään tavalla heikennä Israelia tai palestiinalaisten oikeuksia koskevaa ilmaisunvapautta”.

Lehtikuva/Daniel Leal-Olivas

Kiista ei päättynyt

Lisälausumasta tuli heti uuden kiistan siemen. Arvostelijoiden mielestä se vesittää koko päätöksen, kun taas Corbynin kannattajien mielestä kyse on oikeudesta Israelin politiikan arvosteluun.

Jotkut työväenpuolueen kansanedustajat, juutalaisjärjestöt ja konservatiivipoliitikot tuomitsivat lisälausuman.

Kuitenkin kaksi vuotta sitten Britannian puolueiden yhteinen sisäasiain komitea korosti samansuuntaisesti hyväksyessään IHRA:n kriteerit, että se samalla haluaa ”taata sananvapauden Israelia ja Palestiinaa koskevassa keskustelussa”.

Corbynin vastustajat vaativat edelleen myös, että hänen pitäisi esittää anteeksipyyntö kaikista vanhoista sanomisistaan ja yhteyksistään.

Piiskuri erosi

Kiista on niin kuuma kysymys, että tiistaina puolueen päämajan ympärille kokoontui monia erilaisia näkökantoja edustaneiden mielenosoittajien joukkoja odottamaan puoluehallituksen päätöstä.

Labourin sisäistä tilaa mitataan seuraavan kerran kolmen viikon kuluttua Liverpoolissa pidettävässä puoluekokouksessa. Corbynilla on edelleen vahva tuki jäsenistön keskuudessa, mutta parlamenttiryhmässä hänellä on paljon vastustajia.

Labourin parlamenttiryhmän ”piiskuri” Frank Field erosi tehtävästään viime viikolla ja ilmoitti perusteluksi puolueen antisemitismin. Hän tosin oli menettänyt vaalipiirinsä luottamuksen äänestäessään kuukautta aikaisemmin parlamentissa Theresa Mayn hallituksen pystyssä pitämiseksi.

Sitkeiden huhujen mukaan näkyviä nimiä labourin oikeistosta, brexitiä vastustavista konservatiiveista ja liberaalidemokraateista olisi perustamassa uutta keskustalaista puoluetta.

Tällaisen puolueen itu, vasta elokuussa virallisesti perustettu United for Change -liike kärsi jo viime viikolla takaiskun, kun toinen sen perustajista, enkelisijoittaja Adam Knight lähti kannattajineen liikkeestä ja ilmoitti perustavansa kilpailevan Twelve Together -liikkeen.

Antisemitismi ja sionismi

Lyhyen määritelmän mukaan antisemitismi on juutalaisiin kohdistuvaa vihamielisyyttä, ennakkoluuloisuutta ja syrjintää. Sellaisena se on yksi rasismin muodoista.

Ruotsin silloisen pääministerin Göran Perssonin aloitteesta perustettiin vuonna 1998 hallitustenvälinen holokaustin muistoa vaaliva järjestö IHRA (International Holocaust Remembrance Alliance).

IHRA:n vuonna 2016 julkaisema 11-kohtainen antisemitismin määrittelevä kriteeristö on monessa maassa käytössä. EU-parlamentti hyväksyi sen ei-sitovalla päätöslauselmalla kesäkuussa 2017.

Sionismi on 1800-luvulla syntynyt liike juutalaisvaltion perustamiseksi Lähi-itään ja nykyisin sionismi tarkoittaa myös Israelin valtion tukemista.

Rajat antisionismin ja antisemitismin välillä ovat jatkuvien kiistojen kohteena.