Palataan ajassa viime huhtikuuhun. Jordanian kansallishymni kajahtaa Ammanin kansainvälisellä stadionilla. Viileänä iltana Jordanian naisten jalkapallomaajoukkue kohtaa Kiinan, joka johtaa B-lohkoa vuoden 2018 naisten Aasian mestaruuskilpailussa. Katsomossa Jarrarin perhe seuraa ottelua eväiden, kameroiden ja pienoislippujen kera. Perheen vanhin on 71-vuotias Lamitta. Nelikymppiset sisarukset, Rasha ja Zohra, ovat tulleet kuuden pienen lapsensa kanssa, ja kaikki ovat kääriytyneet Jordanian lippuihin.
– Tyttäremme pyysivät kovasti, että lähtisimme katsomaan pelin. He ovat innoissaan, koska he ovat katsomossa ensimmäistä kertaa, Rasha kertoo hymyillen.
Paikalle on saapunut 4 400 katsojaa kannustamaan Jarrarin perheen tavoin omaa joukkuettaan. Tavallisesti Rasha, Zohra ja heidän perheensä katsovat pelejä televisiosta.
– Olihan tänne tultava, kun meillä kerrankin oli mahdollisuus päästä stadionille! Tämä ilta on ainutlaatuinen!
Rasha joutuu huutamaan, että hänen puheensa erottuisi innokkaiden fanien laulun seasta.
Jordaniassa ei ole lakia, joka kieltäisi naisia katsomasta miesten otteluita. Mutta käytännössä yhteiskunta ei sitä hyväksy.
– Täällä ei kuitenkaan pitäisi olla rivoa kielenkäyttöä, tarmokas äiti sanoo.
Valtava edistysaskel
Koska Jordaniassa jalkapalloa pidetään yhä vain miehille tarkoitettuna lajina, oli naisten Aasian mestaruuskisojen emännöinti todellinen tapaus.
– Monet jordanialaiset eivät ennen kisojen alkua edes tienneet, että meillä on oma joukkue. Nyt ihmiset ovat tulleet katsomaan meitä niissäkin peleissä, joissa tappio on ollut jo etukäteen selvä. Tämä sai minut ymmärtämään, että Jordanian yhteiskunta on ottanut valtavan edistysaskeleen. Varsinkin kun naisten Aasian kisojen historiassa niitä ei koskaan ennen ole pidetty missään Lähi-idän maassa, sanoo Jordanian maajoukkueen kapteeni Stéphanie Al-Naber.
Useimpien joukkuetovereidensa tavoin Al-Naber aloitti pelaajauransa 1990-luvun alussa. Siihen aikaan ei naisille ollut Jordaniassa seuroja eikä pelikenttiä.
– Pelasin kadulla veljeni ja serkkujeni kanssa. Piirsimme tusseilla pelinumerot koulupukuihimme, nyt kolmekymppinen pelaaja muistelee. Hän istuu sohvalla tilavassa kodissaan, joka sijaitsee Jordanian pääkaupungin Ammanin kukkuloilla.
– Olin perheen ainoa tyttö, joten äitini toivoi, että harrastaisin voimistelua tai balettia. Siksi jouduin valehtelemaan, että olen menossa kavereiden luo, kun menin oikeasti pelaamaan jalkapalloa, kertoo puolestaan Soleen Lzoubi.
Lzoubi on entinen maajoukkuepelaaja, joka nykyisin johtaa naisten osastoa Jordanian jalkapalloliitossa (JFA).
Orthodox Club -urheiluseura perusti Ammaniin maan ensimmäisen naisten joukkueen vuonna 2000. Kolme vuotta myöhemmin perusti Shabab Al-Ordon -seura oman naisjoukkueensa. Aluksi tytöt pelasivat viidellä viittä vastaan hiilimurskakentällä – tekonurmikentät oli varattu miesten käyttöön.
– Valmentajamme eivät uskoneet, että jaksaisimme pelata 90 minuuttia, Stéphanie Al-Naber kertoo.
Hän on pelannut molemmissa edellä mainituissa seuroissa.
Jokaisen ottelun yhteydessä pelaajat pyysivät liiton johtoa perustamaan maahan oman sarjan naisille. Lopulta prinssi Ali Ben Al Husseinin johtama liitto myöntyi, ja naisten mestaruudesta alettiin kamppailla vuonna 2004.
