Vuodesta 2019 on tulossa Suomessa yksi historian vilkkaimmista vaalivuosista. Parhaassa tapauksessa äänestäjät pääsevät täyttämään kansalaisvelvollisuuttaan suurissa vaaleissa kolme kertaa juhannukseen mennessä, kun sekä eduskuntavaalit, europarlamenttivaalit että maakuntavaalit kutsuvat uurnille. Tässä vaiheessa on toki epävarmaa, onko tuolloin olemassa maakuntavaalit mahdollistavaa lainsäädäntöä, mutta joka tapauksessa ainakin kahdet mielenkiintoiset vaalit ensi kevään ja alkukesän aikana järjestetään.
Huikean vaalivuoden lähestyminen kannustaakin jo tässä vaiheessa ennakoimaan, mitkä teemat nousevat tärkeimmiksi vaalidebateissa ja laajemmassa vaaleja edeltävässä julkisessa keskustelussa. Erityisesti eduskuntavaalien lopputulokseen edeltävien viikkojen keskustelulla saattaa olla hyvinkin suuri vaikutus.
Vuoden 2015 vaaleista tuli leimallisesti julkisen velan vaalit, kun vaaleja edeltäneissä puheenvuoroissa huoli Suomen valtion velkakestävyydestä nousi keskiöön.
Valtiovarainministeriön arviot kestävyysvajeesta, Keskuskauppakamarin onnistunut velkakellokampanja sekä yleinen huoli Euroopan ja erityisesti Suomen talouskehityksestä johti lopulta siihen, että myös vaalikeskusteluja käytiin Yleisradion studiossa velkakellon tikittäessä seinällä. Vaikka joissain puheenvuoroissa valtion rahoitustilanteen heikkous kyseenalaistettiin, kärkipuolueiden vaalikampanjoissa kilpalaulanta julkisen talouden sopeutuksen suuruudesta jatkui vaaliviikolle asti.
Kun velkahuoli valtasi vaalijulkisuuden, muille teemoille jäi kovin vähän tilaa keskustelussa.
On hyvin epätodennäköistä, että vuoden 2019 eduskuntavaaleista tulee velkakellovaalit. Ensinnäkin sekä Suomen kansantalouden että julkisen talouden tila on tällä hetkellä niin hyvä, ettei kriisimentaliteettia pystytä samalla tavalla julkisen velan ympärille luomaan.
Toiseksi, koska Sipilän hallitus on jatkanut määrätietoisesti julkisen talouden sopeuttamista hallitusohjelmansa mukaisesti, kansalaisilla on koko ajan vahvempi tunne siitä, että sopeutusta on viimein tehty tarpeeksi.
Kolmanneksi, mediassa ja julkisessa keskustelussa suhtaudutaan tällä hetkellä huomattavasti kriittisemmin valtiovarainministeriön kestävyysvajearvioihin kuin vielä neljä vuotta sitten.
Eli vaikka valtiovarainministeriö tälläkin kertaa julkistaa julkisen talouden madonluvut ennen vaaleja, niillä on lähes mahdotonta kaapata koko vaalikeskustelua julkisen talouden ongelmien ympärille. Tämä on erittäin hyvä asia, sillä yhteiskuntapolitiikallemme suurempia haasteita asettavat tulevina vuosina muut asiat kuin julkisen talouden kestävyys.
Tärkein haaste, johon täytyy löytyä sekä kansallisia että kansainvälisiä ratkaisuja jo lähivuosina, on tietysti ilmastonmuutos. Kun kesä oli Suomessakin yksi mittaushistorian kuumimmista, ilmaston lämpeneminen puhuttaa ihmisiä ja monet olisivat valmiit tämänhetkistä suurempiin ilmastotekoihin. Ruotsin ensi viikon valtiopäivävaaleissa ilmastomme tulevaisuus on noussut kesän laajojen metsäpalojen siivittämänä yhdeksi tärkeimmistä vaaliteemoista.
Vaikka ennen Suomen vaaleja edessä on talvikausi, jolloin tukalat helteet varmasti unohtuvat, ilmastotutkijoiden viestit kiihtyvästä ilmastonmuutoksesta ja mahdollisesta ekologisesta kriisikierteestä pitävät ilmastonmuutoksen varmasti esillä julkisuudessa. Mikäli yksikin puolue haluaa tehdä vaaleista ilmastovaalit, näin todennäköisesti tapahtuu.
Olisi todella suuri yllätys, mikäli eriarvoisuusvarastosta ei ammennettaisi sytykkeitä myös vaalivääntöihin.
On myös melko varmaa, että eriarvoisuudesta tulee keskeinen eduskuntavaalien teema. Juha Sipilän hallituksen ja sen opposition yksi tärkeimmistä vastakkainasetteluista on koskenut juuri eriarvoisuutta.
Tulonjako, terveyden tasa-arvo, koulutuksen tasa-arvo, hyvinvointierot ja niiden kehitys sekä monet muut eriarvoisuuteen liittyvät kysymykset ovat olleet viime vuosina jatkuvasti näkyvillä julkisessa keskustelussa. Olisi todella suuri yllätys, mikäli eriarvoisuusvarastosta ei ammennettaisi sytykkeitä myös vaalivääntöihin.
Ruotsissa vasemmistopuolue on nostanut eriarvoisuuskehityksen taittamisen omaksi vaalikärjekseen ja näyttää tekevän hyvän tuloksen. Tämä kannustanee myös puolueita Suomessa kampanjoimaan eriarvoisuuskysymyksillä.
Kun maassa vielä valmistellaan lähtökohtia kattavalle sosiaaliturvajärjestelmän remontille tuleville vuosille, ja monet puolueet ovat jo nyt valmistautumassa sosiaaliturvavaaleihin, eriarvoisuuskeskustelulle saadaan lisää kaikupohjaa. Onhan sosiaaliturvaa mahdotonta kehittää ilman pohdintoja sosiaaliturvan oikeutuksesta, oikeudenmukaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta.
Sai Sipilän hallitus sote-uudistuksensa maaliin tai ei ja pidettiin maakuntavaaleja tai ei, on silti selvää, että ensi vuoden vaaleissa puhutaan sosiaali- ja terveyspalveluista. Mikäli uudistus jää pöydälle, sote-panokset eduskuntavaaleissa kasvavat merkittäviksi.
Vaikka lakipaketti menisikin läpi eduskunnassa, muutosehdotuksista, toimeenpanon säädöistä ja rahoituskysymyksistä saadaan varmasti runsaasti keskustelua aikaan ennen vaaleja. Sote-vaaleja siis myös pukkaa.
Europarlamenttivaalien kärjeksi Suomessa noussee eurojärjestelmän tulevaisuus. Koska Suomi on valuutta-alueen jäsen, tämä on automaattisesti suomalaiselle yhteiskuntapolitiikalle tärkein kysymys. Kun myös muualla Euroopassa esitetään visioita eurojärjestelmän tulevaisuudesta, on luonnollista, että Suomessakin vaalikeskustelu tulee kietoutumaan EMU:n ympärille.
Kiihkeän vaalivuoden kärkiteemat ovat todella merkittäviä. Päästäisiinpä jo keskustelemaan.