Vainoaminen on rikos sanotaan, mutta entä sitten kun vainoaja ottaa sinut tai minut todella tarkkailunsa piiriin? Hän etsii sinusta heikkouksia pitkään esittäen jopa hyvää ystävää sairaine konsteineen, kunnes iskee hyvän syyn keksittyään.
Alkaa seurailu, postilaatikkosi alkaa täyttyä törkypostista. Samaa törkyä sinusta jaetaan lopulta myös naapuriesi postilaatikoihin. Kuka oikaisee nämä sairaat kertomukset sinusta? Ei kukaan. Sinua aletaan välttelemään.
Virkavalta katsoo kyllä näitä usein käsin töherrettyjä kirjeitä, joita saattaa olla useita kymmeniä tai jopa satoja, mutta sanoo sitten kuitenkin: jos nyt kuitenkin se loppuisi ja keräisit niitä lisää, etkä mitenkään reagoisi niihin – näin vainoaja ei saa haluamaansa huomiota. Virkavallan ohjeessa on paljon totta, mutta kyllä tällaiseen pitäisi puuttua, mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
”Maistraatista voi saada turvakiellon.”
Sillä pian vainoaja on jo löytänyt netin keskustelupalstoineen, ja silloin hänelle on auennut avaruus vailla mitään sanktioita. Usein myös muu jäynä ja ihmeelliset yhteydenotot jopa väkivallalla uhkailuineen alkavat tulla mukaan kuvaan.
Tällainen persoona osaa olla ihana niille, jotka alistuvat hänen käskyihinsä mutisematta, mutta tämän kaiken keskellä kannattaa muistaa, että tämä ihanuus ei tule sydämestä vaan sitä ruokkii sairaalloinen halu tuhota uhrinsa konsteja kaihtamatta.
Maistraatista voi saada turvakiellon. Jos hyvin käy, sen turvin pääsee ottamaan näin välimatkaa vainoajaan, joka ehkä kyllästyy – ja löytää toisen uhrin?
Tämä on epäkohta johon päättäjien pitäisi välittömästi puuttua. On kohtuutonta, että syyttömät ihmiset menettävät elämänsä, kotinsa ja jopa kotimaansa tällaiseen sairauteen sairastuneiden uhreina.
Jorma Talikka
Hämeenlinnan tapaturma – ja sairausinvalidit ry:n puheenjohtaja