Käsin ommeltuja t-paitoja
Naisten liiga aloitti neljällä joukkueella, ja pelaajilla oli kaikilla tavoitteena päästä Jordanian ensimmäiseen naisten maajoukkueeseen, joka aloitti vuonna 2005. Stéphanie Al-Naber oli tuolloin 17-vuotias, ja hän oli yksi Shabab Al-Ordonista maajoukkueeseen valituista pelaajista.
– Ensimmäisiksi pelipaidoiksi saimme liitolta käsin ommellut t-paidat, vaikka me olimme haaveilleet samanlaisista Adidas-paidoista, jotka miesten joukkueella oli, hän muistelee naurahtaen.
Jordania osoitti kuitenkin panostavansa naisten jalkapalloon jo samana vuonna, kun se emännöi ensimmäistä naisten jalkapallon Länsi-Aasian mestaruusturnausta. Jordania voitti kyseisen pokaalin Irania vastaan pelatuissa finaaleissa vuosina 2005 ja 2007 sekä Palestiinaa vastaan vuonna 2014.
– Jordanian naiset ovat paljon parempia kuin alueen muiden maiden pelaajat. Toisin kuin muut, Jordanian joukkue uskaltaa pelata harjoitusotteluita itseään parempia joukkueita vastaan ja ottaa oppia tappioistaan, tumman puupöytänsä takana istuva Jordanian jalkapalloliiton tekninen johtaja Belhassen Malouche toteaa.
Jordania ei kuitenkaan ole vielä pärjännyt koko Aasian mestaruuskilpailuissa.
– Kilpailijamme ovat panostaneet naisten jalkapalloon jo 30 vuoden ajan, Malouche sanoo.
Jordanian naiset ovat siirtyneet melkein suoraan katupeleistä maajoukkueeseen, kun taas monien Aasian maiden pelaajat ovat saaneet sekä fyysistä että teknistä valmennusta jo nuoresta iästä alkaen.
– Vaikka pelaajamme olisivat tehneet yhdeksän kuukauden treenijakson jalkalihasten kehittämiseksi, ei se vedä vertoja viidentoista vuoden säännölliselle harjoittelulle ammattilaistasolla. Se on kuin kilpailisi rättisitikalla Porschea vastaan, Malouche toteaa hymyillen. Hänet tunnetaan siitä, että hän oli käynnistämässä naisten jalkapallotoimintaa Tunisiassa vuonna 2003.
Kaikki tahtovat ammattilaisiksi
Jordaniassa toivotaan, että nuoremmat sukupolvet pystyisivät jo panemaan kampoihin Aasian huippumaille. Vuonna 2005 liitto käynnisti valtakunnallisen ”Prinssi Alin ruohonjuurikeskus” -nimisen projektin, joka kannustaa tyttöjä harjoittelemaan urheilukeskuksissa jo nuoresta asti. Vuosien myötä näitä keskuksia on perustettu eri puolille maata, ja nyt niitä on jo 15.
– Tällä hetkellä meillä on neljän sukupolven suunnitelma, joka ulottuu vuoteen 2025 asti, Malouche kertoo innostuneena.
Ohjelmassa 400 iältään 8–14-vuotiasta tyttöä saa harjoitella ilmaiseksi kolme kertaa viikossa. Pääkaupungin viidessä urheilukeskuksessa tytöillä on mahdollisuus harjoitella stadionin nurmella, mutta maan konservatiivisemmilla alueilla tytöt harjoittelevat sisätiloissa. Vanhemmat eivät halua, että tytöt nähdään ulkona pelaamassa pallopelejä.
Ammanista 25 kilometriä itään sijaitsee Zarkan teollisuusalue ja lähiö. Kunnan urheilusalissa 30 tyttöä pelaa harjoituksen lopuksi viisi vastaan viisi -pelejä. Salin kuumuus on värjännyt tyttöjen posket yhtä punaisiksi kuin heidän harjoitusliivinsä.
Aluksi ei uskottu naisten jaksavan 90 minuutin peliä.
– Täällä kaikki tahtovat ammattilaisiksi. Autamme heitä toteuttamaan unelmansa, jalkapalloliiton valmentaja Rana Alfatah kertoo.
Valtakunnalliset urheilukeskukset auttavat kehittämään uutta pelaajasukupolvea.
– Opetamme heitä pallonhallinnassa, syöttelyssä ja oikeassa sijoittumisessa. Heidän koordinaationsa, ketteryytensä ja nopeutensa paranee, ja samalla he oppivat pelin säännöt, Soleen Lzoubi kertoo.
Jalkapalloliiton tilastojen mukaan yli puolet alle 15-vuotiaiden maajoukkueen pelaajista ja kaikki alle 14-vuotiaiden joukkueen pelaajat ovat osallistuneet ruohonjuurikeskusten ohjelmaan.
Esimerkiksi alle 15-vuotiaiden maajoukkueen kapteeni Lujain Btoysh ammensi oppinsa tällaisessa keskuksessa. Hänen joukkueensa voitti ikäluokkansa Länsi-Aasian tyttöjen mestaruuden huhtikuussa. Turnaus pelattiin Dubaissa, ja Jordanian joukkue päihitti Yhdistyneiden Arabiemiraattien, Palestiinan, Syyrian, Libanonin ja Bahrainin joukkueet.
Finaalin jälkeisenä päivänä joukkue saapui tuliterissä Adidaksen peliasuissaan Ammanin lentokentälle, jonne sadat jordanialaiskannattajat olivat saapuneet toivottamaan lupaavan nuoren joukkueen tervetulleeksi musiikin kera.
– Me kyllä odotimmekin, että he voittaisivat, mutta olihan meidän päästävä paikalle. Heidän sukupolvensa kautta me rakennamme naisten jalkapalloilun tulevaisuutta Jordaniassa, Belhassen Malouche kertoo hymyillen. Hän kävi onnittelemassa jokaista pelaajaa erikseen.
Turnauskulttuuri
Ennen kuin nuoren sukupolven pelaajat saavuttavat aikuisten maajoukkueeseen tarvittavan iän, pyrkii liitto kehittämään maahan turnauskulttuurin.
– Jos tytöillä olisi tilaisuus osallistua usean kuukauden mittaiseen sarjaan, myös vanhemmat seuraisivat pelejä ja tottuisivat kannustamaan lapsiaan stadionilla. Se laittaisi koko yhteiskunnan liikkeelle, sanoo Malouche, joka tahtoo saada naisten jalkapallon osaksi Jordanian yhteiskuntaa.
Tällä hetkellä Jordaniassa on edelleen vain neljä naisten jalkapalloseuraa. Joukkueet pelaavat toisiaan vastaan vain kuukauden verran. Liiton johtajat suunnittelevat liigan laajentamista niin, että myös lukiot, yliopistot sekä yksityiset ja valtion yhtiöt voisivat tulla mukaan. He tahtovat järjestää ainakin kolme kuukautta kestävät mestaruussarjan sekä alle 16-vuotiaiden että aikuisten joukkueille. Neljän vuoden päästä sarja aiotaan kasvattaa kuuden kuukauden mittaiseksi, yhtä pitkäksi kuin miesten sarja.
– Tyttöjen täytyisi silloin harjoitella joka viikko seuraavan sunnuntain ottelua varten eikä ainoastaan Aasian mestaruuskisoja varten, Belhassen Malouche toteaa.
Kun 90 minuutin peliaika täyttyy Ammanin kansainvälisellä stadionilla, ovat Jordanian naiset hävinneet Kiinalle lukemin 8–1. Stadionin avokatsomot ovat jo lähes tyhjiä, mutta Jarrarit ovat yhä paikalla. Lamitta, Rasha ja Zohra huutavat, viheltävät ja taputtavat kannustaen pahan tappion kärsinyttä Jordanian joukkuetta. Rasha pyyhkii kyyneliä poskiltaan.
– Joskus pahimmatkin vastoinkäymiset saavat ihmisen nauramaan. Eivät nämä ole surun kyyneleitä! Ei tuloksella ole väliä. Olemme iloisia, että olemme päässeet jo pelaamaan tällä tasolla. Tulevat sukupolvet pärjäävät varmasti paremmin!
Jordanian jalkapalloliiton tavoitteena on, että naisten maajoukkue pääsisi viiden vuoden sisällä naisten MM-kisoihin. Silloin on aika nähdä, millaista satoa ympäri maata kylvetyt pienet siemenet ovat tuottaneet.
Käännös: Markus Kangas ja Arto Huovinen